Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Vuosi 2015 hupenee silmissä ja tänään elellään viimeistä päivää tätä vuotta! Sen kunniaksi on aika katsoa mitä tuli luvattua tämän vuoden alussa ja miten on mennyt.. :D Täytyy sanoa, että vuosi on ollut aika radikaalisti erilainen kuin alunperin ajattelin.

Tässä nyt kuitenkin alkuvuoden lupaukset:

1. " Saan itseni kiinteään ja hyvään kuntoon ennen häitä. Tämä pitää sisällään säännöllisen tehokkaan treenin sekä terveellisen ja monipuolisen syömisen. Aikaa kymmenen kuukautta, alkaa NYT!
2. Kasvatan pitkän tukan!
3. Teen parhaani pääsykokeiden suhteen. Ruoskin itseäni eteenpäin.
4. Yritän järjestää upeat ja ihanat häät ilman liikaa stressiä. Hyvin se menee, eikä jokaisella yksityiskohdalla ole todellakaan väliä.
5. Uusin vaatekaappini. Tämä on iso vuoden 2015 projekti, jonka olen jo aloittanut. Ja käyttämättömät vaatteet pois kaapista lojumasta ja kierrätykseen!
6. Menen käymään parhaan ystäväni luona Tallinassa, kun mulla on siihen varaa.
7. Menen Ranskaan ja tapaan sukulaiseni.
8. Pidän blogia säännöllisesti, enkä "pelkää" kirjoitella laajasti asioista."

Katsotaas... Kohdat 1, 5 ja 8 ei ihan menneet suunnitelmien mukaan, mutta muuten näyttää aika hyvältä! Tukka on jo jotakuinkin olkapäihin asti,  häät oli mahtavat ja selvisin stressistä aika hyvin, pääsykokeista pääsin läpi ja Tallinna ja Ranska toteutuivat. Ensimmäinen kohta piti paikkansa hetken aikaa, kunnes tulin raskaaksi, 5. kohta ei toteutunut babybumpin takia ja 8. kohta ei vaan onnistunut minulta tänä vuonna... Harmi, koska olisin oikeasti halunnut pitää tätä blogia enemmän. Ei vaan kerta kaikkiaan rahkeet riittäneet. Tästä oli enemmän stressiä kuin terapeuttista hyötyä kaiken "myrskyn" keskellä.

Luin muutenkin blogipostaukseni tammikuulta uudelleen ja sieltä pomppasi silmään eräs kohta:

"Uusi vuosi tuntuu musta aina ihan uudelta mahdollisuudelta. Viime vuonna tapahtui paljon isoja juttuja, kuten yhteenmuutto ja lukiosta valmistuminen, mutta tää vuosi on paljon isompi. Kulta pääsee armeijasta, haen taas yliopistoon, mennään naimisiin, muutetaan.. Täytetään 20 vuotta! Tältä vuodelta odotan paljon ja isosti. Ja jostain syystä olen ihan täynnä intoa - eri tavalla kuin yleensä. "

Jännää miten elämä tuo isoja yllätyksiä eteen. Odotin tältä vuodelta paljon ja sain niin paljon enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Seuraava vuosi 2016 tulee olemaan erilaisin ja jännittävin kaikista. Meistä tulee vanhempia. Minusta tulee äiti. Ei se elämä tule pyörimään minkään muun asian ympärillä, koska tää on vaan niin iso juttu. Jään äitiyslomalle ainakin vuodeksi, jolloin pääasiallinen "työni" on olla läsnäoleva ja rakastava äiti. Vuodesta tulee varmasti äärimmäisen erilainen ja omalla tavallaan haastava, mutta uskon sen olevan myös todella antoisa ja täynnä rakkautta. En malta odottaa tämän seikkailun alkamista!

