Pässiäisvalmistelua ja grammoja

Elämäni pyörii tällä hetkellä pääsykoelukemisen lisäksi aika paljon keittiövaa'an ja erilaisten grammamäärien ympärillä. En olisi oikeasti vuosi sitten uskonut, että minusta olisi tähän. Ajattelin, että parissa päivässä menisi hermot kuitenkin. Ajattelin, että ahdistun. Mutta ei. Se on vain tapa oppia.

Omaksi yllätyksekseni olen noudattanut pilkulleen tätä ruokavaliota jo 5 päivää. Edelleen hieman haen miten maustaa annokset erilaisiksi ja isoin projekti on ollut oikeanlaisen maitorahkan löytäminen :'D Mutta pikkuhiljaa oikeasti alan päästä jyvälle tästä. Isoin haaste on ehdottomasti "aikatauluttaminen" eli se, että syön oikeasti ajoissa noin kolmen tunnin välein, eikä mikään pääse venymään liian pitkäksi. Olen jo aika hyvin tottunut tähän itse ruokamäärään - onneksi. Alussa sekin tuntui todella vaikealta.. Hiljaa hyvä tulee :)

Lisäksi kävin torstaina zumbassa, mutta jouduin lähtemään sieltä jalkani vuoksi pois.. Harmitti todella paljon, mutta ei sille mitään voi. Eilen kävin salilla vetämässä jalkatreenin -lukuunottamatta askelkyykkyjä, jotka mun vamma estää :( Ja nyt kävelen kuin ankka. Se salikäynti jännitti yllättävän paljon jotenkin.. Ihan uusi juttu tehdä niin kuin on ns. käsketty. Onneksi rakas tuli mukaan ja kannusti ja auttoi ja uskoi muhun. Onnistui siis hyvin, kun paikat on tänään hiiiiieman maitohapoilla! Tiistaina on vuorossa yläkroppa ekaa kertaa, jännittää jo, heh.

Pääsykoevalmennuskin alkoi perjantaina. Siellä istuessani ymmärsin mitä tämä merkitsee minulle. Tajusin oikeasti kunnolla, että mun on tehtävä enemmän ja enemmän töitä koko ajan, jotta pääsen varmasti sisään. Minuun iski raivo. Tahto voittaa. Tahto olla paras. Vien tän kotiin, mun täytyy, mun on pakko, mulla ei ole vaihtoehtoja. En todellakaan halua opiskella ranskaa seuraavat vuodet. Se ei ole mun pääjuttu, eikä tuu koskaan olemaan.

Ensi viikolla on ihan kamalasti tekemistä! Kulta lähtee inttiin takaisin huomenna ja tulee jo torstaina kotiin. Maanantaina on lukemista. Tiistaina on luvassa tuutorointia, valmennusta, pääsykoelukua ja salikäynti. Keskiviikkona paras ystäväni raahaa takapuolensa meille periaatteessa Tallinnasta asti ja on yhden yön. Aloitan lukemisen joka arkipäivä joskus 9-10 aikoihin aamulla, joten ehdin onneksi tehdä paljon ennen kuin hän pamahtaa meille. Lisäksi keskiviikkona on jokin luento, johon hän on menossa, joten voin lukea senkin ajan. Olisi myös tarkoitus käväistä IKEAssa ja teekkareiden pääsiäisbileissä :D Monenlaista toimintaa. Torstaina kulta tosiaan tuleekin jo takaisin ja pääsiäinen koputtelee jo ovella. Aion lukea joka päivä pääsiäisenä paitsi lauantaina, koska silloin on kavereiden kanssa illanistujaiset meillä.

Kaiken kaikkiaan tekemistä tursuaa joka tuutista, mutta aikatauluttaen pärjää. Luulisi, että kun syö, nukkuu ja liikkuu hyvin niin jaksais  ;)

Energistä pääsiäisodotusviikkoa kaikille!
Toivottavasti se aurinkokin tulisi takaisin meillepäin..

ps. Mä pääsiäiskoristelinkin!

