Kassaneitinä

Hei! Enpä ole vähään aikaan päivitellyt tänne mitään, vaikka on kovasti tehnyt mieli. Eli mitä minulle kuuluu?

No.. Töitä, töitä ja töitä! Mutta eipä haittaa, sillä täytyy sanoa, että vastoin odotuksiani niin viihdyn aika hyvin kassalla. Tämä toki riippuu vähän siitä, missä oon töissä.. Tykkään kovasti eräästä Prismasta, missä olen ollut lähes kaikki vuorot. Eilenkin vietin siellä nelisen tuntia hymyilemässä ihmisille.

Tykkään työstäni monesta syystä. Ensinäkin olen päässyt haastamaan itseäni ihan uudella tavalla. Toisinakin saan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja nähdä miten hallitsen erilaisia ihmisiä ja tilanteita. Jotkut asiakkaat ovat todella hauskoja ja mukavia ja toiset ei niinkään.. Joka tapauksessa on mielenkiintoista nähdä poikkileikkaus Suomen kansasta ja sen lisäksi otan sen välillä psykologisena tutkimuksena.

Lisäksi täytyy sanoa, että on pelottavaa nähdä mitä ihmiset ostavat. Kuinka moni ostaakaan karkkia ja sipsiä arkena tai syö selkeästi pelkkiä eineksiä. Tai se määrä limua, mitä myyn lapsiperheille. Järkyttävää on myös usein oluen määrä, mikä liukuu ohitseni. Ihmiset ostavat kymmeniä tölkkejä olutta - arkenakin. Noh, jokaisen oma asiahan se on mitä suuhunsa laittaa ja minä viikonpäivänä.

Bussinäkymiä, kun menin myöhässä töihin, sillä minä ja
hsl emme tulleet toimeen.. Onneksi myöhästyin vain vartin.

Lisäksi olen koittanut kiristää tahtia lukemisen suhteen, sillä pääsykoe lähestyy pelottavaa vauhtia.
Tällä hetkellä teen kovasti muistiinpanoja ja koitan luoda ajatuskarttoja päähäni, joita voisin käyttää sen pelottavan kahden tunnin aikana. Tuntuu siltä, että etenen aivan liian hitaasti.. Mutta pikkuhiljaa maalia kohden, eikös?

Tämmöistä töissä, elämäntapamuutoksesta seuraavassa postauksessa! Ajattelin, että olisi hyvä tässä vaiheessa kirjoittaa pieni tilannepäivitys.

Kuulemisiin siis!