Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Vuosi 2015 hupenee silmissä ja tänään elellään viimeistä päivää tätä vuotta! Sen kunniaksi on aika katsoa mitä tuli luvattua tämän vuoden alussa ja miten on mennyt.. :D Täytyy sanoa, että vuosi on ollut aika radikaalisti erilainen kuin alunperin ajattelin.

Tässä nyt kuitenkin alkuvuoden lupaukset:

1. " Saan itseni kiinteään ja hyvään kuntoon ennen häitä. Tämä pitää sisällään säännöllisen tehokkaan treenin sekä terveellisen ja monipuolisen syömisen. Aikaa kymmenen kuukautta, alkaa NYT!
2. Kasvatan pitkän tukan!
3. Teen parhaani pääsykokeiden suhteen. Ruoskin itseäni eteenpäin.
4. Yritän järjestää upeat ja ihanat häät ilman liikaa stressiä. Hyvin se menee, eikä jokaisella yksityiskohdalla ole todellakaan väliä.
5. Uusin vaatekaappini. Tämä on iso vuoden 2015 projekti, jonka olen jo aloittanut. Ja käyttämättömät vaatteet pois kaapista lojumasta ja kierrätykseen!
6. Menen käymään parhaan ystäväni luona Tallinassa, kun mulla on siihen varaa.
7. Menen Ranskaan ja tapaan sukulaiseni.
8. Pidän blogia säännöllisesti, enkä "pelkää" kirjoitella laajasti asioista."

Katsotaas... Kohdat 1, 5 ja 8 ei ihan menneet suunnitelmien mukaan, mutta muuten näyttää aika hyvältä! Tukka on jo jotakuinkin olkapäihin asti,  häät oli mahtavat ja selvisin stressistä aika hyvin, pääsykokeista pääsin läpi ja Tallinna ja Ranska toteutuivat. Ensimmäinen kohta piti paikkansa hetken aikaa, kunnes tulin raskaaksi, 5. kohta ei toteutunut babybumpin takia ja 8. kohta ei vaan onnistunut minulta tänä vuonna... Harmi, koska olisin oikeasti halunnut pitää tätä blogia enemmän. Ei vaan kerta kaikkiaan rahkeet riittäneet. Tästä oli enemmän stressiä kuin terapeuttista hyötyä kaiken "myrskyn" keskellä.

Luin muutenkin blogipostaukseni tammikuulta uudelleen ja sieltä pomppasi silmään eräs kohta:

"Uusi vuosi tuntuu musta aina ihan uudelta mahdollisuudelta. Viime vuonna tapahtui paljon isoja juttuja, kuten yhteenmuutto ja lukiosta valmistuminen, mutta tää vuosi on paljon isompi. Kulta pääsee armeijasta, haen taas yliopistoon, mennään naimisiin, muutetaan.. Täytetään 20 vuotta! Tältä vuodelta odotan paljon ja isosti. Ja jostain syystä olen ihan täynnä intoa - eri tavalla kuin yleensä. "

Jännää miten elämä tuo isoja yllätyksiä eteen. Odotin tältä vuodelta paljon ja sain niin paljon enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Seuraava vuosi 2016 tulee olemaan erilaisin ja jännittävin kaikista. Meistä tulee vanhempia. Minusta tulee äiti. Ei se elämä tule pyörimään minkään muun asian ympärillä, koska tää on vaan niin iso juttu. Jään äitiyslomalle ainakin vuodeksi, jolloin pääasiallinen "työni" on olla läsnäoleva ja rakastava äiti. Vuodesta tulee varmasti äärimmäisen erilainen ja omalla tavallaan haastava, mutta uskon sen olevan myös todella antoisa ja täynnä rakkautta. En malta odottaa tämän seikkailun alkamista!

Aion nyt tehdä perinteiset uudenvuoden lupaukseni ensi vuodelle. Voidaan sitten taas katsoa miten kävi ;)

1. Lupaan olla itselleni armollinen mitä tulee kehon asioihin. Ymmärrän sen, ettei synnytyksestä ja 9kk raskaudesta palauduta hetkessä.
2. Neulon ainakin 10 erilaista asiaa oli kyseessä sitten sukkapareja, pipoja tai lapasia!
3. Menen kesällä Ranskaan vähintään kahdeksi viikoksi aviomiehen ja vauvan kanssa.
4. Aloitan urheilun uudelleen ja teen siitä osan arkea.
5. En jää yksin kotiin lusimaan neljän seinän sisään. Meen johonkin mammajumppaan tai vastaavaan ja tutustun ihmisiin.
6. Palautan kuvataiteen portfolion ja matematiikan esseen tammikuun alussa.
7. Löydän aikaa välillä itselleni ja miehelleni.

Enempää lupauksia en uskalla tehdä, enkä oikeastaan haluakaan, sillä elämäntilanne muuttuu niin rajusti, ettei sitä voi etukäteen käsittää. Innolla odotan mitä vuosi 2016 tuo tullessaan! En olisi ikinä uskonut vuosi sitten, että elämäni olisi nyt tällaista..

Aivan ihanaa uutta vuotta 2016 teille kaikille!

Juhlikaa hyvin, olkaa kunnolla ja nauttikaa uusista mahdollisuuksista!

Kuvailua

Pakko päivittää tännekin hieman kuvia, joita on nyt tullut otettua tolla Olympus Penillä. Kyseessä siis peilitön minijärkkäri eli on todella kätevän kokoinen ja laatu osaa todella yllättää! Perusobjektiivilla mennään ja oon leikitellyt tällä aina, kun valoa on ollut (ja pimeässäkin) eli ei niin paljon kuin toivoisi ;) Kamerassa myös wifi-ominaisuus, joka on sellainen hauska turhuus. Saan siis kuvia suoraan siirrettyä kamerasta puhelimeen tai käytettyä puhelinta ns. kaukosäätimenä kameraan. Ajatuksena minulla oli tätä toivoessani joulupukilta, että saisin kätevän kokoisen kameran, jolla kuvata meidän tulevaa lasta ja vauvantäytteistä elämää ihan liikaa :P

Anopin takapihalta otettu

IKEAn lamppu makkarissa

Lotta-rotasta on kuoriutunut linssilude! 

Jouluja

Lauttasaaresta

En saa tarpeekseni tästä.. Olin hukannut kuvaamisen innon, kun tuntui hankalalta kanniskella sitä mun (oikeasti vieläpä pientä) järkkäriä joka paikkaan, mutta tän pikkuisen pedon saa minne tahansa laukkuun mukaan! Efektejäkin löytyy itse kamerasta ja niitä olen testaillut osassa näistä kuvista. Vielä on niin paljon kuvailtavaa ja kokeiltavaa maailma täys!

Jouluaaton auringonlasku

IKEA-lamppu

Näihin kuviin päätän tämän postauksen. 

Olisi ihanaa päästä kuvailemaan lisää lähipäivinä - kunhan vauvavalmisteluiltani ehdin!

Jouluja ja muuta!

Hei kaikille ja myöhäiset joulutoivotukset tähän samaan syssyyn <3

Meillä on ollut sillä tavalla touhukas joulu, että kolmen päivän sisällä kuljeskeltiin paljon kyläilemässä. Ihanaa tästä huolimatta oli ja minunkaltaiselleni raskaanaolevalle hormonihiirille oli mahtavaa päästä viettämään joulua myös omien porukoiden kanssa 23. päivä joulukuuta. Lahjoja tuli iso läjä ja niistä parhaimpia olivat varmaankin Olympus Pen E-PL7 -kamera sekä Fjellrävenin Kånken-reppu <3 Kaikkea muutakin aivan ihanaa sain/saatiin, kuten Taika- ja Teema-astioita, lampaantalja, herkkuja, sydämenmuotoinen pata, leffaliput ja niiiiiiin paljon muuta! Sain myös ihanalta veljeltäni tosi söpön ja käytännöllisen minijalusta, joka sopii mun uuteen kameraan, joten saan kuvaamisesta todella kaiken tällä hetkellä irti!

Kaikista parasta on kuitenkin ollut oikeasti yhteinen aika ja rauhoittuminen. Ei tarvinnut jouluna tehdä mitään ylimääräistä, ei pestä pyykkiä, ei järjestellä kamoja. Teki todella hyvää viettää joitakin päiviä täydellisessä laiskuudessa ja pyjamaolotilassa.

Sairaalapakkailua

Joulu on kuitenkin nyt takana ja ollaan kullan kanssa laitettu kotia kuntoon todenteolla. Pyykkiä olen pessyt monta kiloa ja rakas on käsipyykännytkin, kun se on minulle aika vaikeaa. Tänään saatiin pinnasänky ja turvakaukalo kuntoon. Vielä pitäisi muun muassa vaunut laittaa kasaan ja kuosiin, järjestellä vauvan koko vaatekaappi ja pestä sitterin sekä leikkimaton päällisiä, mutta ne ehtii tehdä tässä tällä viikolla. Akuutit hommat on hoidossa. Sain myös viimein aikaiseksi pakata sairaalakassini lähestulkoon valmiiksi, joten stressi senkin suhteen hellitti.

