Kuolema muokkasi minua

Ihminen muuttuu elämänsä aikana paljon. Elämä muokkaa ja muovaa. Joskus kevyesti ja joskus hyvin kovakouraisesti. Olen viime aikoina pohtinut paljon ihmisyyttä, erilaisia arvomaailmoja ja ennenkaikkea sitä, miten usein tuntuu siltä, että useimmat meistä elävät katse tulevaisuudessa unohtaen tämän hetken tärkeyden ja sen ihmisten tuoman ilon ja rakkauden.

Selitän vähän.

Olin teini ja perfektionisti. Elin sen lisäksi syömishäiriöni kourissa. Kaikki piti suorittaa täydellisesti, eikä koulussa olisi kelvannut oikeasti mikään muu kuin kymppi. Nostin hulluna keskiarvoani 8,6:sta 9:ään yhdeksännen luokan päättötodistukseen (niin kuin sillä olisi ollut oikeasti väliä, kun hakemaani lukioon vaadittiin sinä vuonna 7,2 keskiarvo). Sen piti olla tasan yhdeksän. Ei muttia. Lukiossa meininki jatkui siten, etten ollut tyytyväinen kovinkaan moneen arvosanaani siitä huolimatta, että ne olivat vähintäänkin hyviä. Kaikessa piti pärjätä ja olla taitava.

Haluan puhua tästä, koska minua surettaa se kuinka suorituspainotteisia meidän yhteiskunnassa ollaan. Ja se näkyy, kuuluu ja tuntuu. Ihmiset sairastuvat syömishäiriöihin, masennuksiin, burn outehin, sydänsairauksiin... Ja ennen kaikkea minusta tuntuu siltä, että moni on liian onneton. Mutta aina voi muuttua. Minä muutuin. 

Yli neljä vuotta sitten pikkuveljeni kuoli, kuten mainitsin yhdessä aikaisemmassa blogitekstissäni. Se muutti kaiken. Koulun kympit eivät siinä vaiheessa tuntuneet enää kovinkaan tärkeiltä. Kuoleman edessä ihminen ymmärtää asioiden todellisen arvon. Tajusin mikä on minun elämässäni tärkeintä. Minulle on tärkeintä ihmiset, rakkaat. Ne, joiden kanssa minun on hyvä olla ja jotka saavat minut nauramaan. Haluan myös minulle innostavan ammatin, vaikka siitä ei maksettaisi paljoa palkkaa (päädyin luokanopeopiskelijaksi heh). Haluan elää täysillä. Nauttia jokaisesta päivästä. En halua elää sumussa pakkojen ja suoritusten keskellä, koska niillä ei ole loppujen lopuksi mitään väliä. Kukaan ei kuolinvuoteellaan ole miettinyt, että olisi pitänyt tehdä enemmän töitä. Sitä on kyllä harmiteltu, että mites perheaika ja ystävät, joita ei ole nähnyt aikoihin.

On vaikeaa elää stressin ja suorittamisen ulkopuolella. Sorrun siihen edelleenkin välillä itse - tottakai.
Se kuuluu meihin ihmisiin. Mutta jokaisen olisi hyvä pysähtyä välillä miettimään mikä on oikeasti tärkeää. Minulle tärkeintä on perhe. En enää koskaan saa halata veljeäni ja se tuntuu pahemmalta kuin yksikään huono arvosana. Miksi nämä pitää rinnastaa? Koska toinen on toista räikeästi tärkeämpi. Menetettyä ei saa takaisin, kokeen voi aina uusia. Tai sitten jättää uusimatta, koska ei se yksi koe maailmaa kaada.

En kannusta laiskuuteen, enkä menemään siitä mistä aita on matalin. En itsekään tee niin. Pyrin Helsingin yliopistoon linjalle, mihin on todella vaikea päästä. Sain lapsen 20-vuotiaana. Vaadin itseltäni välillä liikoja. Mutta täytyy muistaa millä on väliä. Mitä jos kuolisit huomenna? Mitä haluaisit tehdä ennen sitä?

