"I don't give a shit what you think"

Luulisi, että jokaiselle ihmiselle on varattu tietty määrä p*skaa ja oma kiintiöni olisi jo täynnä... Tämmöinen ajatus pyörinyt päässä viimeiset pari päivää. Sitä myös luulisi, että kun tarpeeksi yrittää niin onnistuu. Teoriassa näin varmasti onkin, jos kaikki ei ole susta itsestäsi kiinni..

Sain tietää tällä viikolla joutuvani taas työttömäksi. Toimin määräaikaisella sopimuksella helmikuun 28. päivään asti, jonka jälkeen on päästävä jo uuteen työhön. Tästä alkaapi siis taas hakemusten aikakausi... Joka tuntuu aina poikkeuksetta lopputtoman uuvuttavalta ja pitkältä. Ehkä tällä kertaa tärppäisi pian..?

En edes tiedä mikä ottaa eniten päähän. Se, että taloudellinen tilanteeni luisuu taas raiteiltaan, kun olin juuri saanut sen tasapainoitettua? Vai se, että menetän kaiken turvan ja säännöllisyyden, minkä olin itselleni saanut? Vaiko se, että koin olevani "kotona" töissä, mutta menetän tämän kaiken mukaanlukien työkaverini? Kaipa ne kaikki surettaa, ärsyttää ja v*tuttaa ihan yhtä paljon.

Tästä vuodesta tulee muutenkin muutosten vuosi. Naimisiinmenon ja uudelleenmuuttamisen lisäksi on pyrittävä yliopistoon ja aloitettava vuosi vaihtamalla taas työpaikkaa. Tavallaan välillä vain väsyttää.. Jatkuva ponnistelu ja räpiköiminen väsyttää. "Se mikä ei tapa, vahvistaa" on ehkä yksi idioottimaisemmisa sanonnoista koko maailmankaikkeudesta. Itse pidän enemmän tästä versiosta: "Se mikä ei tapa, satuttaa", mutta selviän tästäkin koettelemuksesta.

En millään halua takaisin vuokratyöläiseksi, joten aion nähdä paljon vaivaa välttääkseni tämän. Lisää
kapuloita rattaisiin tuo toki tuo 6 viikon jakso loppukeväästä, jolloin on luettava täysillä pääsykokeisiin ja tehtävä töitä mahdollisimman vähän... Edelleen, kaikesta selviää - niinhän?

Koitan siis olla ahdistumatta ja masentumatta liikaa. Minulla on paljon auttavia ja ihania, minusta välittäviä, ihmisiä ympärilläni. En ole missään nimessä yksin ja edessä on paljon ihania asioita, kunhan vaikeasta keväästä selviäisin ja töitä saisin jostain.

Näihin yöllisiin pohdintoihin ja tunteisiin päätän tämän.
Huomenna on uusi päivä ja lähdetään kullan kanssa baanalle tapaamaan sekä rakasta perhettäni, jota en ole pahemmin joululoman jälkeen nähnyt, että pitkäaikaista ystävääni, joka täytti juuri 20 vuotta.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille.
Haudataan murheet hetkeksi ja eletään nykyisyydessä!

"Olet mitä syöt"

  "Olet mitä syöt". Tämä lausahdus saattaa ärsyttää, mutta todennäköisesti siksi, että se on täyttä totta. Viisas äitini totesi tässä lähiaikoina, että ruoka on 2/3 hyvinvoinnista, kun liikunta on 1/3. Olen aina ajatellut tämän asian toisinpäin - myönnän. Monesti löydän itseni ajattelemasta, että "no mitä väliä tällä munkilla ja tolla suklaalla nyt on, kun kävin jo pumpissa ja zumbassa".. Vastaus? On sillä väliä.

Viime keväänä ja kesällä liikuin paljon ja tulokset näkyivät kyllä - paino laski ja kroppa kiinteytyi. Parin-kolmen kuukauden jälkeen paino kuitenkin jumittui siihen tiettyyn kohtaan ja tuntui, että olo on silti vielä vähän vetelähkö ja turvonnut ajoittain. Kehittyminenkään ei oikein edistynyt, kuten olisin halunnut.. Tuntui, etten jaksa kunnolla mennä eteenpäin treeneissä.