Rv 38

Raskausviikkoja on kasassa nyt 38+1 ja olo on sen mukainen :D Kipuja löytyy, olen hidas ja olo on
hieman tukala, mutta kaiken kestää, kun tietää sen olevan ihan kohta ohi. Minä hetkenä tahansa saatan (aviomiestäni lainaten) "räjähtää", joten on helpottavaa, että asiat alkaa olla valmiina. On se hullua ajatella, että meistä tulee vanhempia ihan piakkoin.. Laskettuun on alle kaksi viikkoa aikaa! Osa musta on kauhusta kankeana ja osa todella innoissaan. Tavallaan en kyllä oikeasti malttaisi odottaa, että saan nähdä meidän pienen ruttunaaman livenä mun edessäni <3 Aika vahva hänestä on muutenkin tullut, joten kylkiluideni kannalta olisi ehkä hyvä, jos hän kohta ulostautuisi :D Kovasti tosin toivon, että odottaisi uuden vuoden yli, koska sitten on varmasti kaikki valmista ja onhan se nyt mukavampi olla alkuvuoden kuin loppuvuoden lapsosia, eikö?

Kaiken kaikkiaan elämä rullaa kovaa vauhtia eteenpäin ja täällä kovasti jännitetään, että milloin alkaa tapahtua. Paljon tekemistä, paljon odottamista, paljon iloa. Uuden vuoden vietämme täällä Etelä-Suomessa osittain mun porukoilla ja osittain keskenämme, joten ihan rauhassa ja omaan tahtiin saa senkin tehdä. Elämä on aika kivaisaa.

Paras käsirasva

Näin joulun ja kaukana Etelä-Suomesta pysyvän talven kunniaksi ajattelin jakaa teille salaisuuden: maailman parhaan käsirasvan.

Mulla on ihan älyttömän kuivat kädet suurimman osan vuodesta, kuivuvat helposti ja halkeilevat kynsien ympäriltä, jolloin sattuu ja verta valuu. Sain kuitenkin vuosi sitten äidiltäni joululahjaksi Body Shopin hamppukäsirasvan ja -jalkavoiteen. Ihan parasta ikinä. Enää ei kädet halkeile, kivut on poissa ja pehmeys saatu takaisin!

Suosittelen siis ehdottomasti teille kaikille tätä käsirasvaa ja sen kumppaniksi voi hyvin ostaa jalkarasvan, joka myös pitää kovat kantapäät ja päkiät poissa! Näitä myydään sekä erikseen että yhdessä samassa paketissa! Rasva on hyvin riittoisaa ja imeytyy hyvin. Käytän sitä enimmäkseen iltaisin mennessäni nukkumaan. Olen myös kuullut mm. yhdeltä opiskelijakaveriltani, että tämä rasva on paras, joten en ole mielipiteeni kanssa yksin ;)

Kokeilkaa!
Plussana tuotteen ekologisuus ja eläinystävällisyys tietenkin ;)

10 asiaa, joita kukaan ei kertonut minulle raskaudesta

Viikko 34

Täytyy todeta, että olen pienestä asti ollut vauvahullu, lukenut vauvakirjoja, katsonut elokuvia, jossa aiheena on lapsen saaminen ja haaveillut perheen perustamisesta. Siitä huolimatta oli paljon asioita, joista minulla ei ollut aavistustakaan ennen kuin olin oikeasti raskaana. Oi tätä kaikkea mitä minulle ei kukaan etukäteen kertonut...

1. Aamupahoinvointi ei välttämättä sisällä oksentamista, eikä välttämättä rajoitu aamuun, vaan voi kestää vuorokauden ympäri ja monta viikkoa. Pahoinvointi voi myös tulla takaisin keskellä raskautta tai sen loppupuolella tai kestää läpi koko raskauden! Jee.
2. Itsestäsi huolehtiminen on vaikeaa. Kävin eilen pedikyyrissä, koska en mitenkään enää yllä jalkoihini. En ole oikeastaan yltänyt moneen kuukauteen. Täysin mahdotonta sheivata tai lakata varpaankynsiä. Oikeasti, kauneushoitoloiden korvaamaton apu on tarpeen ellei halua näyttää luolanaiselta.
3. Ihosi ei välttämättä hehku kauneuttaan, kuten väitetään. Voi olla, että saat aknen. Voi olla, että hormonit pelleilee sun naaman kustannuksella koko 9kk ajan.
4. Hajuaistisi ei vain ole hieman parempi, vaan muutut joksikin supersankariksi, joka haistaa 100 metrin päähän, jos joku on tänä aamuna polttanut yhden tupakan. Yhden. Ja kyllä, se lisää pahoinvointia.
5. Kaikki mitä rakastat syödä ei ole enää ok. Okei, liioittelen. Mutta oikeasti: ei alkoholia, ei ranskalaisia juustoja, ei punaista lihaa muuten kuin läpikypsänä, ei graavilohta, ei mätiä, ei maksapasteijaa tai paté'ta, ei savustettuja asioita kuten poroa, ei mereneläviä.. Yhtäkkiä joulupöydästä ei löydy enää mitään syömäkelpoista :D Tämän lisäksi voi olla, että ikuiset herkut, kuten suklaa, eivät enää mene alas ja oliivit suoraan purkista alkaa tuntua todella hyvältä ajatukselta. Weird, I know.
6. Jumalattomat kivut. Sitä jotenkin olettaa, että raskaus on kivutonta ja se kärsimys alkaa sitten vasta synnytyksen käynnistyttyä. No joillakin, kuten minulla, voi tulla kovia kipuja selkään tai nivusiin, johtuen raskaushormoneista ja paikkojen löystymisestä sekä kohdun isosta koosta. A.K.A välillä en kävele, asennon vaihtaminen on kivuliasta ja en pysty edes ottamaan sukkiani itse pois jaloista. Kuukausi jäljellä.
7. Hengittäminen on yliarvostettua. Näytän ja kuulostan keuhkoahtauman saaneelta valaalta. Ihan jees, siihen tottuu. Mut.. miltä tuntuikaan, kun pystyy vetää keuhkot täyteen happea? Olen unohtanut.
8. Hyvästi naiselliset alusvaatteet. Millään muulla ei ole merkitystä kuin mukavuudella raskauden aikana. En olisi ikinä uskonut sanovani näin. Pitsi on out, kaarituelliset liivit on out. Oikeastaan kaikki mikä ei näytä mummoalusvaatteilta on out ja ihaninta maailmassa on tisseihin asti ylettyvät alushousut sekä imetysliivit, jotka näyttää trikootopeilta. En välitä, kunhan on mukava olla. 
9. Mahalaukkusi on rusinan kokoinen. Rusinan. Kerralla saa syötyä älyttömän pieniä annoksia, mikä tarkoittaa sitä, että syö pitkin päivää, koska ei saa yhdellä aterialla alas kuin ehkä 4v lasten annoksen.
10. Millään näistä ei oikeasti ole mitään väliä. Joo, on kipuja, ei saa syödä mitään, hengittäminen on vaikeaa ja on paha olo. So what? Raskauden aikaisten liikkeiden tunteminen ja vauvan kasvun seuraaminen sekä jokainen vuorovaikutustilanne, jonka syntymättömän lapsensa kanssa käy ei voi sanoin kuvailla. Mikään ei ole näin ihanaa ollessa samalla näin tukalaa. En vaihtaisi tätä mihinkään.

Tämmöinen pieni valitushuumoripläjäys tälle päivälle!

Ihanaa huomista kolmatta adventtia kaikille! <3 

Kasvamassa aikuiseksi?

Rakastan asua täällä.

Syksyn toinen flunssa saapui ja olen maannut nyt kotona kolme päivää kipeänä. Huonoja puolia tässä sairastelussa on tylsistyminen elävältä, kun haluaisin tehdä sata tekemätöntä asiaa, mutta vointi ei anna periksi. Hyviä puolia? Olen saanut paljon aikaa rentoutua, ajatella ja neuloa. Toisin sanoen tämän voisi ottaa henkisenä terapialomana.


Olen ajatellut paljon elämääni ja itseäni viimeiset päivät. Olen todella syventynyt omaan sielunelämääni, oikein silleen länsimaalaisen itsekkäästi. Olen 33 viikkoa raskaana ja minulla on noin 6,5 viikkoa itsekeskeistä elämääni jäljellä, eikä oikeasti edes sitä, koska raskaus ja tuleva äitiys ovat muuttaneet minua jo nyt. Välillä tuntuu siltä, että olen muuttunut nyt jo niin paljon, eikä kukaan - ei edes minä itse - ymmärrä sitä vielä. Tarkastelen tätä yhden elämänalueeni kautta, koska tässä se ehkä näkyy eniten:

Monet minut tuntevat tietävät, että vaikka olen henkisesti oikeasti suhteellisen rikas ihminen niin olen myös hyvin ulkonäköpainotteinen ajoittain. En tiedä onko se jotain mikä on peritty Ranskan puolelta vai vain minun tapani olla ja kontrolloida maailmaani. En ole se turhamaisin ihminen, enkä laita älyttömiä summia rahaa ulkonäkööni, mutta tykkään näyttää hyvältä ja ennen kaikkea haluan huolehtia kehostani. Pahimpiin pelkooni kuuluu ylipaino, löllöisyys ja voimattomuus. Raskaus on muuttanut tätä asiaa paljon. Viime keväänä minulla oli personal trainer-kausi, enkä ole oikeasti koskaan voinut fyysisesti paremmin kuin silloin. Liikuin paljon ja söin grammalleen oikein, olo oli mahtava. Tulin raskaaksi aika pian tämän kauden aloittamisen jälkeen, jolloin tuli sellaisia maallisia ongelmia kuin raskauspahoinvointi. Liikkumisen oli pakko loppua hetkeksi ja en saanut suustani alas mitään muuta kuin sämpylää ja kalkkunaleikkeleitä. Tätä kesti jonkin aikaa.