Viime vuoden tipuja ja munia

Je peux le faire

A.P.U.A

Eilen postiluukustani tipahti VAKAVA-kokeen kirja Samalta viivalta 9. Avasin sen ja luin heti 70 sivua eli kaksi ensimmäistä artikkelia. Ilokseni huomasin, että aiheet kiinnostavat. Huomasin myös, että vanha tuttu palo aiheeseen sekä innostus tulivat takaisin. Kaikenkaikkiaan lähden aika hyvillä mielin liikkelle, vaikka jännittää aivan hulluna! Tänään tarkoitus olisi imaista tietoa 100-150 sivulta. Ennen valmennuskurssin alkua pitäisi olla koko kirja luettuna, mutta se ei todellakaan ole mikään ongelma.

Päässä pyörii sata kysymystä. Mitä jos en pääse läpi taaskaan? Mitä mä sitten teen? Mitä jos mä joudun oikeasti ranskan opettajaksi eli toteuttamaan mun B-suunnitelman? Mitä jos.. Mitä jos..

Ei voi tietää ennen kuin yrittää. Ja mä aion yrittää - täysillä. Tällä kertaa minä olen kypsempi, olen valmistautuneempi henkisesti ja kokeneempi. Tiedän mitä kannattaa ja ei kannata tehdä. Olen valmennuskurssilla, joka alkaa perjantaina. Olen kohta 20-vuotias. Olen vahvempi, ihanampi, fiksumpim, vanhempi. Joo-o. Kyllä kannattaa pitää itselleen motivaatiopuheita. Je peux le faire. (suom. pystyn siihen)

Ja koska minä olen minä niin tämä ei jää tähän. Minulla ei vain voi olla vain yksi iso projekti käynnissä. Totta puhuakseni tämä toinen asia on sellainen, jonka teen vain ja ainoastaan itselleni ja vain sain siihen just nyt loistavan tilaisuuden. Todella tarvitsen tätä.

Eräs ihana nuori nainen otti minuun yhteyttä, kun olin ilmaissut kiinnostukseni jonkinlaiseen personal training'iin. Ollaan joskus oltu samassa työpaikassa ja hän opiskelee alaa nykyään. Sain todella edullisesti ruoka- ja liikuntasuunnitelmat kuukauden ajaksi. Jos haluan jatkaa niin pystyn sen tekemään edullisesti aina pienellä summalla kuukaudessa. Asutaan valitettavasti eri paikkakunnilla, joten ei nähdä fyysisesti, mutta saan suunnitelmat ja paljon tukea tässä projektissani. Ajattelin kokeilla 2-3 kuukautta ja päättää sitten oliko mun juttu. Ton verran yleensä kestää ennen kuin omaksuu täysin uudet ruokavaliot ja elämäntavat (sanoo viisas äitini).

On sanomattakin selvää, että tämä vaatii todella isoa itsekuria. Mutta jostain syystä en ole koskaan ollut näin motivoitunut. Saan kerrankin kaipaamani tukea tässä kiinteytysprojektissani ja oikeasti kunnon lasketut suunnitelmat tavoitteiden saavuttamiseksi. Ruokaohjeitani en täällä jaa, mutta haluan todeta, että ihan järkyttävät määrät ruokaa! Ilmeisesti todella söin aivan liian vähän ja ihan väärin.. Kyllä mä sen tosin tiesin jossain sisimmässäni, ettei tän ihan näin pitäisi mennä. Liikuntaa on viikossa neljä kertaa, kun salikerta on jaettu kahteen. Olen peloissani ja todella innoissani samaan aikaan. Haluan niin kovasti onnistua. 

Miten mä saan kaksi näin isoa asiaa mahdutettua mun yhteen kevääseen? Avainsanana on aikataulutus. Kun on järjestelmällinen ote niin tästä selviää. Aikataulutan vain aina mun viikkoihin jumpat tiettyihin kohtiin, valmennus on noin kerran viikossa, avoin yliopisto kans kerran viikossa ja sitten vaan hemmetisti pääsykoelukemista joka päivälle. Jumppaan menee noin 2 tuntia per treenipäivä matkoineen päivineen. Plus, että liikunta oikeasit RENTOUTTAA ja auttaa keskittymään opiskeluun.

Isoin haaste tässä on tämä alku, kun käyn ruokakaupassa.. Ihan oikeasti :D On hemmetisti kaikkea ostettavaa mihin en ole niin tottunut, mutta parin kauppareissun jälkeen pitäisi jo tutut tuotteet löytyä paljon nopeammin. 