Aion nyt tehdä perinteiset uudenvuoden lupaukseni ensi vuodelle. Voidaan sitten taas katsoa miten kävi ;)

1. Lupaan olla itselleni armollinen mitä tulee kehon asioihin. Ymmärrän sen, ettei synnytyksestä ja 9kk raskaudesta palauduta hetkessä.
2. Neulon ainakin 10 erilaista asiaa oli kyseessä sitten sukkapareja, pipoja tai lapasia!
3. Menen kesällä Ranskaan vähintään kahdeksi viikoksi aviomiehen ja vauvan kanssa.
4. Aloitan urheilun uudelleen ja teen siitä osan arkea.
5. En jää yksin kotiin lusimaan neljän seinän sisään. Meen johonkin mammajumppaan tai vastaavaan ja tutustun ihmisiin.
6. Palautan kuvataiteen portfolion ja matematiikan esseen tammikuun alussa.
7. Löydän aikaa välillä itselleni ja miehelleni.

Enempää lupauksia en uskalla tehdä, enkä oikeastaan haluakaan, sillä elämäntilanne muuttuu niin rajusti, ettei sitä voi etukäteen käsittää. Innolla odotan mitä vuosi 2016 tuo tullessaan! En olisi ikinä uskonut vuosi sitten, että elämäni olisi nyt tällaista..

Aivan ihanaa uutta vuotta 2016 teille kaikille!

Juhlikaa hyvin, olkaa kunnolla ja nauttikaa uusista mahdollisuuksista!

Kuvailua

Pakko päivittää tännekin hieman kuvia, joita on nyt tullut otettua tolla Olympus Penillä. Kyseessä siis peilitön minijärkkäri eli on todella kätevän kokoinen ja laatu osaa todella yllättää! Perusobjektiivilla mennään ja oon leikitellyt tällä aina, kun valoa on ollut (ja pimeässäkin) eli ei niin paljon kuin toivoisi ;) Kamerassa myös wifi-ominaisuus, joka on sellainen hauska turhuus. Saan siis kuvia suoraan siirrettyä kamerasta puhelimeen tai käytettyä puhelinta ns. kaukosäätimenä kameraan. Ajatuksena minulla oli tätä toivoessani joulupukilta, että saisin kätevän kokoisen kameran, jolla kuvata meidän tulevaa lasta ja vauvantäytteistä elämää ihan liikaa :P

Anopin takapihalta otettu

IKEAn lamppu makkarissa

Lotta-rotasta on kuoriutunut linssilude! 

Jouluja

Lauttasaaresta

En saa tarpeekseni tästä.. Olin hukannut kuvaamisen innon, kun tuntui hankalalta kanniskella sitä mun (oikeasti vieläpä pientä) järkkäriä joka paikkaan, mutta tän pikkuisen pedon saa minne tahansa laukkuun mukaan! Efektejäkin löytyy itse kamerasta ja niitä olen testaillut osassa näistä kuvista. Vielä on niin paljon kuvailtavaa ja kokeiltavaa maailma täys!

Jouluaaton auringonlasku

IKEA-lamppu

Näihin kuviin päätän tämän postauksen. 

Olisi ihanaa päästä kuvailemaan lisää lähipäivinä - kunhan vauvavalmisteluiltani ehdin!

Jouluja ja muuta!

Hei kaikille ja myöhäiset joulutoivotukset tähän samaan syssyyn <3

Meillä on ollut sillä tavalla touhukas joulu, että kolmen päivän sisällä kuljeskeltiin paljon kyläilemässä. Ihanaa tästä huolimatta oli ja minunkaltaiselleni raskaanaolevalle hormonihiirille oli mahtavaa päästä viettämään joulua myös omien porukoiden kanssa 23. päivä joulukuuta. Lahjoja tuli iso läjä ja niistä parhaimpia olivat varmaankin Olympus Pen E-PL7 -kamera sekä Fjellrävenin Kånken-reppu <3 Kaikkea muutakin aivan ihanaa sain/saatiin, kuten Taika- ja Teema-astioita, lampaantalja, herkkuja, sydämenmuotoinen pata, leffaliput ja niiiiiiin paljon muuta! Sain myös ihanalta veljeltäni tosi söpön ja käytännöllisen minijalusta, joka sopii mun uuteen kameraan, joten saan kuvaamisesta todella kaiken tällä hetkellä irti!

Kaikista parasta on kuitenkin ollut oikeasti yhteinen aika ja rauhoittuminen. Ei tarvinnut jouluna tehdä mitään ylimääräistä, ei pestä pyykkiä, ei järjestellä kamoja. Teki todella hyvää viettää joitakin päiviä täydellisessä laiskuudessa ja pyjamaolotilassa.