Neulominen on parasta kipeänä
- kunhan ei oo liian huono olo heh..

Kun pahin aamupahoinvointi väistyi tuli häiden suunnitteluaika. On ihme, että ylipäätänsä ehdin
nukkua tuon reilu 1,5 kuukauden aikana. Painokaan ei pahemmin noussut, vaikka raskaus eteni vauhdikkaasti, sillä tein jatkuvasti jotain tai ravasin jatkuvasti jossain, vaikka en aitoa liikuntaa harrastanutkaan. Välillä unohdin jopa syödä, hyi minä. Häiden jälkeen tuli koulun aloitus ja iso flunssa. Sitä ei muuten uskoisi kuinka paljon aikaa luokanopettajakoulutus vie! Olen käsittänyt kavereihin verrattaessa, että meidän opintopiste on ilmeisesti sama kun muiden kaksi työmäärän perusteella. Meitä ei päästetä helpolla ja on paljon kasaantuvaa tehtävää jatkuvasti. Lisäksi päätimme tietenkin muuttaa samaan aikaan eli tekemistä riitti ja raskauskin alkoi jo tuntumaan enemmän.

Elämäni on hieman rauhoittunut nyt. Koti on kovalla vauhdilla melkein valmis, lastenhuonetta on hieman aloiteltu ja koulu kevenee koko ajan joulua kohti. Olen nyt kuitenkin ollut liikkumatta noin puoli vuotta ja se näkyy: olen leventynyt kyljestä, takapuolesta, käsivarsista.. Se myös tuntuu. Alan olla jo sen verran isokokoinen, että liikkuminen on hankaloitunut. En voisi kuvitellakaan meneväni jumppaamaan, enkä oikein uskaltaisi tehdä salilla mitään, koska tauko on ollut jo niin pitkä ja kroppani on minulle hieman vieras. Olen siis yrittänyt käydä kävelyillä ja olla muuten vain aktiivinen ihminen. Olen myös suunnittelut aloittavani mammajoogan ensi viikolla, kun olen toipunut flunssastani. Olin jotenkin tuudittautunut sellaiseen maailmaan, että "on jo liian myöhäistä", "minkäs tälle enää voi". Koskaa ei ole liian myöhäistä. Jos aloitan nyt niin ehdin liikkua pari kuukautta ennen lapseni syntymää ja siinä ajassa ehtii jo tehdä paljon. Olen todella nuori, kehoni vahvistuu nopeasti.

Koko tämän ajatusketjuni pointti on se, että vuoden takainen minä olisi tullut hulluksi. Vuoden takainen minä ei kestäisi omaa peilikuvaansa nyt. En voi väittää, etteikö tässä olisi ollut heikkoja hetkiä. Tuntuu siltä, että raskaus muuttaa kehoani päivittäin. Olen joka päivä vähän isompi, vähän erilainen. Tajusin kuitenkin, että kroppani on edelleen minun, vaikkakin tuntuu kovin omituiselta usein. Raskausarpia on alkanut ilmestyä, eivätkä ne ole yhtään niin kamalia kuin miltä aluksi tuntui tai mitä pelkäsin.. Toivoin oikeasti, että kuuluisin siihen 10% joka ei saa raskausarpia, mutta olisihan se pitänyt arvata, että turha toivo :D Eikä se haittaa.

Sisälläni kasvaa pieni ihme. Pienen pieni ihme, jonka kanssa kommunikoin päivittäin. Hän on aktiivinen heiluja, joka ilmaisee ärtymyksensä, jos istun liian lysyssä ja reagoi isänsä lauluun. Hän on pieni aarre ja äitiäni lainatakseni: minä olen aarteenkantaja.
Se on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Eikä sillä ole väliä, että se tulee näkymään kehossani tulevaisuudessa. Aion palautua mahdollisimman hyvin ja aion tehdä töitä sen eteen, että olisin taas hyvässä fyysisessä kunnossa. Mutta en aio hävetä arpiani, enkä aio vihata peilikuvaani. En ole oikeasti edes antanut itseni mennä niin huonoon kuntoon kuin mitä olin jossain vaiheessa päässäni kuvitellut. Ylimääräistä toki löytyy, mutta iso osa on raskauden aikaansaannosta, ei liikkumattomuuden. Kaikki järjestyy ajallaan.

Peilistä tuijottaa takaisin hyvin onnellinen nuori nainen. Nuorella naisella on hyvin kiva, pyöreä raskausmaha. Maha muljahtelee, kun siellä liikuskelee hyvin ihana pieni poika. Millään muulla ei ole mitään väliä.

..
Olenkohan viimein kasvamassa aikuiseksi?

Kun täytyy hidastaa tahtia

Hej alla!

Koko meidän yhteiskunta pyörii tehokkuuden ja suorittamisen ympärillä. Sen huomaa jokaisen tavasta puhua ja toimia. Kaupungeissa ihmiset ovat keskimääräisesti onnettomampia ja stressaantuneempia kuin maalla ja viime viikonloppuna sain todistaa tämän käytännössä, kun ajoimme kullan kanssa Espoosta Kokkolaan ja takaisin kahden päivän sisällä. Stressin ja kiireen huomaa täällä etelämmässä ihmisten tavasta kommunikoida toistensa kanssa sekä muun muassa ajotavoista tuolla liikenteessä.

Olen 11-vuotiaasta asti ollut "kiltti tyttö", täydellisyyttä tavoitteleva tyttö, suorittajatyttö. Täydellisesti sopeutuva tähän yhteiskuntaan siis... Paitsi että: ennen en ollut raskaana ja pystyin pusertaa itseni ties mistä läpi välittämättä omasta väsymyksestäni tai stressistäni. Se ei vaikuttanut suoranaisesti muihin kuin minuun (tosin voi olla, että mieheni ja äitini ovat eri mieltä tästä). Nyt asiat ovat toisin.

1/3 tentitlukemisesta sekä meidän Minni-rotta

Toinen periodi alkoi yliopistossa ja istuin ensimmäiset luennot eri aineista viime viikon maanantaina.
Bussissa juuduin ruuhkaan (kahdesti) ja kun pääsin kotiin olin todella känkkäränkkä. Purin tämän kaiken tietysti mieheeni, jonka jälkeen illalla puhkesin lohduttomaan itkuun. Tajusin viimein mikä mua vaivaa: stressi, pettymys itseeni ja arkeeni sekä suru: Suru siitä, etten ole ehtinyt nauttia raskaudestani viikkoakaan niin kuin olisin oikeasti halunnut. Alkuraskaus meni pääsykokeisiin lukemiseen ja niiden tekemiseen, sitten oli häiden suunnittelu joka vei KAIKKI mehut, sitten alkoi opiskelut, joihin olen panostanut täysillä, jonka jälkeen piti jo alkaa valmistella muuttoa, jonka jälkeen muutettiin ja nyt ollaan oltu kuukausi niin, että teen hirveästi hommia sekä kotona että koulussa. Ei ihme, jos väsyttää ja harmittaa. Odotan esikoistani ja en ole saanut pysähtyä siihen kunnolla.

viikko 30 - hui kuinka hän kasvaa!

Tajusin viime viikon alussa, että arkeni nyt ei ole sitä mitä haluan. Olen jo viikolla 30 ja haluan nauttia siitä, että tunnen pienen poikani liikkeet, siitä että hän reagoi puheeseen ja lauluun sekä kosketukseen, siitä että halkean onnesta, kun ajattelen ensi tammikuussa syntyvää pientä aarretta. En ehdi pysähtyä, jos yritän suorittaa alle 7 viikossa yli 21 opintopistettä. Jätin siis maantiedon pois ja pidemmän mietinnän jälkeen myös kasvatuspsykologian. Tunnen oloni nyt paljon rauhallisemmaksi ja onnellisemmaksi. Ehdin pysähtyä potkuihin ja vauvahankintoihin. Ehdin suunnitella meidän tulevaa arkea ja vauvaonnea. Näin sen pitääkin olla.