Ratkaisun tähän ongelmaan löysin oikeastaan vasta nyt.. Olen joskus puolitoistavuotta sitten kokeillut vähähiilihydraattista ruokavaliota kullan kanssa ja laihduin parissa kuukaudessa 8 kiloa (olin todella paisunut omista mitoistani), vaikka liikuin noin pari kertaa viikossa koulun lomassa.. Olin täysin unohtanut kuinka hyvin tämä minulle sopiikaan. Ruoalla on väliä.

Nyt olen ollut oikeastaan koko tammikuun vähähiilarisella ruokavaliolla, mikä minun tapauksessani tarkoittaa sitä, että kaikki  ällösokeri ja ylimääräiset "valkoiset jauhot" pois. Syön päivässä yhden lämpimän aterian salaatilla ja yhden niin sanotusti "hiilareilla". Syön välipaloiksi pähkinöitä, turkkilaista jogurttia hunajalla sekä ruis- tai kauraleipää. Lisäksi olen pyrkinyt juomaan vettä sen 2-3 litraa päivässä. Vihreää teetä lipitän toki, kuten ennenkin ;) Vielä olisi tarkoitus jotenkin oppia syömään puuroa marjoilla ja suklaata maltilla. Tammikuu on mennyt täysin ilman herkkuja, sillä tein äitini kanssa sopimuksen ns. "sokerittomasta tammikuusta" eli mitään sokerista en ole syönyt. Aika ylpeä kyllä olen itsestäni, sillä ei ole aina ollut niin helppoa.

Lisäksi olen tosiaan käynyt mahdollisimman paljon jumpissa eli pyrin siihen kolmeen kertaan viikossa. Tällä viikolla valitettavasti ehdin vain kaksi kertaa, mutta muuten olen yrittänyt käydä kerran salilla/bodypumpissa, kerran zumbassa/muussa tanssissa ja kerran joogassa töistä huolimatta. Toki vaihtelee vähän viikoittain, mutta aika hyvin olen saanut käytyä. nyt kun vielä löytäisin mun sykevyön jostain täältä kämpästä.. huoh.

Hittahasti etteenpäin..

Lopputulos noin kolmessa viikossa?

-3,1kg

Pientä kiinteytymistä jo havaittavissa? Ainakin tykkään ajatella niin ;)

Aineenvaihdunta toimii paljon paremmin

Turvotus laskenut huimasti (huomaa kihlasormuksesta, joka on todella hyvä mittari tässä)!

Kroppa voi paremmin ja mieli on virkeämpi

Sanoisin, että aika hyvin kolmessa viikossa. Ties mitä voi tapahtua seuraavien kuukausien aikana! Valitettavasti näyttää nyt siltä, että rahatilanne alkaa taas kiristää, mutta aion tavalla tai toisella pitää jumppajäsenyyteni.. En voi hyvin ilman sitä.

En tällä tekstillä yritä saada teitä kaikkia vaihtamaan tähän ruokavalioon, koska en myöskään usko, että tämä sopii KAIKILLE. Olemme erilaisia ihmisiä ja aineenvaihdunnat poikkeavat toisistaan. Kokeilemalla löytää sen, mikä itselle sopii ja kannattaa ehdottomasti miettiä erilaisia ratkaisuja ja katsoa tuleeko muutosta parempaan aikaisempaan verrattuna! Saatat todella yllättyä positiivisesti.

Ja kaikkein tärkein asia: Dieetit ovat p*skaa. Ei ole mitään järkeä olla jollain "kuurilla" muutenkaan ja ei varsinkaan ruoan suhteen. Dieeteillä ei saa muuta aikaiseksi kuin jojolaihdutusta, joka on se pahin asia keholle. Jos muutosta haluaa parempaan niin elämäntavat uusiksi! Se vaatii enemmän sitoutumista ja aikaa, mutta vie pitkälle ja on todellakin sen arvoista.

