sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Päivän biisi - La vie en rose

Päivän biisinä tänään La vie en rose, jonka melodia on tuttu monelle Up - kohti korkeuksia -elokuvasta. Laitan tähän kaksi versiota, joista tykkään kovasti. Toinen näistä on Louis Armstrongin ja toinen (alkuperäinen versio) Édith Piaf'in.




Sateinen sunnuntai

Tuntuu siltä, että mulla ei ole ollut rauhallista ja hiljaista aamupäivää viikkoihin. Tavallaan se on kyllä ihan totta. Eilen illalla päätin, että saan tänään nukkua pitkään. Päätin, että pidän ihan rennon aamun ilman aamupänttäämistä ja niin teinkin.

Tarkoitus olisi kyllä tänään päntätä kirjan toisen artikkelin nimiä ja lukuja sekä kerrata kolmannen samanmoiset tiedot, mutta sen ehtii tehdä kyllä. Tarkoitus olisi myös mennä salille vetämään jalkatreenin ja menenkin heti lounaan jälkeen.

Tänään olen ihan relax. En stressaa, en hypetä, en huuda, en riehu, en juokse ympäriinsä pää kolmantena jalkana enkä juttele päivällä kenellekään puhelimessa tai livenä - illalla vasta. Tänään aion nauttia siitä, että ulkona sataa vettä (luitte oikein), villasukat jalassa, sisällä melkein koko päivän. Aion mennä salille ja tuntea kävelymatkalla kuinka naamalleni sataa. Aion hengittää raitista ilmaa ja rauhallista energiaa itseeni. Salilla nostan painoja ja vedän itseni piippuun. Adrenaliinin laskiessa voin sitten tuntea sen rentouden ja seesteisyyden. Sen jälkeen on helppo keskittyä lukemiseen.
 
Mutta miksi tämä rentous ja rauhallisuus?
Koska kaikki on hyvin. Tiedän, että VAKAVA-koe on 10 päivän päästä, mutta mitäs muuta minä sille voin kuin lukea. Sain yhden viikonlopun aikana ostettua älyttömän helposti ja nopeasti häämekon ja -kengät ihanassa seurassa. Se oli niin uskomattoman yksinkertaista. Jopa meidän isoin häästressiaihe eli hääpaikka on nyt viimein varattu ja se on ihana. Ja tämä kaikki kahden päivän sisällä. 

Uusimmat villasukat,
varren mallina Olga
En aio postailla mitään hääasukuvia tänne, sillä se on yllätys kaikille sitten lokakuussa. Sen verran voin vain sanoa, etten ole ihan sellainen kuin alunperin kuvittelin olevani - ja hyvä niin. Tulen olemaan min täydellisessä hääpaikassa, jossa voin nauttia kaikesta ympärilläni.

Kaiken kaikkiaan tunnen oloni tänään siis hyvin onnekkaaksi. Jostain syystä minulla on tänään myös kova ikävä kultaa, mutta torstaina sitten nähdään...  Eka kiinnioloviikonloppu hänellä pitkään aikaan. Ehkä vain nautin siitä kuinka yksin saankaan olla tänään.. Ei sitä aina saa.

Rauhallista sunnuntaita kaikille!
Hengittäkää hetki syvään ja hiljentykää. Sateiset sunnuntait on sitä varten ja se tekee todella hyvää.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

20 vuotta ja paljon muuta!

Rakkaan ostama synttärikimppu <3
Mun piti ihan tarkistaa milloin viimeksi tuli näpyteltyä tänne yhtikäs mitään. Vastaus? Pääsiäisenä. Pääsiäisen jälkeen on tapahtunut aika monta asiaa.