Nautin nyt siis elämästäni suuresti. Suoritan sopivan määrän opintopisteitä ennen joulua, odotan jo äitiyslomaa, nautin pienestä aarteesta ja meidän uusi koti edistyy kovaa vauhtia! Eilen käytiin hakemassa eräältä ihanalta nuorelta äidiltä turvakaukalo ja Bugaboo-ratasosa, joista tulee olemaan meille paljon hyötyä ja iloa! Ne oli tavallaan ensimmäiset isommat hankinnat vauvaa varten, koska lastenhuoneen kimppuun ei olla ehditty vielä yhtään - pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Joskus täytyy hidastaa tahtia niin kaikesta tulee paljon kivempaa. Ehtii sitä myöhemminkin.

Jonkun viesti OKL:n vessassa. Täyttä totta!
Let's all be positive!

Automne et autres choses

suom. Syksy ja muita asioita

 Ja taas liian pitkän tauon jälkeen - Hei! En voi uskoa, että tässä vierähti jo kuukausi viime postauksesta.. En kyllä suoraan sanottuna usko, että mun elämä olisi koskaan ennen ollut näin hektistä ja kiireistä. Koko ajan on asioita, jotka pitäisi hoitaa ja tehdä ja/tai suunnitella...


Me ollaan nyt siis muutettu ja virallisesti espoolaisia. Tää asunto on ihana ja ollaan viimein nyt viikon jälkeen saatu tänne isoimmat huonekalut paikoilleen eli sohva, sänky ja ruokapöytä. Ja kyllä, siinä meni yli viikko.. Asioita on hankaloittanut mun raskaus ja pienet mokailut, jotka saatiin hyvin paikattua. Täytyy kyllä ehdottomasti suositella IKEAa siinä mielessä, että vaihto- ja palautus toimii siellä todella hyvin. Ollaan myös todella paljon käytetty aikaa siivoamiseen (se pahvi- ja muoviroskan määrä, kun pystyttää huonekaluja), huonekalujen kokoamiseen ja koulussa käymiseen. Aviomieheni tärkein hankinta - grilli - myöskin komeilee tuolla takapihalla :D

Opiskelut etenevät ja siinäkin suhteessa menee hyvin. Ensi viikolla on tenttejä ja täytyy nyt oikeasti lukea nuo kolmisen kirjaa loppuun, heh.. Liian paljon tehtävää ja liian vähän aikaa, tuttu fiilis teille muillekin? Meillä on ollut paljon nyt ryhmätöitä (tai mulla, koska mullahan on näitä ykkös- ja kakkosvuositason kursseja päällekkäin), jotka on nekin vieneet oman aikansa. Opiskelut ja muutto erikseen toimisi oikein hyvin, mutta tää molempien palloittelu samaan aikaan on haastavaa. Varsinkin, kun haluaisin tehdä molempia niiiiin täysillä ja en voi tehdä kumpaakaan 100%:sti. Täytyy hillitä tätä mun perfektionismia ja mennä omien rajojen mukaan.

Rv 26 - kasvaa, kasvaa!

Raskausviikkoja on koossa nyt huomenna 27 ja kaikki on mennyt tähänkin asti hyvin! Muuton
yhteydessä tuli isompi lonkka-/selkäongelma, mutta sekin on nyt liian kalliilla lääkärikäynnillä ja kylmägeelillä hoidettu lähes kokonaan kuntoon. Tyyppi kasvaa silmissä ja vahvistuu joka päivä. Uusin trendi on nyt potkia mua kylkiin, kun koitan keskittyä luennolla opetettavaan asiaan :D Haastetta ja iloa mun päivään <3

Huomenna meillä on lähtö Kööpenhaminaan! Varattiin matka jo reilusti ennen raskautta ja saan vielä lentää ilman erillistä lääkärintodistusta, joten tehdään tästä meidän "viimeinen" kahdenkeskinen pieni romanttinen matka ennen vauvan tuloa. Rottaset pääsee mun ihanalle veljelle hoitoon ja me saadaan olla vain me, ilman mitään muuttohommia. Kuulostaa taivaalliselta, vaikka pieni osa minusta haluaisikin tässä juuri muutettuani jäädä kotiin rakentamaan pesää. Onneksi sitä ehtii tehdä sitten se loput 89 päivää ennen vauvan tuloa! Harmittaa, etten ole oikeastaan ehtinyt kauheasti tutustua Kööpenhaminan mahdollisuuksiin, mutta koitan tässä viime hetken googlailulla löytää meille kivoja paikkoja, missä käydä. Ehdotuksiakin otetaan vastaa, jos kukaan ehtii lukea tätä ennen meidän matkaa :D Kolmisen yötä ollaan siellä ja sitten takaisin arkeen ja tentteihin..

Aamut hautautuneina isoon villakangastakkiin
ja huiviin on parhautta!

Taaaaas tuli tällainen "päivitetään sikana kuulumisia"-postaus, mutta toivon mukaan nyt saisin itseäni niskasta kiinni, kun muuttokin pikkuhiljaa etenee. On muuten aivan mahtavaa, että meillä on pieni takapiha, toimivat kodinkoneet ja TILAA sekä erillisia huoneita! Aika erilainen meininkin kuin meidän edellisessä yksiökaksiossa. Ainoa miinus täällä on se, että ilmeisesti hämähäkitkin viihtyy täällä meidän kodissa, joten meillä (lue: minulla) on menossa valtataistelu tämän kodin herruudesta. Aion voittaa. Ja ei, tämä ei tarkoita, että niitä vilisee seinillä niin kuin asuttaisiin jossain metsässä kiven alla, vaan sitä että niitä on näkynyt viikon aikana mun makuun ihan liikaa eli viisi. Jokaisella saa olla se oma kammo ja tää valitettavasti sattuu olemaan minun.. Mielummin pelkäisin jotain meritähtiä tai pellejä tai jotain.

Täytyy myös tähän loppuun hehkuttaa sitä, että musta on ihanaa, että on KYLMÄ ja SYKSY, vaikka huulet rohtuu ja kädet koivuu ja hiukset sähköistyy! Oon jotenkin niin fiiliksissä ja on ihanaa laittaa tätä kotia, kun tuntuu oikeasti siltä, että rakentaa semmoista pesää itselleen, jonne voi paeta kylmyydeltä ja pimeydeltä.

Joten: ihanaa syksyn alkua, syyslomaa (niille, jolla sellainen on) sekä viikonloppua kaikille!

Fuksivuosi starttaa

Hei kaikki!

Arki on lähtenyt rullaamaan kovaa vauhtia, jonka vuoksi en ole ehtinyt häämatkan jälkeen päivitellä tänne yhtikäs mitään. Takana on kaksi orientoivaa viikkoa, joiden aikana olen tutustunut ihaniin uusiin ihmisiin ja sairastanut flunssan.

Eilen alkoi ensimmäiset kurssit eli ensimmäiset kaksi varsinaista koulupäivää on nyt takana. Kahdeksasta neljään piti tsempata molempina päivinä ja välissä oli kätevä kahden tunnin hypäri, jonka aikana minä ja pari muuta hommattiin meidän kurssikirjat kirjastosta ja syötiin. Aikamoinen pino pitäisi lukea kahdessa viikossa. Yes I can. Luennot on olleet enimmäkseen todella mielenkiintoisia! Historian luennolla käytiin läpi erilaisia murhia, joita meidän piti kuvien ja vihjeiden perusteella ratkaista. Pointtina oli, että me ymmärrettäisiin miten me käytetään kaikkea tietoa, mitä meille on tullut muualta kuin koulusta - kuten poliisisarjoista. Aika hyvin meni ja jäi oikein innostunut fiilis koko historian didaktiikan kurssista! Mahtavaa kerrankin opiskella jotain, mikä oikeasti kiinnostaa ja jaksaa innostaa iltapäivälläkin 5,5h yöunien jälkeen. Tajuan vasta nyt kuinka todella tärkeää on, että tekee jotain mistä aidosti tykkää. Ei noita kirjojakaan saisi kyllä luettua, jos ei kiinnostaisi.. ;)

Kahden viimeisen viikon aikana on tapahtunut muutakin kuin koulujuttuja. Ollaan aloiteltu pakkaamisia meidän muuttoa varten eli asun nyt virallisesti taas laatikkolandiassa. Ihan kamala välivaihe ja on todella tuskallista, kun tuntuu, että joka käännöksellä osuu johonkin laatikkoon tai sen kulmaan... Onneksi, onneksi ajatus ihanasta uudesta rivaripäädystä innostaa ja sen avulla jaksaa puurtaa kotonakin eteenpäin. Lisäksi minä hullu järjestelmällinen ihminen olen suunnittelut meille pakkausaikataulun, joka on ainakin tähän mennessä pitänyt. Hyvä me!