Toinen tärkeä asia, mikä on yleisesti ottaen tyhmää on lakot. Ei ole tervettä kieltää itseltään mitään täysin. Itsekin olen vain tämän tammikuun näin, jonka jälkeen syön vähän suklaata ja muuta viikonloppuisin. Enkä aio istua ainoissakaan juhlissa kieltäytyen kaikista herkuista, koska "olen lakossa". Lakot on vääränlaista suhtautumista ruokaan ja elämään. On eri asia sitten välttää turhia sokereita yms., joka on suositeltavaa, kuin että ei söisi karkkia puoleen vuoteen ollenkaan.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Mulla on suoraan sanottuna ollut todella rankka viikko henkisesti, joten saan onneksi toipua kullan kainalossa ja perheen hoivassa <3

Body Shop - kynsilakat

Kuten olen täällä blogissakin jossain vaiheessa maininnut, olen pitkään kuolannut Body Shopin kynsilakkoja, mutten ole raaskinut käyttää niihin rahaa, jota minulla ei ole. Joululahjaksi sain kuitenkin lahjakortin eli tilaisuuteni oli viimein koittanut..

Täytyy sanoa, että jännitti, sillä todella haluaisin ostaa eläinkokeettomia kynsilakkoja tulevaisuudessa, mutta valitettavasti sellaisia ei pahemmin ole. Kynsilakat on ainoa paheeni kosmetiikassa, jota en ole pystynyt jättämään pois.. Body Shopin kynsilakoilla saisin siis huonoa omaatuntoa pois ja hyvää mieltä tilalle! (tässä vaiheessa joku teistä ihmettelee mitä hiton väliä sillä on, mutta on sillä)

Värejä on tällä hetkellä 26 ja lisäksi tarjolla on top&base coat -kirkaslakka sekä muita oheistuotteita kynsille. Itse päätin aloittaa yhdellä värillä ja kokeilla samalla tuota alus-/päällyslakkaa. Tässä tulos ja arvio:

Tuossa vasemmalla siis kyseiset lakat:

- Body Shop Colour Crush Nails Mint Cream 8,80e

- Body Shop Colour Crush Nails Top & Base Coat 6,70e

Molemmissa pulloissa on 6.8ml




Lakkasin kynnet ensimmäisen kerran ilman alus-/päällyslakkaa. Pito oli silti ihan hyvä. Väriä saa laittaa pari kerrosta, jotta peittyy koko kynsi kunnolla ja näyttää tasaiselta. Lakka kuivuu mielestäni aika nopeasti ja kestää minulla varmaankin 3-4 päivää halkeilematta. Täytyy kyllä ottaa huomioon, että olen kassalla töissä eli teen käsilläni ihan koko ajan. Lisäksi omat kynnet on näin tammikuussa sen verran huonossa kunnossa, että lohkeilevat ja liuskottuvat, jolloin oikeastaan kaikki mun lakat kestää maksimissaan tällä hetkellä sen 2-4 päivää ilman paikkailukerrosta.

Toisen kerran lakkasin käyttäen Body Shopin alus-/päällyslakkaa ja kestää tämä kyllä paljon paremmin nyt pieniä kolhaisuja ja muuta. Näissä kuvissa minulla on siis kerros kirkasta lakkaa, pari kerrosta Mint Creamiä ja toinen kerros kirkasta. Ennen tätä koitin mahdollisimman huolellisesti poistaa alkavia lohkeamia ja liuskottumia.

Väri on aivan ihana ja parin kerroksen jälkeen hyvin peittävä! Aion ehdottomasti ostaa 1-2 lakkaa piakkoin tälle kaveriksi. Muutenkin värivalikoimassa on mielestäni erikoisempiakin värejä, joita ei ihan jokaisella merkillä ole.

Kaikenkaikkiaan olen positiivisesti yllättynyt ja todella iloinen tästä. Viimein saan luvan kanssa ostella kynsilakkoja kyllästymiseen asti! :D Suosittelen teillekin.