Sairaalapakkailua

Joulu on kuitenkin nyt takana ja ollaan kullan kanssa laitettu kotia kuntoon todenteolla. Pyykkiä olen pessyt monta kiloa ja rakas on käsipyykännytkin, kun se on minulle aika vaikeaa. Tänään saatiin pinnasänky ja turvakaukalo kuntoon. Vielä pitäisi muun muassa vaunut laittaa kasaan ja kuosiin, järjestellä vauvan koko vaatekaappi ja pestä sitterin sekä leikkimaton päällisiä, mutta ne ehtii tehdä tässä tällä viikolla. Akuutit hommat on hoidossa. Sain myös viimein aikaiseksi pakata sairaalakassini lähestulkoon valmiiksi, joten stressi senkin suhteen hellitti.

Rv 38

Raskausviikkoja on kasassa nyt 38+1 ja olo on sen mukainen :D Kipuja löytyy, olen hidas ja olo on
hieman tukala, mutta kaiken kestää, kun tietää sen olevan ihan kohta ohi. Minä hetkenä tahansa saatan (aviomiestäni lainaten) "räjähtää", joten on helpottavaa, että asiat alkaa olla valmiina. On se hullua ajatella, että meistä tulee vanhempia ihan piakkoin.. Laskettuun on alle kaksi viikkoa aikaa! Osa musta on kauhusta kankeana ja osa todella innoissaan. Tavallaan en kyllä oikeasti malttaisi odottaa, että saan nähdä meidän pienen ruttunaaman livenä mun edessäni <3 Aika vahva hänestä on muutenkin tullut, joten kylkiluideni kannalta olisi ehkä hyvä, jos hän kohta ulostautuisi :D Kovasti tosin toivon, että odottaisi uuden vuoden yli, koska sitten on varmasti kaikki valmista ja onhan se nyt mukavampi olla alkuvuoden kuin loppuvuoden lapsosia, eikö?

Kaiken kaikkiaan elämä rullaa kovaa vauhtia eteenpäin ja täällä kovasti jännitetään, että milloin alkaa tapahtua. Paljon tekemistä, paljon odottamista, paljon iloa. Uuden vuoden vietämme täällä Etelä-Suomessa osittain mun porukoilla ja osittain keskenämme, joten ihan rauhassa ja omaan tahtiin saa senkin tehdä. Elämä on aika kivaisaa.

Paras käsirasva

Näin joulun ja kaukana Etelä-Suomesta pysyvän talven kunniaksi ajattelin jakaa teille salaisuuden: maailman parhaan käsirasvan.

Mulla on ihan älyttömän kuivat kädet suurimman osan vuodesta, kuivuvat helposti ja halkeilevat kynsien ympäriltä, jolloin sattuu ja verta valuu. Sain kuitenkin vuosi sitten äidiltäni joululahjaksi Body Shopin hamppukäsirasvan ja -jalkavoiteen. Ihan parasta ikinä. Enää ei kädet halkeile, kivut on poissa ja pehmeys saatu takaisin!

Suosittelen siis ehdottomasti teille kaikille tätä käsirasvaa ja sen kumppaniksi voi hyvin ostaa jalkarasvan, joka myös pitää kovat kantapäät ja päkiät poissa! Näitä myydään sekä erikseen että yhdessä samassa paketissa! Rasva on hyvin riittoisaa ja imeytyy hyvin. Käytän sitä enimmäkseen iltaisin mennessäni nukkumaan. Olen myös kuullut mm. yhdeltä opiskelijakaveriltani, että tämä rasva on paras, joten en ole mielipiteeni kanssa yksin ;)

Kokeilkaa!
Plussana tuotteen ekologisuus ja eläinystävällisyys tietenkin ;)

10 asiaa, joita kukaan ei kertonut minulle raskaudesta

Viikko 34

Täytyy todeta, että olen pienestä asti ollut vauvahullu, lukenut vauvakirjoja, katsonut elokuvia, jossa aiheena on lapsen saaminen ja haaveillut perheen perustamisesta. Siitä huolimatta oli paljon asioita, joista minulla ei ollut aavistustakaan ennen kuin olin oikeasti raskaana. Oi tätä kaikkea mitä minulle ei kukaan etukäteen kertonut...