Elämä yllättää monella eri tavalla. Muitakin iloisia yllätyksiä ja isoja muutoksia on tulossa tänä vuonna, mutta niistä kerron myöhemmin :) Hääsuunnittelutkin on menneet eteenpäin ja ollaan saatu todella paljon aikaiseksi ennen tätä pääsykoerumbaa (luojan kiitos). Häämekkoa metsästän sitten huhtikuussa ihanan tukijoukon avustuksella.

Koitetaan pysyä kevätmielellä, vaikka ulkona sataakin just nyt lunta..

ps. Viimein about terve, jos ei laske allergiaa ja mun jalkaa.. :D

La France - Mon Amour

Ihana pieni Ranskan matkani on ohi. Olen ollut kotona jo tiistaista lähtien, mutten ole jaksanut päivitellä reissuta tänne mitään, sillä terveyden vastoinkäymisiä on ollut taas..

On se ironista, että heti, kun luulee olevansa terve niin seuraava sairaus iskee. Ilmeisesti tällä kertaa minulla on ihan normaali flunssa, mutta se kestää pitkään.. Oikeastaan olen toipilaana vieläkin - lähes kahden viikon jälkeen. Lääkärin mukaan mitään jälkitautia ei kuitenkaan ole, joten tässä odottelen oloni parantumista.

Mutta! Ennen kuin valitan enempää niin kerronpa kuvin ihanasta reissustani!
Lähtö oli perjantaina ja koska kone lähti aamulla niin käytettiin koko päivä siellä hyväksi. Siitä oli selvästi ihan liian pitkä aika, kun olin käynyt viimeksi, sillä sain jopa tietynlaisen kulttuurishokin..!!  Tässä vasemmalla on kuva pariisilaisesta hedelmäkaupasta. Pakko kehua jälleen kerran ranskalaisia hedelmiä! Ei ole mitäääään verrattuna niihin, jotka meille tänne Suomeen tuodaan. Ostettiin yhteensä viisi muovipussillista hedelmiä ja jouduttiin hakea ne autolla, jotta saatiin ne kotiin asti :D Eikä todellakaan saatu syödyksi niitä kaikkia ennen kuin piti jo lähteä takaisin Suomeen.

Olin ostanut ennen lentoa puiset sukkapuikot, jotta sain neuloa koneessa. Teinkin toisen sukista jo valmiiksi, mutta laittelen kunnolla kuvia tänne, kun sille on syntynyt pari ;) Muuten niin käytin nämä päivät hengaillen rakkaan veljeni kanssa, jota näen nykyään ihan liian harvoin. Oli todella ihanaa viettää niin paljon aikaa yhdessä pitkästä aikaa ja sunnuntaina mentiinkin ihan kaksisteen kävelylle Les Champs-Elysées'lle. Siellä kierreltiin erinäisissä kaupoissa, kuten Disney Shopissa, Fnac'issä (elektroniikkakauppa lähinnä - mahtava, mutta kallis paikka) ja parissa autokaupassa ihan vain ihailemassa.

Mercedes-Benz

 

Riemukaari

Koko reissun ajan paistoi ihana aurinko ja sunnuntaina oli peräti 20 astetta lämmintä! Kyllä siellä silti joutui kulkemaan hupparin tai neuleen kanssa, mutta aurinko teki niiiin hyvää pitkän suomalaisen talven jälkeen <3

Uudet kävelylenkkarini, josta lisää toisessa päivityksessä ;)

Lauantaina tosiaan kävimme shoppailemassa, mutta kerron siitä lisää toisessa postauksessa, jossa esittelen myös etukäteissynttärilahjani.

Kaiken tämän ihanuuden keskellä tapahtui kuitenkin pieni vahinko, sillä kompastuin lentokentällä
sellaiseen palkkiin matkalla lentokenttäbussiin.. Noh, nilkka taittui ja melkein kaksi viikkoa myöhemmin onnun vieläkin ja jalka on vähän paketoituna. Saa nähdä kauanko tässä tuo paraneminen kestää, sillä se venähti aika pahasti ja kipeytyy joka kerta, kun kävelen. Positiivisuudella eteenpäin, eikö niin?

Kaiken kaikkiaan koko matka sujui todella hyvin. Isäni palkintojenjakotilaisuus, jonka vuoksi alunperinkin menin sinne, oli oiken kiva ja oli mahtavaa nähdä muun muassa isovanhempani todella pitkästä aikaa. Aion ehdottomasti yrittää tulevaisuudessa päästä käymään Ranskassa vähintään sen kerran vuodessa, mutta mieluiten kaksi. Kerran 1,5-2 vuodessa on aivan liian vähän! Rakastan suunnattomasti synnyinmaatani.