Meidän pieni Tyyppi rv 20

Käytiin myös toisessa ultrassa ja todettiin, että meille on tammikuussa syntymässä ihana, pieni, erittäin todennäköisesti terve poika! Koko raskauden ajan ollut fiilis sukupuolesta meni siis aivan oikein! Ollaan nyt vähän innostuttu kullan kanssa ja hommattu jo kolmisen vaatekappaletta. Kunnon materialismionni alkaa kyllä vasta sitten muuton jälkeen, kun vauvatavaroille on se OMA paikka, eikä niitä tarvitse sulloa mun alusvaatelaatikkoon. Tavallaan onni, että tulossa on poika, koska sille meillä onkin näitä nimiehdotuksia keksittynä. Tytölle oli jotenkin kamalan vaikeaa miettiä mitään, joten se on sitten mahdollisesti toisen ajan murhe, jos joskus tulee tyttö! :D

Parin viikon takainen raskausmaha, joka on tuosta jo
kasvanut aivan hurjan paljon!!! Lähiaikoina lisää kuvia ;)

Muuten olo on aika hyvä. Väsyttää kamalasti kaikki uusi ja flunssasta vielä hieman toipuilen, mutta olen motivoitunut ja innoissani opiskelusta. Raskausmaha kasvaa kasvamistaan (Rv 22 menossa) ja eilen sain ekan kerran kuulla jonkun ulkopuolisen suusta, että olen raskaana, joten ilmeisesti olen viimein päässyt "söin kesällä liikaa jätskiä"-vaiheesta kunnon raskausmasu-vaiheeseen!!! Ainakin vaatekaappiuudistukset ovat olleet sen mukaisia, koska piti hommata vaikka mitä, ettei tarvitsisi mennä alasti kouluun... Jossain vaiheessa ajatuksena on kirjoitella äitiysvaatekaapista päivitys, jossa on vinkkejä siitä miten pärjää uusimatta koko vaatekaappia :) Toivottavasti löydän tällekin postaukselle lähiaikoina aikaa!

Edessä on nyt kaksi ihanaa "vapaapäivää", jotka käytän täysin lepäämiseen, nukkumiseen, neulomiseen, lukemiseen ja pakkaamiseen. Voisin myös käydä jossain kävelyllä, kun ehdin. Oma aika on kiva ja aliarvostettu juttu!

Ihana, kamala arki on siis alkanut ja minä olen täysin sen lumoissa!
Välillä tuntuu, että oma elämä on pelkkää erilaisia päällekkäisiä onnentunteita... Miten voikin olla kaikki yksinkertaisesti niin hyvin  - vaikka väsyttääkin näin paljon.

Ihanaa syksyistä viikon jatkoa kaikille!
Minusta on ihanaa, että on vähän viileämpää ja syksy selkeästi lähestyy hirmuista vauhtia.

PS. Jos joku ihmettelee, että "missä häistä postaus ja kuvat?!" niin ymmärrän ja pahoittelen :D En ole vielä saanut hääkuvia, kun ovat vielä muokattavina ja niistä tehdään albumi yms., mutta päivittelen tänne koko päivän heti kun saan kuvat käsiini! Tässä voi toki mennä hetki ;)

Just married!

Olen virallisesti rouva!! Häät olivat torstaina ja kaikki meni ihan superhyvin! Vieraat vaikuttivat oikein tyytyväisiltä, puhumattakaan meistä. Seremonia oli ainakin meille kahdelle emotionaalinen hetki ja juhlat olivat yllättävän nopeasti ohi. Hullua miten aika rientää, kun on todella hauskaa ja ihanaa. Näillä näkymin on tulossa myös upeita hääkuvia!

Ollaan nyt häämatkalla Kreetalla ja täällä on kuuma! 30-32 astetta joka päivä sekä kirkas taivas. Ollaan päivittäin käyty uimassa altaassa, otettu aurinkoa ja maattu varjossa. Raskaana on kivempaa, kun ei tarvitse olla auringossa koko ajan. Ruoasta en nyt nauti niin paljoa, koska en voi oikein mitään syödä :'D Maitotuotteita alkaa olla ikävä, juomat pitää juoda ilman jäitä ja salaattejakaan en uskalla syödä, kun ei ole tietoa siitä onko ne pesty hanavedellä. Ei se mitään, nautin kaikesta muusta aivan suunnattoman paljon! Mielummin olen liian varovainen tässä kohtaa.

Eilen nautin mother-to-be-hieronnasta, joka teki todella hyvää. Ei tarvinnut maata mahallaan ollenkaan, vaan kyljelleen ja hieman selälteen. Vatsaakaan ei pahemmin hierottu, kevyesti vaan siliteltiin :D Hieroja ihmetteli kovasti sitä montako kiloa olen saanut raskauden aikana, kun en todellakaan näytä siltä, että melkein 5kk raskautta takana. Täytyy kyllä myöntää näin "julkisesti", että tähän mennessä vain kolme kiloa. Aika vähän silleen, mutta eiköhän ne kilot sieltä tule ja kovaa tän alkusyksynkin aikana :D En ole asiasta huolissani.

Vaikka tällä hetkellä vain nautin olemisesta ja rentoudun täysillä, niin päässä pyörii jo vähän koulujuttuja. Mutta silleen sopivasti. Oon jo aika innoissani aloittamassa opiskeluja, vaikka jännittää näiden normijuttujen (saanko kavereita, miten viihdyn, pääsenkö nopeasti kärryille jne...) lisäksi mun raskauden kanssa opiskelujen järjestely ja se miten muut ottaa sen, että jään aika pian äitiyslomalle. Kovasti toivon, että saisin hyviä ystäviä ja ymmärrystä tähän. Mutta katsoo sitten!

Oon myös ollut nyt ahkera ottamaan kuvia, kun jaksaa taas olla ja tehdä kaikkea kivaa. Ollaan myös leikitty meidän Polaroid-kameralla, joka ostettiin häihin ja otettu yks kuva päivässä. Välillä menee pieleen, mut se kuuluu asiaan :'D Instagramia on tullut siis päivitettyä säännöllisesti, mutta enpä koe huonoa omaatuntoa, koska se on vaan tajuttoman kivaa ja tavallaan välillä harrastus. Mikä sen kivempaa, kun kuvata arkea ja lomaa ja lisätä siihen filtteri? ;) 

Kaiken kaikkiaan siis olen onnellisesti nyt naimisissa, kasvatan mun mahaa, joka oikeasti nyt suurenee kovaa vauhtia ja rentoudun täysillä ennen arjen alkua. Kun mä tuun täältä takas niin oon niin latautunut ja niin ready! Sit voidaankin jo siirtyä muuttoprojektiin koulun ohella :P

Hyviä kesäpäiviä kaikille!

Suomessakin kuulemma ihana sää!

Rouva C. 

Sokerointi

Näin häiden kunniaksi olen käynyt monessa kauneushoidossa. Kerran sitä vain mennään naimisiin,
eikö? Ainakin toivon mukaan. "Villein" kokeiluni on ollut sokerointi!

Sokerointi on "uusi" tapa poistaa karvoja, joka on paljon hellempi kuin vahaaminen. Sokeroinnissa käytetään sellaista sokerimassamöykkyä, jota käytetään aina yhden alueen karvojen poistoon. Tuote on täysin orgaaninen ja sitä voisi jopa syödä. Samalla kun sokeri poistaa karvat se myös kuorii ihoa. En ole koskaan kokeillut vahausta, joten en voi sanoa omasta kokemuksesta sattuuko tämä vähemmän kuin se, mutta näin minulle on kerrottu! Itse kestin "kivun" todella hyvin. Hieman nippasi välillä, mutta oli todella helpottavan ok tunne. Jokaisen sokerointikerran jälkeen karva heikkenee ja harventuu. Tällä menetelmällä voi myös jopa 3mm pituisia karvoja.

Itse vahautin kainalot ja sääret ja jäin jo koukkuun! Sokeroinnista on nyt 5 päivää ja iho on sileä, hyvinvoiva ja KARVATON! Joitakin "untuvakarvoja" ilmestyy hieman, koska osa karvatupoista on sokeroinnin aikaan ns. levossa eli eivät juuri sillä hetkellä kasvata karvaa. Untuvakarva on kuitenkin aivan vaaleaa ja pehmeää, joten todella helppo itse epiloida tai sheivata kotona pois, eikä näy mihinkään! Useamman sokeroinnin jälkeen untuvakarvatkin häviävät!

Kaiken kaikkiaan suosittelen tätä jo nyt lämpimästi! Itse harkitsen käyväni säännöllisesti (ainakin keväällä/kesällä) hoitamassa siellä kainalot. Kävin kauneushoitolassa nimeltä Serené Helsingissä ja voin sitäkin suositella lämpimästi kaikille :) Hyvä palvelu, hienosti hoidettu homma ja kanta-asiakkuuskortinkin saa bussikorttiin! :D

Sokerointi on uusi heikkouteni.

Long time no see

En voi uskoa, että kirjoitin viimeksi 6. toukokuuta! Miten aika on voinut mennä näin nopeasti?!
Tässä on tapahtunut yhtä sun toista, joten olen viimeiset kolme kuukautta järjestänyt hirveästi asioita ja saanut elämästä taas kiinni!

Häihin on jäljellä nyt 6 päivää, joten viime hetken järjestelyjä on PALJON. Joka päivä juostaan asioilla, ostetaan asioita, tilataan asioita, sovitaan asioita.. Tuntuu, että tää on ihan loputon työmäärä. Luojan kiitos tämä on kohta ohi ;) Alkaa myös pikkuhiljaa jännittämään häät näin muutenkin, mikä on kai suhteellisen normaalia. En voi uskoa, että alle viikon päästä astelen alttarille..!