Lisäksi ostin kynsikoristeluvälineen sekä lasiviilan. Näitä en muistanut kuvailla tänne, mutta löytyvät täältä. Koristella en ole vielä ehtinyt, mutta viilaa olen käyttänyt ja hyvin toimii. Se tulee vieläpä sellaisessa säilytyskotelossa, jottei mene esim. käsilaukussa katki.

Tämmöistä tällä kertaa! Luvassa vielä hiustuotepäivityksiä jossain vaiheessa sekä vähän muutakin shoppailua on tullut tehtyä.. hups.

Henkistä aurinkoa teille kaikille tonne loskaharmauteen!

Tämä tyttö lähtee nyt töihin..

RUK-kurssijuhla 245 Kannel

Lähde

Mun vuosi 2015 alkoi tosiaan Reserviupseerikoulun kurssijuhlalla
numero 245. Ehkä yksi elämäni parhaimmista päivistä ikinä!

Busseilla piti olla aamulla klo 07:25 eli noin varttia ennen lähtöä. Itse olin ihan ajoissa, vaikka olin unohtanut tässä välissä iltapuvunkin kotiin ja käynyt hakemassa sen :'D Joka tapauksessa, vaikka oltiin kaikki -lukuunottamatta kahta ihmistä- ajoissa niin lähdettiin yli 40 minuuttia myöhässä liikkeelle. Tästä syystä melkein myöhästyttiin ruusurynnäköstä ja meidät heitettiin suoraan RUK:n päärakennuksen eteen, missä se rynnäkkö tapahtui.

Ruusurynnäkkö alkoi sillä, että noin 700 jätkää marssi tahdissa meidän eteen. Tämän jälkeen eräs heistä kosi tyttöystäväänsä noin 1400 ihmisen edessä keskellä hiekkakenttää. Kaikkien helpotukseksi tyttö sanoi kyllä. On muuten aikas pelottavaa, kun 700 sotilasta juoksee ruusut suussa karjuen sua kohti. Onneksi kulta löysi mut todella äkkiä ja päästiin viemään kamoja ja laittautumaan sillä aikaa kun lähihotelleissa olevat lähtivät laittautumaan sinne.

Iltapuku ja hartiahuivi sekä vähän kulahtanut minä johonkin aikaan yöstä

Sain ihme kyllä hiukseni edes jotenkin kiharrettua ja laitettua, kun eräs erittäin ystävällinen
randomtyttö lainasi mulle hiuslakkaa. Suoristusraudalla saa ihmeitä aikaa näinkin lyhyeen tukkaan.

Mekon kanssa oli.. no.. yhtä.. helvettiä. Mutta selvisin siitä päivästä siitä huolimatta. Mulle ei vain sovi olkaimeton mekko. Se on kuulkaas nyt niin, että kun kuppikoko on yli D niin sä oot pulassa sellaisen kanssa. Teetän siihen olkaimet seuraavaa tilaisuutta varten. Nou hätä.

En hirveästi siellä kuvaillut, koska halusin nauttia päivästä, enkä kadu. Koristelu oli mieletöntä (kiitos rakkaan somistuspäällikköni) ja meinkinki loistava! Ohjelmistossa oli puheiden lisäksi (jotka ei edes olleet mun mielestä niin tylsiä) mm. Niko Kivelä (ihan mahtava!!) ja musiikkia. Diskossakin ehdittiin käydä ja tanssittiin sekä villisti että hitaita. Koko ilta huipentui speksiin, jonka jätkät ja eräät mimmit oli laatineet ja se oli aivan törkeän hauska! En ole siis nauranut niin paljon niin lyhyessä ajassa pitkään aikaan.

Bussit lähti noin puoli yhden maissa liikkeelle ja päästiin Sokos Hotel Vantaalle joskus kahden aikoihin yöllä. Molemmilla oli niin nälkä, että kamojen viemisen jälkeen käytiin Hesessä hakemassa hampurilaisateriat. Yö venyi myöhään, kun ei oltu nähty viikkoon ja tiedettiin, ettei nähdä kahteen. Seuraavana aamuna tiet erkanivat noin klo 12 ja palasin tyhjään kotiin.. Pakko myöntää, että yksin asuminen joululoman ja kurssijuhlan jälkeen oli todella vaikeaa..