Ensinnäkin, täytin 20 vuotta! Tuntuu ihan sekopäiseltä, aika menee jotenkin niin nopeasti. Vastahan mä katsoin, että mun synttäreihin on puoli vuotta. Lahjojakin sain, mutta niistä enemmän sitten myöhemmin! Olo ei ole tietenkään mitenkään erilainen, mutta tavallaan kyllä tosi kiva, etten ole enää "teini". Tuntuu, että saa ikänsä puolesta enemmän nyt kunnioitusta ja tietynlaista arvostusta mun tekemisiin ja puheisiin. Ehkä ihmiset ei nyt katso niin kieroon, kun kerron meneväni naimisiin tänä vuonna..? :D

Sitten se oikeasti jännä asia: lukuaikaa on jäljellä enää 12 päivää. Tähän mennessä olen lukenut kirjan lukemattomia kertoja läpi eri tekniikoilla. Lisäksi olen osallistunut valmennuskurssin tunneille, tehnyt todella paljon tehtäviä, pistareita, välikokeen.. Nämä viimeiset 12 päivää olen varannut yksityiskohtien hiomiseen. Pääasiat osaan jo, ainakin uskon ja toivon niin. Mutta vuosiluvut, nimet, kuka on sanonut mitäkin, teoriat, kenen teoria... Tässä riittäisi ikuisesti pänttäämistä.. Pitää vain valikoida.

Mikä tulee mun elämäntapamuutoskin niin se on edistynyt! Viimeksi, kun kirjoitin niin tuskailin oikean maitorahkan valinnassa sekä aikataulutuksessa. Pakko sanoa, että enää en osaisi elää ilman aamupalaa ja löysin sen täydellisen maitorahkan.  Nälkä on nykyään 3-4 tunnin välein ja syöminen on vain luonnollinen osa mun arkea. Osaan ottaa automaattisesti eväät mukaan, kun lähden jonnekin. Osaan aikatauluttaa. Lisäksi juon vettä enemmän kuin koskaan. Sekin on vain tapa. Kaikenpuolin voin paremmin, näytän paremmalta ja olen onnellisempi näin.

Jo kuukaudessa on kroppa muuttunut tosi paljon! Kiloja on lähtenyt sellainen 3-4kg eli ei liikaa. Lisäksi lihasmassaa on tullut lisää ja paljon ns. "löllöä" on lähtenyt pois :D Kiinteytymistä näkyy siis jo nyt. Aineenvaihdunnan pelittäminenkin on tässä todella tärkeä asia. Niin sanottu "hiilariturvotus" on poissa! Ja vinkkinä teille, lukijat, juokaa sitä vettä! Iso osa kropan toiminnasta on todella siitä kiinni.

Tässä oli myös eduskuntavaalit, joissa toki äänestin, sillä mielestäni, jos ei äänestä niin ei ole oikeutta valittaakaan. Kuten tästä blogista voi päätellä niin kannatan vihreitä ja olen ylpeä siitä. En kuitenkaan aio kirjoittaa ajatuksia vaalien lopputuloksesta (ainakaan vielä), koska koen, että tarvitsen aikaa sulatteluun ja haluaisin nähdä millainen hallitus meillä nyt on... Mutta pettynyt ja kauhistunut olen ollut - sen myönnän - ihmisenä, ihmisoikeuspuolustajana, eläintenpuolustajana, naisena ja puoliksi ulkomaalaisena.

Joka tapauksessa tässä pikapäivitys elämästäni tällä hetkellä. Päivä menee siis aikalailla lukemiseen, treenaamiseen ja neulomiseen sekä toki syömiseen :D Aion ehdottomasti kirjoitella enemmän pääsykokeen jälkeen. Tätä on ollut ikävä, mutta aika ja jaksaminen ei vain tällä hetkellä riitä.

Täytyy vielä jakaa tällä viikolla kirjoittamani viisaus, kun iski pääsykoepaniikki ja äiti sai muhun taas uskoa ja muistin sen miksi mä tätä teen:
"Kun elämä murjoo ja epätoivo vie, soita äidille."

Oikein ihanaa viikonlopun alkua kaikille!
Tämä nuori nainen lähtee nyt nukkumaan ja menee huomenna metsästämään häämekkoaan seuranaan monta ihanaa naista! 

Jotenkin tuntuu, että tuli tosi sekava päivitys, mutta ei mikään ihme - mun ajatukset on näin myöhään vähän sekaisin.