Hääjärjestelyväsymystä ei ole helpottanut se, että olen ollut lähes koko sen ajan raskaana. Onneksi, onneksi pahoinvoinnit ja muut on takana! On jotain voimia, millä tehdä ja toteuttaa tärkeät jutut ajoissa. Lisäksi en voi ylistää tarpeeksi ihanaa tulevaa aviomiestäni, joka niin kovasti tsemppaa, auttaa ja hoitaa. Häämekkoa on jouduttu raskauden vuoksi suurentaa, vihkisormusta ei vielä ole, koska sen tilaus meni pieleen ja pitäisi kuulemma saapua perille viimeistään maanantaina (ei stressaa, ei) ja vielä hoidetaan muitakin asioita, joiden piti olla valmiita jo kaksi viikkoa sitten :D Tavallaan kaikki on nyt niin stressaavaa, etten enää edes jaksa kunnolla välittää. "Ai kakkuun ei voi tehdä tällaista? Joo, tehkää mitä haluatte", "ai että näin paljon tämä maksaakin? ihan sama, antaa palaa". En tiedä onko hyvä vai huono juttu.

13+1 viikkoa

Raskaus on edennyt hyvin, pian on 18 viikkoa jo täynnä ja hyvin pienokainen jakselee. Häiden jälkeen päästään viikoksi Kreetalle häämatkalle, jonka jälkeen alkaa karu paluu arkeen ja YLIOPISTOOOON! Eli KYLLÄ, mä pääsin sisään! En voi uskoa tätä vieläkään todeksi, mutta kai se todellisuus pikkuhiljaa hahmottuu, kun kävelen koulun ovista sisään parin viikon päästä. Hyvin piakkoin koulun aloituksen jälkeen alkaa kunnon muuttohommat eli pitäis saada tää kämppä pakettiin. Pakkaamiseen olen varannut sellaiset 3,5 viikkoa eli eiköhän se hoidu siinä koulun lomassa. En kyllä osaa edes kuvitella kuinka ihanaa ja rentouttavaa tulee olemaan, kun lokakuussa olen päässyt jyvälle yliopistomaailmasta, istun omalla sohvalla ihanassa uudessa kodissani ja voin vain rauhassa keskittyä loppuraskauteen ja pienokaisen vastaanottamiseen ensi vuoden alussa. Haluan vain normiarjen ja pikkuhiljaa lähestyn sitä!

Ranskanmatka kesäkuussa

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, etten ole varmaan koskaan ollut näin onnellinen! Kaikki on
superhyvin, sain kaiken haluamani ja vielä enemmän, enkä voisi toivoa mitään enempää tähän. Paljon isoja muutoksia edessä, mutta odotan niitä niin innolla! Nyt myös, kun arki alkaa ja kaikki tasapainottuu pikkuhiljaa aion kirjoitella tänne enemmän. On ollut niin hektistä ja omituista viimeiset kuukaudet, että jäi tämän blogin pitäminen kokonaan. Olen kaivannut tänne, vaikka ette olisikaan kaivanneet minua ;)

Aurinkoista elokuun alkua kaikille ja eikö olekin ihanaa, että se kesä viimein saapui tänne, vaikkakin myöhässä?

ps. Ja JEEEE inttileskeys loppui yli 1,5 kuukautta sitten!!!

Ohi on!!!

Koska liikunta on ihanaa.

Selvisin. En voi uskoa tätä todeksi. Pääsykoe oli eilen ja mä selvisin. Tosin ei mitään hajua lopptuloksesta - paitsi että meni paljon paremmin kuin viime vuonna.. kai.

Mitä olen tehnyt? Käynyt Body Shopissa ostamassa kaksi kynsilakkaa ja naama-aineen (kuulostaa pahasti huumeelta), neulonut, katsonut tv-sarjoja ja ollut tekemättä kertakaikkisesti yhtään mitään. Ihanaa. Tänään piti mennä salille JA joogaan. Päädyin siihen lopputulokseen, että aivan liian rankkaa ja menen vain joogaan - nukkumaan. Huomenna sitten salille, perjantaina tanssia ja lauantaina uusi salikerta. Joo, tiedetään, ei ihan mee putkeen ja pitäisi olla lepopäiviä välissä, mutta kyllä se tästä ja ensi viikolla sitten paremmin. Mä vaan tarviin tän tauon NYT. Kaikesta. Syön kuitenkin oikein ja liikun, joten asiat voisivat olla huonomminkin.

Ulkona on karsea ilma ja en välitä. Olen yksin kotona ja en välitä. Olen VAPAA. Mitään ei tarvitse lukea tällä viikolla. Saan olla ihan rauhassa: ei stressiä, ei hermoilua, ei kynsienpureskelua. Happy me.

Mitä aion tehdä koko loppukuun? Tässäpä olisi listaa:

Pääsykoejännitystä ennen h-hetkeä

• Kevätsiivous, joka sisältää imuroinnin, pölyt ja kylppärin pesun. Aloitan huomenna.
• Ikkunoiden pesu. Ihan oma aiheensa, koska oon siirtänyt sen tekemistä nyt 14 kuukautta...
• Urheilua, urheilua!
• Vaatekaapin järjestelyn. Sellainen kutina, että UFF saa paljon vaatelahjoituksia minulta tässä kuussa. Samoin rotat ja kaatopaikka.
• Papereiden järjestelyä ja uuden kansion ostamista. Valmistaudun henkisesti jo ensi syksyn muuttoon. Kyllä, aloitan jo muuttojärjestelyn. Onpahan sitten vähemmän tekemistä syyskuussa.
• Ei mitään. Aion olla tekemättä myös ei mitään. Ihanaa.

Tosin pitäisi myös etsiä ranskan pääsykokeiden kirjat ja aloittaa ne, mutta kaikki ajallaan. Älkää hoputtako.

"Kun laiskuus iskee, nauti siitä." Tämän viikon motto.

Nautitaan kevään lopusta tuosta ankeasta säästä huolimatta!

ps. Vasemmalla ihana Body Shopin keltainen uutuusväri! I'm in love.

pps. Tuleehan kesä pian?

Päivän biisi - La vie en rose

Päivän biisinä tänään La vie en rose, jonka melodia on tuttu monelle Up - kohti korkeuksia -elokuvasta. Laitan tähän kaksi versiota, joista tykkään kovasti. Toinen näistä on Louis Armstrongin ja toinen (alkuperäinen versio) Édith Piaf'in.

Sateinen sunnuntai

Tuntuu siltä, että mulla ei ole ollut rauhallista ja hiljaista aamupäivää viikkoihin. Tavallaan se on kyllä ihan totta. Eilen illalla päätin, että saan tänään nukkua pitkään. Päätin, että pidän ihan rennon aamun ilman aamupänttäämistä ja niin teinkin.

Tarkoitus olisi kyllä tänään päntätä kirjan toisen artikkelin nimiä ja lukuja sekä kerrata kolmannen samanmoiset tiedot, mutta sen ehtii tehdä kyllä. Tarkoitus olisi myös mennä salille vetämään jalkatreenin ja menenkin heti lounaan jälkeen.

Tänään olen ihan relax. En stressaa, en hypetä, en huuda, en riehu, en juokse ympäriinsä pää kolmantena jalkana enkä juttele päivällä kenellekään puhelimessa tai livenä - illalla vasta. Tänään aion nauttia siitä, että ulkona sataa vettä (luitte oikein), villasukat jalassa, sisällä melkein koko päivän. Aion mennä salille ja tuntea kävelymatkalla kuinka naamalleni sataa. Aion hengittää raitista ilmaa ja rauhallista energiaa itseeni. Salilla nostan painoja ja vedän itseni piippuun. Adrenaliinin laskiessa voin sitten tuntea sen rentouden ja seesteisyyden. Sen jälkeen on helppo keskittyä lukemiseen.

 

Mutta miksi tämä rentous ja rauhallisuus?

Koska kaikki on hyvin. Tiedän, että VAKAVA-koe on 10 päivän päästä, mutta mitäs muuta minä sille voin kuin lukea. Sain yhden viikonlopun aikana ostettua älyttömän helposti ja nopeasti häämekon ja -kengät ihanassa seurassa. Se oli niin uskomattoman yksinkertaista. Jopa meidän isoin häästressiaihe eli hääpaikka on nyt viimein varattu ja se on ihana. Ja tämä kaikki kahden päivän sisällä. 

Uusimmat villasukat,
varren mallina Olga

En aio postailla mitään hääasukuvia tänne, sillä se on yllätys kaikille sitten lokakuussa. Sen verran voin vain sanoa, etten ole ihan sellainen kuin alunperin kuvittelin olevani - ja hyvä niin. Tulen olemaan min täydellisessä hääpaikassa, jossa voin nauttia kaikesta ympärilläni.

Kaiken kaikkiaan tunnen oloni tänään siis hyvin onnekkaaksi. Jostain syystä minulla on tänään myös kova ikävä kultaa, mutta torstaina sitten nähdään...  Eka kiinnioloviikonloppu hänellä pitkään aikaan. Ehkä vain nautin siitä kuinka yksin saankaan olla tänään.. Ei sitä aina saa.