Nyt RUK on kuitenkin ohi ja 22. päivä kulta kotiutuu takaisin suomenruotsalaisten pariin :) Tämä tarkoittaa SUURTA helpotusta kevääseen, jonka takia olen tällä hetkellä erittäin onnellinen!

Lisää kuvia:

Iltalaukku

Väsynyt minä kahden yön unettomuuden ja valvomisen jälkeen

Mahdollisimman kivuttomasti lyhyestä pitkäksi!

Jokainen joka on joskus kasvattanut (oikeasti) lyhyistä hiuksista pitkät tietää kuinka tuskaa sellainen on. Varsinkin jos ja kun se lyhyt kampaus on leikattu erilaisin kerroksin ja viritelmin. Mutta ei hätää! Pahimmat kasvuvaiheet on vain kestettävä, mutta on olemassa joitakin keinoja, jotka tekee sen hieman siedettävämmäksi ;) Tässä joitakin vinkkejä, jotka olen bongannut netistä ja todennut tähän mennessä itse.

Vasemmalla kuva siitä mistä tavallaan lähdin liikkeelle. Tosiasiassa tukka oli vielä vähän lyhyempi ja kerrosleikatumpi siinä vaiheessa, kun päätin alkaa taas kasvattamaan. Tavoitteena olisi saada noin olkapääpituinen tukka ensi syksyksi ;)

Panta
Tukan ollessa jo vähän perus pixie'tä pidempi voi alkaa käyttämään pantaa. Pari kuukautta sitten sain jo suortuvat pysymään pannan alla ja näyttää suurimman osan ajasta siltä, että mulla olisi lyhyt polkka. Muotoiluun käytin vahaa ja hiuslakkaa, jotta sain tukan pysymään ylhäällä koko päivän. Pantana käytin mustaa leveähköä pantaa, jossa on pieniä piikkejä. Sileät pannat yms. viritelmät ei todellakaan olisi pysyneet mun päässä, mutta mulla onkin liukas hiuslaatu. Joka tapauksessa näin sai "tasoitettua" kaaosta ja naaman esiin kasvavan otsatukan takaa!

Otsatukan letitys yms.
"Vaihtoehto" pannalle on kasvavalla otsatukalla leikkiminen. Tämmä tosiaan auttaa myös siinä, että saa naaman esille tukan alta. Otsatukkaa voi pyöritellä, letittää, siihen voi lisätä erilaisia pinnejä jne.. Oma mielikuvitus on rajana! Itse käytin aika paljon tuota lettiä yhdessä vaiheessa.

Muotoilutuotteina toimivat tässä vaiheessa edelleen hiuslakka ja -vaha.




"Matti Nykäsestä" eroon
Takatukka. Se on ISO nounou. Valitettavasti jokaiselle pixiestä pitkäksi kasvattavalle raukalle käy näin: takatukka ja niska kasvaa nopeammin kuin mikään muu osa ja tulee erilliseksi palkiksi. Tähän mennessä multa on lyhennetty niskaa jo kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran teki isäni ja toisella kerralla kampaaja, kun vedin polkaksi.

Takatukkaa ei kannata heti vedellä pois, kun sitä vähän ilmestyy. Se on aika turhaa hommaa.. Sen kyllä tietää sitten milloin siitä on päästävä eroon :D Tätä leikkelyprosessia voi pitkittää pannalla eli vetämällä muu tukka myös taaksepäin, jolloin koko pehko näyttää pidemmältä.. Joka tapauksessa tärkeä vaihe tämä Nykäsestä eroon pääseminen.

Polkka
Heti mahdollisuuden tullessa eli koko pehkon tarpeeksi kasvaessa kannattaa ihan suosiolla mennä kampaajalle luomaan jonkinlainen "malli". Itse leikkelin hyvin lyhyen polkan, joka pitenee vähän eteen. Niska ei ole koskaan ollut mulla näin lyhyt, mutta nopeastihan se kasvaa. Ja ennenkaikkea - näytän paljon paremmalta.