Kliseisesti: Elä niin kuin jokainen päiväsi olisi viimeinen. Silloin ei tarvitse jälkeenpäin katua.

Ja vielä äitiäni lainaten: Vihaisena ei saa mennä nukkumaan.

Tarvitsen sumuvalot

Viime päivät ovat menneet kuin sumussa. Henkisessä sellaisessa. Katson peiliin ja näen jonkun muun kuin itseni. En tunnista, en tunne. Tiedän toimintatapani olevan väärin, mutta en osaa lopettaa.

Jos ei ole ollut raskaana niin ei voi ymmärtää miten se vaikuttaa kehoon ja mieleen. Palautuminen vie paljon aikaa ja mitään ei voi nopeuttaa. Ruokavalio on vaikea pitää kunnollisena, kun univelkaa kertyy lisää ja lisää. Liikkuminen on ajallisesti hankalaa, sillä vauva vie kaiken ajan ympäri vuorokauden. Oma jaksaminen on kortilla, vaikka olisi kuinka onnellinen. Ja onnellinen minä olen. Onnellinen ja kiitollinen tästä lapsesta, joka minulle on suotu. Hän on täydellinen.

Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kroppani on kaukana täydellisestä. Eikä siinä mitään. Eihän siinä ole mitään yllättävää. En kuitenkaan ajatellut, että kehoni takaisin saaminen olisi näin vaikeaa, sillä olenhan nuori. Esikoinen kakskymppisenä, sitähän palautuu melkein itsekseen? Väärin. Imettäminen laihduttaa? Taas väärin. Ainakin minun kohdallani. Tuntuu lähinnä siltä, että imettäminen estää minua lihomasta lisää, mutta ei se kiloja kadota - valitettavasti. Ja laihduttaa ei voi, kun imettää.

Mitä siis teen? Käyn jumpassa joka keskiviikko. Saan ensi viikolla liikuntaohjelman, jota voi noudattaa kotona (viitaten aiemmin mainitsemaani ajanpuutteeseen) ja aion sen myös tehdä. Lisäksi iso osa tätä koostuu ruokavaliosta. Kirjoitin tänne monta kuukautta siitä miten aion syödä oikein ja terveellisesti. Kävipä niin, että itsekontrolli petti ja pahemman kerran. En olen koskaan ollut näin "iso" jos ei laske loppuraskauden valasmaista olemustani. Tämä uusi "ennätys" elämässäni ei tunnu hyvältä ja on kaiken lisäksi paljolti itseaiheutettua. Ja koska olen viime aikoina vain vajonnut itsesääliin niin "päätin", ettei tälle nyt edes voi tai kannata tehdä mitään. Läski mikä läski. Tämä ajattelutapa muuttuu just nyt.

En useinkaan osaa sanoa miten saan itseni taas oikealle tielle. Olen eksynyt polulta keskellä synkintä metsää. Tarvitsen tähän voimaa ja vahvaa päättäväisyyttä niinäkin päivinä, kun unta on tullut vain 4,5 tuntia ja pitäisi jaksaa ilman suklaata. Ruoka on kai jonkinlainen keino paeta muuta hankalaa oloa. Onpahan sitten "oikea syy" olla äkäinen ja puhista itsekseen. Niin ja tietenkin syy ajatella, etten voi painolleni tai keholleni mitään. Kyllä voin. Ja en tiedä miksi olen jo kuukausia ajatellut pelin olevan menetetty.

Tästä siis alkaa uusi, vahvempi minä. Ja ennenkaikkea paremmin voiva minä, sillä lukemattomat suklaapatukat ja sushit eivät tee oloani kovin hehkeäksi saatika onnellisemmaksi.

May the force be with me.

Mitä mukaan vauvan kanssa liikkuessa?

Uutena äitinä oppii paljon ja nopeasti. Muun muassa sen, mitä kaikkea on oltava mukana vauvan kanssa liikkuessa. Alussa sitä unohti aina välillä yhtä sun toista kotiin, nykyään vaippalaukun pakkaaminen sujuu jo automaattisesti. Listaan tähän meidän "välttämättömyydet" ja vähän ekstraa.

