"I don't give a shit what you think"

Luulisi, että jokaiselle ihmiselle on varattu tietty määrä p*skaa ja oma kiintiöni olisi jo täynnä... Tämmöinen ajatus pyörinyt päässä viimeiset pari päivää. Sitä myös luulisi, että kun tarpeeksi yrittää niin onnistuu. Teoriassa näin varmasti onkin, jos kaikki ei ole susta itsestäsi kiinni..

Sain tietää tällä viikolla joutuvani taas työttömäksi. Toimin määräaikaisella sopimuksella helmikuun 28. päivään asti, jonka jälkeen on päästävä jo uuteen työhön. Tästä alkaapi siis taas hakemusten aikakausi... Joka tuntuu aina poikkeuksetta lopputtoman uuvuttavalta ja pitkältä. Ehkä tällä kertaa tärppäisi pian..?

En edes tiedä mikä ottaa eniten päähän. Se, että taloudellinen tilanteeni luisuu taas raiteiltaan, kun olin juuri saanut sen tasapainoitettua? Vai se, että menetän kaiken turvan ja säännöllisyyden, minkä olin itselleni saanut? Vaiko se, että koin olevani "kotona" töissä, mutta menetän tämän kaiken mukaanlukien työkaverini? Kaipa ne kaikki surettaa, ärsyttää ja v*tuttaa ihan yhtä paljon.

Tästä vuodesta tulee muutenkin muutosten vuosi. Naimisiinmenon ja uudelleenmuuttamisen lisäksi on pyrittävä yliopistoon ja aloitettava vuosi vaihtamalla taas työpaikkaa. Tavallaan välillä vain väsyttää.. Jatkuva ponnistelu ja räpiköiminen väsyttää. "Se mikä ei tapa, vahvistaa" on ehkä yksi idioottimaisemmisa sanonnoista koko maailmankaikkeudesta. Itse pidän enemmän tästä versiosta: "Se mikä ei tapa, satuttaa", mutta selviän tästäkin koettelemuksesta.

En millään halua takaisin vuokratyöläiseksi, joten aion nähdä paljon vaivaa välttääkseni tämän. Lisää
kapuloita rattaisiin tuo toki tuo 6 viikon jakso loppukeväästä, jolloin on luettava täysillä pääsykokeisiin ja tehtävä töitä mahdollisimman vähän... Edelleen, kaikesta selviää - niinhän?

Koitan siis olla ahdistumatta ja masentumatta liikaa. Minulla on paljon auttavia ja ihania, minusta välittäviä, ihmisiä ympärilläni. En ole missään nimessä yksin ja edessä on paljon ihania asioita, kunhan vaikeasta keväästä selviäisin ja töitä saisin jostain.

Näihin yöllisiin pohdintoihin ja tunteisiin päätän tämän.
Huomenna on uusi päivä ja lähdetään kullan kanssa baanalle tapaamaan sekä rakasta perhettäni, jota en ole pahemmin joululoman jälkeen nähnyt, että pitkäaikaista ystävääni, joka täytti juuri 20 vuotta.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille.
Haudataan murheet hetkeksi ja eletään nykyisyydessä!