Rauhallista sunnuntaita kaikille!

Hengittäkää hetki syvään ja hiljentykää. Sateiset sunnuntait on sitä varten ja se tekee todella hyvää.

20 vuotta ja paljon muuta!

Rakkaan ostama synttärikimppu <3

Mun piti ihan tarkistaa milloin viimeksi tuli näpyteltyä tänne yhtikäs mitään. Vastaus? Pääsiäisenä. Pääsiäisen jälkeen on tapahtunut aika monta asiaa.

Ensinnäkin, täytin 20 vuotta! Tuntuu ihan sekopäiseltä, aika menee jotenkin niin nopeasti. Vastahan mä katsoin, että mun synttäreihin on puoli vuotta. Lahjojakin sain, mutta niistä enemmän sitten myöhemmin! Olo ei ole tietenkään mitenkään erilainen, mutta tavallaan kyllä tosi kiva, etten ole enää "teini". Tuntuu, että saa ikänsä puolesta enemmän nyt kunnioitusta ja tietynlaista arvostusta mun tekemisiin ja puheisiin. Ehkä ihmiset ei nyt katso niin kieroon, kun kerron meneväni naimisiin tänä vuonna..? :D

Sitten se oikeasti jännä asia: lukuaikaa on jäljellä enää 12 päivää. Tähän mennessä olen lukenut kirjan lukemattomia kertoja läpi eri tekniikoilla. Lisäksi olen osallistunut valmennuskurssin tunneille, tehnyt todella paljon tehtäviä, pistareita, välikokeen.. Nämä viimeiset 12 päivää olen varannut yksityiskohtien hiomiseen. Pääasiat osaan jo, ainakin uskon ja toivon niin. Mutta vuosiluvut, nimet, kuka on sanonut mitäkin, teoriat, kenen teoria... Tässä riittäisi ikuisesti pänttäämistä.. Pitää vain valikoida.

Mikä tulee mun elämäntapamuutoskin niin se on edistynyt! Viimeksi, kun kirjoitin niin tuskailin oikean maitorahkan valinnassa sekä aikataulutuksessa. Pakko sanoa, että enää en osaisi elää ilman aamupalaa ja löysin sen täydellisen maitorahkan.  Nälkä on nykyään 3-4 tunnin välein ja syöminen on vain luonnollinen osa mun arkea. Osaan ottaa automaattisesti eväät mukaan, kun lähden jonnekin. Osaan aikatauluttaa. Lisäksi juon vettä enemmän kuin koskaan. Sekin on vain tapa. Kaikenpuolin voin paremmin, näytän paremmalta ja olen onnellisempi näin.

Jo kuukaudessa on kroppa muuttunut tosi paljon! Kiloja on lähtenyt sellainen 3-4kg eli ei liikaa. Lisäksi lihasmassaa on tullut lisää ja paljon ns. "löllöä" on lähtenyt pois :D Kiinteytymistä näkyy siis jo nyt. Aineenvaihdunnan pelittäminenkin on tässä todella tärkeä asia. Niin sanottu "hiilariturvotus" on poissa! Ja vinkkinä teille, lukijat, juokaa sitä vettä! Iso osa kropan toiminnasta on todella siitä kiinni.

Tässä oli myös eduskuntavaalit, joissa toki äänestin, sillä mielestäni, jos ei äänestä niin ei ole oikeutta valittaakaan. Kuten tästä blogista voi päätellä niin kannatan vihreitä ja olen ylpeä siitä. En kuitenkaan aio kirjoittaa ajatuksia vaalien lopputuloksesta (ainakaan vielä), koska koen, että tarvitsen aikaa sulatteluun ja haluaisin nähdä millainen hallitus meillä nyt on... Mutta pettynyt ja kauhistunut olen ollut - sen myönnän - ihmisenä, ihmisoikeuspuolustajana, eläintenpuolustajana, naisena ja puoliksi ulkomaalaisena.

Joka tapauksessa tässä pikapäivitys elämästäni tällä hetkellä. Päivä menee siis aikalailla lukemiseen, treenaamiseen ja neulomiseen sekä toki syömiseen :D Aion ehdottomasti kirjoitella enemmän pääsykokeen jälkeen. Tätä on ollut ikävä, mutta aika ja jaksaminen ei vain tällä hetkellä riitä.

Täytyy vielä jakaa tällä viikolla kirjoittamani viisaus, kun iski pääsykoepaniikki ja äiti sai muhun taas uskoa ja muistin sen miksi mä tätä teen:

"Kun elämä murjoo ja epätoivo vie, soita äidille."

Oikein ihanaa viikonlopun alkua kaikille!

Tämä nuori nainen lähtee nyt nukkumaan ja menee huomenna metsästämään häämekkoaan seuranaan monta ihanaa naista! 

Jotenkin tuntuu, että tuli tosi sekava päivitys, mutta ei mikään ihme - mun ajatukset on näin myöhään vähän sekaisin.

Pässiäisvalmistelua ja grammoja

Elämäni pyörii tällä hetkellä pääsykoelukemisen lisäksi aika paljon keittiövaa'an ja erilaisten grammamäärien ympärillä. En olisi oikeasti vuosi sitten uskonut, että minusta olisi tähän. Ajattelin, että parissa päivässä menisi hermot kuitenkin. Ajattelin, että ahdistun. Mutta ei. Se on vain tapa oppia.

Omaksi yllätyksekseni olen noudattanut pilkulleen tätä ruokavaliota jo 5 päivää. Edelleen hieman haen miten maustaa annokset erilaisiksi ja isoin projekti on ollut oikeanlaisen maitorahkan löytäminen :'D Mutta pikkuhiljaa oikeasti alan päästä jyvälle tästä. Isoin haaste on ehdottomasti "aikatauluttaminen" eli se, että syön oikeasti ajoissa noin kolmen tunnin välein, eikä mikään pääse venymään liian pitkäksi. Olen jo aika hyvin tottunut tähän itse ruokamäärään - onneksi. Alussa sekin tuntui todella vaikealta.. Hiljaa hyvä tulee :)

Lisäksi kävin torstaina zumbassa, mutta jouduin lähtemään sieltä jalkani vuoksi pois.. Harmitti todella paljon, mutta ei sille mitään voi. Eilen kävin salilla vetämässä jalkatreenin -lukuunottamatta askelkyykkyjä, jotka mun vamma estää :( Ja nyt kävelen kuin ankka. Se salikäynti jännitti yllättävän paljon jotenkin.. Ihan uusi juttu tehdä niin kuin on ns. käsketty. Onneksi rakas tuli mukaan ja kannusti ja auttoi ja uskoi muhun. Onnistui siis hyvin, kun paikat on tänään hiiiiieman maitohapoilla! Tiistaina on vuorossa yläkroppa ekaa kertaa, jännittää jo, heh.

Pääsykoevalmennuskin alkoi perjantaina. Siellä istuessani ymmärsin mitä tämä merkitsee minulle. Tajusin oikeasti kunnolla, että mun on tehtävä enemmän ja enemmän töitä koko ajan, jotta pääsen varmasti sisään. Minuun iski raivo. Tahto voittaa. Tahto olla paras. Vien tän kotiin, mun täytyy, mun on pakko, mulla ei ole vaihtoehtoja. En todellakaan halua opiskella ranskaa seuraavat vuodet. Se ei ole mun pääjuttu, eikä tuu koskaan olemaan.

Ensi viikolla on ihan kamalasti tekemistä! Kulta lähtee inttiin takaisin huomenna ja tulee jo torstaina kotiin. Maanantaina on lukemista. Tiistaina on luvassa tuutorointia, valmennusta, pääsykoelukua ja salikäynti. Keskiviikkona paras ystäväni raahaa takapuolensa meille periaatteessa Tallinnasta asti ja on yhden yön. Aloitan lukemisen joka arkipäivä joskus 9-10 aikoihin aamulla, joten ehdin onneksi tehdä paljon ennen kuin hän pamahtaa meille. Lisäksi keskiviikkona on jokin luento, johon hän on menossa, joten voin lukea senkin ajan. Olisi myös tarkoitus käväistä IKEAssa ja teekkareiden pääsiäisbileissä :D Monenlaista toimintaa. Torstaina kulta tosiaan tuleekin jo takaisin ja pääsiäinen koputtelee jo ovella. Aion lukea joka päivä pääsiäisenä paitsi lauantaina, koska silloin on kavereiden kanssa illanistujaiset meillä.

Kaiken kaikkiaan tekemistä tursuaa joka tuutista, mutta aikatauluttaen pärjää. Luulisi, että kun syö, nukkuu ja liikkuu hyvin niin jaksais  ;)

Energistä pääsiäisodotusviikkoa kaikille!
Toivottavasti se aurinkokin tulisi takaisin meillepäin..

ps. Mä pääsiäiskoristelinkin!