Polkkia on todella monenlaisia eli niillä voi leikitelläkin! Oma tavoite oli hyvältä näyttävä malli, jota on helppo kasvattaa eteenpäin eli en lähtenyt kauheasti kerrostamaan tai muuta sellaista. Tästä on hyvä jatkaa.


Tästä eteenpäin en oikeastaan aio muuta tehdä kuin välillä siistiä latvoja tasaisemmiksi. Kampaajan kanssa arvioitiin, että noin olkapääpituisiksi näiden pitäisi ehtiä kasvaa lokakuuhun mennessä. Aion myös hieman luvata itselleni, etten ala tylsäksi sen takia, että kasvatan tukkaa. Voin hyvin leikitellä kiharoilla yms., kun pituutta tulee enemmän. Ja itse asiassa leikittelin jo alkuvuodesta tälläkin pituudella, kuten tässä postauksessa näkyy.

Näillä vinkeillä mennään eteenpäin ja tsemppiä kaikille teille kanssakasvattajille! Pikkuhiljaa tämä projekti etenee...

Päivän biisi - Chet Faker

Uusi tuttavuus kiitos Ellen Show'n. Jostain syystä tykkään tänään ja paljon.

Got My Mac Back And Stuff

Olen viimein kahden viikon jälkeen saanut tietokoneeni takaisin. Tämä tarkoittaa sitä, että luvassa on paljon postauksia mm. RUK-kurssijuhlasta, joka oli 3-4. tammikuuta sekä shoppailusta, neulomisesta ja elämästä ylipäätänsä.

Nyt haluaisin hetken hehkuttaa sitä miten olen ollut todella vahva koko tämän tammikuun ajan. Äidin kanssa sovittiin, että pidetään yhdessä sokeriton tammikuu. On muuten hemmetin hyvä, että meitä on kaksi, koska sitä ei voi sortua mihinkään, kun ajattelee, että "mä lupasin, eikä sekään syö tämmöistä". Olen siis ollu kaikenmaailman kokouksissa töissä sekä taukotilassa, jossa tarjoillaan munkkeja, karkkia, muffinseja, pullaa ja muuta mukavaa, enkä ole koskenut yhteenkään.

Mango-Ananas-Smoothie

Sokerittomuus ja hiilareiden puolittaminen näkyy kahden viikon jälkeen kehossa todella selvästi! Hiilariturvotus on poissa ja paino on tippunut 1,8kg! Liikkua olen myös yrittänyt mahdollisimman paljon, mutta on todella hankalaa päästä jumppiin, kun töitä on nyt ollut kahdeksan päivää putkeen ja työajat on mitä on.. Parhaani kuitenkin yritän ja huomenna bodypump odottaa minua. Zumbaan en valitettavasti taida aikataulujen vuoksi päästä kuukauteen :( surku..

Olen aloittanut vuoteni todella positiivin ajatuksin ja täynnä toivoa ja motivaatiota. No pain, no gain. Niin se vain menee. Aion nähdä vaivaa ja olla upea häissäni lokakuussa! Ja muutenkin teen tämän, jotta olisi parempi olo ja kiinteä, vahva kroppa. Ruokailun ja liikunnan lisäksi olen osallistunut Facebookissa 2-3 litraa päivässä -haasteeseen eli yritän juoda tuon verran päivittäin. Senkin tulokset olen huomannut jo kehossa. Mieli on virkeämpi, aineenvaihdunta pelittää ja kivempi olo. Töissä pyrin aina juomaan puoli litraa vuoron aikana ja kannan vesipulloa joka paikkassa mukana.

Nyt saan viimein viettää ihanan neljän päivän viikonlopun 8 päivän työputken jälkeen, joista pe ilta - su ilta saan olla kullan kanssa pitkästä pitkästä aikaa! Lauantaina on mentävä aamulla melkein viiden tunnin luennolle, mutta ei se mitään.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Ja pieni ajatus lähtee niille, jotka joutuu olemaan viikonlopun töissä, tsemppiä sinne!