Je suis française et je vais toujours l'être.
suom. Olen ranskalainen ja tulen aina olemaan.

Terve maaliskuu

Punajuuri-Mustaherukka-Smoothie,
suosittelen!

Juuri nyt odotan, että ihana iPhone 5S:ni saa tarpeeksi virtaa imaistua itseensä, jotta voisin lähteä hyvillä mielin salille ja olla varma musiikin saatavuudesta koko treenin ajan.

28 prosenttia
Mä en tiedä mikä siinä on, että kun ei ole käynyt missään jumpassa tai salilla yli kuukauteen niin sinne meneminen jännittää. Isoksi osaksi se on kai sitä, että toivon sen menevän todella hyvin, enkä halua joutua kohtaamaan heikkoutta lihaksissani tai muuten vain huonoa treenipäivää. Sitä tavallaan tarvii sen itsetunnonkohotuksen siihen alkuun, joka puskee eteenpäin sitten loppuviikon treenien ajan.

Kun ihminen todella haluaa jotakin niin se pelottaa.
Mä todella haluan yliopistoon. Mua pelottaa. Pelottaa lukea ja tehdä parhaansa ja antaa kaikkensa. Koska mitä jos mä teen sen kaiken ns. oikein ja en pääse siltikään? Kuinka paska mä olenkaan sen jälkeen? Kuinka vihainen ja pettynyt? Kehtaanko edes hakea sen jälkeen kolmatta kertaa?

Tässä ei ole mitään järkeä. Siitä huolimatta mua pelottaa nytkin mennä salille, koska mä todella haluan hyvän treenikokemuksen. Mä tarviin sen rushin, kun adrenaliini lähtee liikkeelle ja sen eufoorisen olon sen jälkeen. Mä tarviin iloa ja mä tarviin energiaa. Mä tarviin urheilua elämääni. Täytyy kyllä sanoa, että ottaen huomioon sen, että nukahdin neljältä yöllä viime yönä niin mä en voi odottaa liikoja.. :D Siinä oli toki se hyvä puoli, että sain varattua kaikki tän viikon jumpat (paitsi joogaa :( oli täynnä), koska kello 04:00 oli hyvin paljon jo maanantaita.

34 prosenttia
Aloitin eilen lukemisen tenttiin. Melkein vaikea uskoa, että sain itseäni niin hyvin niskasta kiinni, mutta luin sivulle 41. Tänään pitäisi päästä johonkin sivulle 80 niin olisin todella tyytyväinen. Koitan lukea vähän hitaammin kuin yleensä ja ajatuksella, teen samalla alleviivauksetkin. En nimittäin mitenkään ehdi lukea molempia tenttikirjoja (joiden yhteinen sivumäärä on 685) pariin otteeseen ennen tenttiä saatikka tehden perusteelliset muistiinpanot. Onneksi olen panostanut aikaisempiin tentteihin sen verran, että tästä ei tarvitse kuin saada kolmonen niin keskiarvo on kuitenkin neljä.

38 prosenttia
Ensi perjantaina on lähtö Ranskaan pikkuveljen kanssa heti aamusta. En malta odottaa. Oikeasti. Tottakai mua harmittaa, etten näe kultaa pariin viikkoon ja rottia tulee ikävä, mutta en ole käynyt Ranskassa - rakkaassa emämaassani- yli vuoteen! Lisäksi aion ehdottomasti mennä Decathloniin täyttämään mun välineurheiluvarastot eli toisin sanoen ostamaan urheiluvaatteita vanhojen ja kuluneiden tilalle! Miksi sieltä? Koska se on kuin vaatteiden IKEA. Siellä saa edullisesti hyvälaatuista ja -näköistä. Valitettavasti Suomesta ei tätä ihmemaata löydy.
Ihan kiva, etten ole siellä noin viittä päivää pidempää. Ehdin tehdä hommia kotona ja lukea tenttiin ja rotathan ei pärjäis pidempään, kun kulta on vain viikonlopun niiden kanssa kotona.

42 prosenttia
Riittäisiköhän tämä yhteen salikeikkaan... Spotify ei kyllä vie kauheasti akkua puhelimesta.
Taidanpas siis pukea treenivaatteet päälle, pakata osa niistä kassiin ja lähteä tuonne harmauteen.

Wish me luck.