Viime vuoden tipuja ja munia

Je peux le faire

A.P.U.A

Eilen postiluukustani tipahti VAKAVA-kokeen kirja Samalta viivalta 9. Avasin sen ja luin heti 70 sivua eli kaksi ensimmäistä artikkelia. Ilokseni huomasin, että aiheet kiinnostavat. Huomasin myös, että vanha tuttu palo aiheeseen sekä innostus tulivat takaisin. Kaikenkaikkiaan lähden aika hyvillä mielin liikkelle, vaikka jännittää aivan hulluna! Tänään tarkoitus olisi imaista tietoa 100-150 sivulta. Ennen valmennuskurssin alkua pitäisi olla koko kirja luettuna, mutta se ei todellakaan ole mikään ongelma.

Päässä pyörii sata kysymystä. Mitä jos en pääse läpi taaskaan? Mitä mä sitten teen? Mitä jos mä joudun oikeasti ranskan opettajaksi eli toteuttamaan mun B-suunnitelman? Mitä jos.. Mitä jos..

Ei voi tietää ennen kuin yrittää. Ja mä aion yrittää - täysillä. Tällä kertaa minä olen kypsempi, olen valmistautuneempi henkisesti ja kokeneempi. Tiedän mitä kannattaa ja ei kannata tehdä. Olen valmennuskurssilla, joka alkaa perjantaina. Olen kohta 20-vuotias. Olen vahvempi, ihanampi, fiksumpim, vanhempi. Joo-o. Kyllä kannattaa pitää itselleen motivaatiopuheita. Je peux le faire. (suom. pystyn siihen)

Ja koska minä olen minä niin tämä ei jää tähän. Minulla ei vain voi olla vain yksi iso projekti käynnissä. Totta puhuakseni tämä toinen asia on sellainen, jonka teen vain ja ainoastaan itselleni ja vain sain siihen just nyt loistavan tilaisuuden. Todella tarvitsen tätä.

Eräs ihana nuori nainen otti minuun yhteyttä, kun olin ilmaissut kiinnostukseni jonkinlaiseen personal training'iin. Ollaan joskus oltu samassa työpaikassa ja hän opiskelee alaa nykyään. Sain todella edullisesti ruoka- ja liikuntasuunnitelmat kuukauden ajaksi. Jos haluan jatkaa niin pystyn sen tekemään edullisesti aina pienellä summalla kuukaudessa. Asutaan valitettavasti eri paikkakunnilla, joten ei nähdä fyysisesti, mutta saan suunnitelmat ja paljon tukea tässä projektissani. Ajattelin kokeilla 2-3 kuukautta ja päättää sitten oliko mun juttu. Ton verran yleensä kestää ennen kuin omaksuu täysin uudet ruokavaliot ja elämäntavat (sanoo viisas äitini).

On sanomattakin selvää, että tämä vaatii todella isoa itsekuria. Mutta jostain syystä en ole koskaan ollut näin motivoitunut. Saan kerrankin kaipaamani tukea tässä kiinteytysprojektissani ja oikeasti kunnon lasketut suunnitelmat tavoitteiden saavuttamiseksi. Ruokaohjeitani en täällä jaa, mutta haluan todeta, että ihan järkyttävät määrät ruokaa! Ilmeisesti todella söin aivan liian vähän ja ihan väärin.. Kyllä mä sen tosin tiesin jossain sisimmässäni, ettei tän ihan näin pitäisi mennä. Liikuntaa on viikossa neljä kertaa, kun salikerta on jaettu kahteen. Olen peloissani ja todella innoissani samaan aikaan. Haluan niin kovasti onnistua. 

Miten mä saan kaksi näin isoa asiaa mahdutettua mun yhteen kevääseen? Avainsanana on aikataulutus. Kun on järjestelmällinen ote niin tästä selviää. Aikataulutan vain aina mun viikkoihin jumpat tiettyihin kohtiin, valmennus on noin kerran viikossa, avoin yliopisto kans kerran viikossa ja sitten vaan hemmetisti pääsykoelukemista joka päivälle. Jumppaan menee noin 2 tuntia per treenipäivä matkoineen päivineen. Plus, että liikunta oikeasit RENTOUTTAA ja auttaa keskittymään opiskeluun.

Isoin haaste tässä on tämä alku, kun käyn ruokakaupassa.. Ihan oikeasti :D On hemmetisti kaikkea ostettavaa mihin en ole niin tottunut, mutta parin kauppareissun jälkeen pitäisi jo tutut tuotteet löytyä paljon nopeammin. 

Elämä yllättää monella eri tavalla. Muitakin iloisia yllätyksiä ja isoja muutoksia on tulossa tänä vuonna, mutta niistä kerron myöhemmin :) Hääsuunnittelutkin on menneet eteenpäin ja ollaan saatu todella paljon aikaiseksi ennen tätä pääsykoerumbaa (luojan kiitos). Häämekkoa metsästän sitten huhtikuussa ihanan tukijoukon avustuksella.

Koitetaan pysyä kevätmielellä, vaikka ulkona sataakin just nyt lunta..

ps. Viimein about terve, jos ei laske allergiaa ja mun jalkaa.. :D

La France - Mon Amour

Ihana pieni Ranskan matkani on ohi. Olen ollut kotona jo tiistaista lähtien, mutten ole jaksanut päivitellä reissuta tänne mitään, sillä terveyden vastoinkäymisiä on ollut taas..

On se ironista, että heti, kun luulee olevansa terve niin seuraava sairaus iskee. Ilmeisesti tällä kertaa minulla on ihan normaali flunssa, mutta se kestää pitkään.. Oikeastaan olen toipilaana vieläkin - lähes kahden viikon jälkeen. Lääkärin mukaan mitään jälkitautia ei kuitenkaan ole, joten tässä odottelen oloni parantumista.

Mutta! Ennen kuin valitan enempää niin kerronpa kuvin ihanasta reissustani!
Lähtö oli perjantaina ja koska kone lähti aamulla niin käytettiin koko päivä siellä hyväksi. Siitä oli selvästi ihan liian pitkä aika, kun olin käynyt viimeksi, sillä sain jopa tietynlaisen kulttuurishokin..!!  Tässä vasemmalla on kuva pariisilaisesta hedelmäkaupasta. Pakko kehua jälleen kerran ranskalaisia hedelmiä! Ei ole mitäääään verrattuna niihin, jotka meille tänne Suomeen tuodaan. Ostettiin yhteensä viisi muovipussillista hedelmiä ja jouduttiin hakea ne autolla, jotta saatiin ne kotiin asti :D Eikä todellakaan saatu syödyksi niitä kaikkia ennen kuin piti jo lähteä takaisin Suomeen.

Olin ostanut ennen lentoa puiset sukkapuikot, jotta sain neuloa koneessa. Teinkin toisen sukista jo valmiiksi, mutta laittelen kunnolla kuvia tänne, kun sille on syntynyt pari ;) Muuten niin käytin nämä päivät hengaillen rakkaan veljeni kanssa, jota näen nykyään ihan liian harvoin. Oli todella ihanaa viettää niin paljon aikaa yhdessä pitkästä aikaa ja sunnuntaina mentiinkin ihan kaksisteen kävelylle Les Champs-Elysées'lle. Siellä kierreltiin erinäisissä kaupoissa, kuten Disney Shopissa, Fnac'issä (elektroniikkakauppa lähinnä - mahtava, mutta kallis paikka) ja parissa autokaupassa ihan vain ihailemassa.

Mercedes-Benz

 

Riemukaari

Koko reissun ajan paistoi ihana aurinko ja sunnuntaina oli peräti 20 astetta lämmintä! Kyllä siellä silti joutui kulkemaan hupparin tai neuleen kanssa, mutta aurinko teki niiiin hyvää pitkän suomalaisen talven jälkeen <3

Uudet kävelylenkkarini, josta lisää toisessa päivityksessä ;)

Lauantaina tosiaan kävimme shoppailemassa, mutta kerron siitä lisää toisessa postauksessa, jossa esittelen myös etukäteissynttärilahjani.

Kaiken tämän ihanuuden keskellä tapahtui kuitenkin pieni vahinko, sillä kompastuin lentokentällä
sellaiseen palkkiin matkalla lentokenttäbussiin.. Noh, nilkka taittui ja melkein kaksi viikkoa myöhemmin onnun vieläkin ja jalka on vähän paketoituna. Saa nähdä kauanko tässä tuo paraneminen kestää, sillä se venähti aika pahasti ja kipeytyy joka kerta, kun kävelen. Positiivisuudella eteenpäin, eikö niin?

Kaiken kaikkiaan koko matka sujui todella hyvin. Isäni palkintojenjakotilaisuus, jonka vuoksi alunperinkin menin sinne, oli oiken kiva ja oli mahtavaa nähdä muun muassa isovanhempani todella pitkästä aikaa. Aion ehdottomasti yrittää tulevaisuudessa päästä käymään Ranskassa vähintään sen kerran vuodessa, mutta mieluiten kaksi. Kerran 1,5-2 vuodessa on aivan liian vähän! Rakastan suunnattomasti synnyinmaatani.

Je suis française et je vais toujours l'être.
suom. Olen ranskalainen ja tulen aina olemaan.