Bonne année 2015!!!

Vielä kerran mahtavaa uutta vuotta!
Ajattelin tosiaan huvin vuoksi katsoa mitä menin lupaamaan vuosi sitten ja miten olen lupauksistani selviytynyt.. apua.

1. Lupaan jatkaa liikuntaa tavalla tai toisella noin kaksi kertaa viikossa läpi vuoden (lukuunottamatta lomia, koska Ranska ja pääsiäinen ja joulu :D).
2. Lupaan yrittää jaksaa panostaa ylppäreihin ja pääsykokeisiin täysillä.
3. Edelliseen kohtaan viitaten, lupaan olla masentumatta, jos en pääse yliopistoon ekalla kerralla sisään. Yritän uudelleen.
4. Lupaan opetella kokkaamaan edes vähäsen.
5. Lupaan keksiä vaikka mitä hauskaa tekemistä, kun poikaystäväni lähtee vuodeksi armeijaan.
6. Lupaan kokeilla neuloa pipon!
7. Lupaan lukea enemmän kirjoja. Oikeita sellaisia (eli siis muutakin kuin Aku Ankkaa tai Bridget Jonesia (niin hauskaa kun se onkin)).
8. Lupaan katsoa vähän vähemmän tv-sarjoja.
9. Lupaan yrittää kontrolloida itseäni Ikean ihanassa ja maagisessa maailmassa.
10. Lupaan olla positiivinen.

Mielestäni olen selviytynyt aika hyvin. Pipon neulominen on vielä tämän vuoden prokkis ja kirjojen lukemisesta en edes halua kirjoittaa, koska hävettää niin paljon. IKEAn suhteen oon kontrolloinut itsäeni todella hyvin ottaen huomioon, että pääsin sinne töihin.. :D Ja hauskan tekemisen suhteen teen parhaani joka päivä..

Tänä vuonna en aio tehdä noin pitkää listaa. Vuosi 2015 tuo tullessaan todennäköisesti aika tavalla kaikenlaisia muutoksia, minkä vuoksi lupailu on vielä tyhmempää kuin ennen. Tässä siis asiat mihin pyrin seuraavan vuoden aikana:

1.  Saan itseni kiinteään ja hyvään kuntoon ennen häitä. Tämä pitää sisällään säännöllisen tehokkaan treenin sekä terveellisen ja monipuolisen syömisen. Aikaa kymmenen kuukautta, alkaa NYT!
2. Kasvatan pitkän tukan!
3. Teen parhaani pääsykokeiden suhteen. Ruoskin itseäni eteenpäin.
4. Yritän järjestää upeat ja ihanat häät ilman liikaa stressiä. Hyvin se menee, eikä jokaisella yksityiskohdalla ole todellakaan väliä.
5. Uusin vaatekaappini. Tämä on iso vuoden 2015 projekti, jonka olen jo aloittanut. Ja käyttämättömät vaatteet pois kaapista lojumasta ja kierrätykseen!
6. Menen käymään parhaan ystäväni luona Tallinassa, kun mulla on siihen varaa.
7. Menen Ranskaan ja tapaan sukulaiseni.
8. Pidän blogia säännöllisesti, enkä "pelkää" kirjoitella laajasti asioista.

Uusi tukka vähän kiharrettuna

Saa nähdä mitä tapahtuu tai on tapahtumatta. Noi olisi kuitenkin hyvin kiva toteuttaa. Ensimmäinen kohta on mulle henkilökohtaisesti todella tärkeä, koska olen pitkään jo paininut asian kanssa. Aina tulee joku 2kk flunssa tai työttömyys... Nyt pidän raha-asiani kunnossa ja vastustuskykyni vahvana! Tällä viikolla olen jo ollut zumbassa ja joogassa ja vielä pitäisi salille mennä viikonloppuna töiden lomassa.