1. Aamupahoinvointi ei välttämättä sisällä oksentamista, eikä välttämättä rajoitu aamuun, vaan voi kestää vuorokauden ympäri ja monta viikkoa. Pahoinvointi voi myös tulla takaisin keskellä raskautta tai sen loppupuolella tai kestää läpi koko raskauden! Jee.
2. Itsestäsi huolehtiminen on vaikeaa. Kävin eilen pedikyyrissä, koska en mitenkään enää yllä jalkoihini. En ole oikeastaan yltänyt moneen kuukauteen. Täysin mahdotonta sheivata tai lakata varpaankynsiä. Oikeasti, kauneushoitoloiden korvaamaton apu on tarpeen ellei halua näyttää luolanaiselta.
3. Ihosi ei välttämättä hehku kauneuttaan, kuten väitetään. Voi olla, että saat aknen. Voi olla, että hormonit pelleilee sun naaman kustannuksella koko 9kk ajan.
4. Hajuaistisi ei vain ole hieman parempi, vaan muutut joksikin supersankariksi, joka haistaa 100 metrin päähän, jos joku on tänä aamuna polttanut yhden tupakan. Yhden. Ja kyllä, se lisää pahoinvointia.
5. Kaikki mitä rakastat syödä ei ole enää ok. Okei, liioittelen. Mutta oikeasti: ei alkoholia, ei ranskalaisia juustoja, ei punaista lihaa muuten kuin läpikypsänä, ei graavilohta, ei mätiä, ei maksapasteijaa tai paté'ta, ei savustettuja asioita kuten poroa, ei mereneläviä.. Yhtäkkiä joulupöydästä ei löydy enää mitään syömäkelpoista :D Tämän lisäksi voi olla, että ikuiset herkut, kuten suklaa, eivät enää mene alas ja oliivit suoraan purkista alkaa tuntua todella hyvältä ajatukselta. Weird, I know.
6. Jumalattomat kivut. Sitä jotenkin olettaa, että raskaus on kivutonta ja se kärsimys alkaa sitten vasta synnytyksen käynnistyttyä. No joillakin, kuten minulla, voi tulla kovia kipuja selkään tai nivusiin, johtuen raskaushormoneista ja paikkojen löystymisestä sekä kohdun isosta koosta. A.K.A välillä en kävele, asennon vaihtaminen on kivuliasta ja en pysty edes ottamaan sukkiani itse pois jaloista. Kuukausi jäljellä.
7. Hengittäminen on yliarvostettua. Näytän ja kuulostan keuhkoahtauman saaneelta valaalta. Ihan jees, siihen tottuu. Mut.. miltä tuntuikaan, kun pystyy vetää keuhkot täyteen happea? Olen unohtanut.
8. Hyvästi naiselliset alusvaatteet. Millään muulla ei ole merkitystä kuin mukavuudella raskauden aikana. En olisi ikinä uskonut sanovani näin. Pitsi on out, kaarituelliset liivit on out. Oikeastaan kaikki mikä ei näytä mummoalusvaatteilta on out ja ihaninta maailmassa on tisseihin asti ylettyvät alushousut sekä imetysliivit, jotka näyttää trikootopeilta. En välitä, kunhan on mukava olla. 
9. Mahalaukkusi on rusinan kokoinen. Rusinan. Kerralla saa syötyä älyttömän pieniä annoksia, mikä tarkoittaa sitä, että syö pitkin päivää, koska ei saa yhdellä aterialla alas kuin ehkä 4v lasten annoksen.
10. Millään näistä ei oikeasti ole mitään väliä. Joo, on kipuja, ei saa syödä mitään, hengittäminen on vaikeaa ja on paha olo. So what? Raskauden aikaisten liikkeiden tunteminen ja vauvan kasvun seuraaminen sekä jokainen vuorovaikutustilanne, jonka syntymättömän lapsensa kanssa käy ei voi sanoin kuvailla. Mikään ei ole näin ihanaa ollessa samalla näin tukalaa. En vaihtaisi tätä mihinkään.

Tämmöinen pieni valitushuumoripläjäys tälle päivälle!

Ihanaa huomista kolmatta adventtia kaikille! <3