Uusi vuosi tuntuu musta aina ihan uudelta mahdollisuudelta. Viime vuonna tapahtui paljon isoja juttuja, kuten yhteenmuutto ja lukiosta valmistuminen, mutta tää vuosi on paljon isompi. Kulta pääsee armeijasta, haen taas yliopistoon, mennään naimisiin, muutetaan.. Täytetään 20 vuotta! Tältä vuodelta odotan paljon ja isosti. Ja jostain syystä olen ihan täynnä intoa - eri tavalla kuin yleensä.

Näihin pohdintoihin päätän tämän kirjoituksen ja menen nukkumaan.

Iloista vuoden alkua kaikille teille!

Hiljaisuuden selitystä ja kuulumisia

Ihanaa uutta vuotta 2015 teille kaikille!
Blogissa on ollut jo jonkin aikaa hiljaista ja siihen löytyy monenmoista selitystä...

Ihan ekaksi haluaisin sanoa, että rakas MacBook Pro'ni on tällä hetkellä pienen onnettomuuden vuoksi huollossa. Luojan kiitos vakuutus korvaa kulut, mutta blogin kirjoittelu on ollut todella hankalaa tai oikeastaan mahdotonta. Sen lisäksi kuvien lisäily tähänkin tekstiin tulee olemaan tuskaa.

Toisinakin selvisi, että olin ollut 2kk turhaan ja tietämättäni angiinan kourissa. Tämä selvisi vasta viitisen päivää ennen joulua, kun kuume oli jo todella korkea ja vointi erittäin huono. Antibioottikuuri teki onneksi tehtävänsä ja sain syödä jouluaattona jouluruokaa ihan rauhassa ja ilman kipuja. Bloggailu ei kuitenkaan voinut vähempää kiinnostaa vähään aikaan... Puhumattakaan siitä kuinka huonosti treenit meni koko marras-/joulukuun.

Joululoma meni sairastelun lisäksi kullan kanssa yhteisen ajan viettämiseen. Voin sanoa, että siitä yhdestä viikosta yhdessä otettiin kaikki irti.. Rukkileskeys on suoraan sanottuna perseestä. Mitä sitä kaunistelemaan. Odotan innolla 22. tammikuuta, kun tää RUK-jakso on meidän elämässä lopullisesti ohi.. Täytyy kyllä sanoa, että ihan vähän tätä RUK-leskeä lohdutti mielettömät upseerioppilaiden järjestämät kurssijuhlat 3. tammikuuta!!! Ikinä en ole ollut niin hienoissa bileissä! Harmittaa viiiiieläkin, että ovat jo ohi. Sain laitettua itseni ihan kivaan kuntoon ja pienestä mekkohankaluudesta huolimatta mulla oli aivan sairaan kivaa. Ehdottomasti yksi elämäni parhaista päivistä. Romanttista tunnelmaakin oli riittämiin, kun kahta neitokasta kosittiin.

Joka tapauksessa minun vuoteni on lähtenyt aika loistavasti käyntiin. Kurssijuhlalla oli hyvä aloittaa ja oon tämän viikon vain siivonnut asuntoa joulukuun jäljiltä. Kuusi kököttää vielä tuossa, sillä en aio kantaa sitä yksin ulos, eikä se ole pahemmin kuivunutkaan. Joulukausi ei ole mulle ohi ennen kuin rukki on.

Tähän vuoden alkuun kuuluu todella, todella paljon töitä (hyvästi tenttiluku nyyh..) ja tulevan asunnon metsästystä sekä häämekon etsintää tässä pikkuhiljaa.. Ajattelin aloittaa sen rumban tuossa helmikuussa tai jotain.. Apua.

"Pakollisen" uudenvuodenlupaukset-postauksen teen erikseen, koska tästä tulee muuten aivan liian pitkä teksti.. :D
Niin ja hei! Kävin viimein kampaajalla siistimässä pehkoani ennen kurssijuhlaa ja tästä tuli aika kiva polkka ;) Helppo lähteä kasvattamaan tähän pituutta ilman, että se näyttää törkeältä.