VAIPAT JA KOSTEUSPYYHKEET

Ylläripylläri, ilman näitä on aika vaikeaa! Meillä on aina noin neljä vaippaa mukana sekä kosteuspyyhkeitä. Jossain vaiheessa otin mukaan myös pikkupyyhkeen, jolla sai peppupesun jälkeen kuivattua, mutta tällä hetkellä oon suosinut noita kosteuspyyhkeitä. Jotenkin koen sen itse helpommaksi.

VAIPANVAIHTOALUSTA

Oon tavallaan hieman vainoharhainen. Mulla on jokin pakkomielle laittaa vauvan ja julkisen vessan vaipanvaihtoalustan väliin oma vaipanvaihtoalusta. Näitä on vaikka minkälaisia, meillä on yksi, joka on tullut Emmaljungien vaipanvaihtolaukun mukana (kai, käytetty) sekä isompi, jonka olen ostanut Kampin Bebesistä. Kätevää myöskin sen takia, että esimerkiksi se Emmaljungan on helposti pyyhittävä, molemmat on helposti pestäviä, eikä tarvitse miettiä lainahoitopöydän puhtautta niinkään paljoa.

HARSO

Miten tärkeä asia! Harso on ehdoton kaikkiin katastrofitilanteisiin: puklut, kakat, pissat, näkösuoja.. Tässähän voi valita sitten itselleen parhaimman vaihtoehdon. Tällä hetkellä käytän ihan normaalikokoista harsoa, mutta on niitä kapaloliinojakin ollut menossa mukana!

IMETYSLIINA

Niin älyttömän kiva keksintö. Joku voisi tässä kohtaa miettiä, että miksi ei vain käytä normaalia harsoa ja mikä on edes imetysliina. Imetysliina on nimensä mukaisesti liina, joka on suunniteltu imetykseen niin, että siinä on toisessa pitkässä laidassa keskellä puolikas "vanne", joka mahdollistaa imettämisen suojassa katseilta niin, että edelleen näet vauvan. Katsekontakti on siis mahdollista pitää, päätä ei tarvitse työntää sinne alle ja se ei ole tiellä. Minä ja R ollaan tykätty tästä kauheasti. Minä sen takia, että näen mitä hän tekee, eikä se ole hankala ja R sen vuoksi, että sillä on kiva leikkiä ja äitiä on kiva katsoa silmiin, eikä tule liian yksinäinen olo siellä liinan alla. Lisäksi imetysliina on kätevä paikoissa, joissa on paljon ärsykkeitä, sillä vauvan näkökentän "peittyessä", on helpompi keskittyä itse asiaan eli syömiseen! Näitä myydään ainakin vaaleanpunaisina ja tummansinisinä. Omani löysin Bebesistä, mutta olen nähnyt näitä myös Baby Stylessa.

VAIHTOTUTIT

Aina, aina vähintään yksi vaihtotutti mukaan. Lukemattomat kerrat tuttihihnasta huolimatta on tutti pudonnut lattialle, laahannut ravintolan epähygieenisiä penkkejä tai joku on istunut sen päälle. VINKKI: jos ostat pari MAMin tuttia niin ne myydään sellaisessa todella kätevässä tuttirasiassa, jonka voi myös steriloida ja joka pysyy steriilinä jopa 48 tuntia! Kaikenmerkkiset tutit ovat mahtuneet rasiaan tähän mennessä, paitsi Ainun ensitutti.

VAIHTOVAATTEET

Tämä on opittu lukemattomat kerrat kantapään kautta. AINA mukaan vaihtobody, sukat ja pöksyt tai vaihtobody ja potkari. Vaipat falskaa säännöllisesti, vaikka olisivat kuinka hyviä! Ja pieni huomio vielä tähän: matkustaessa pidempään, esimerkiksi lentäen, varaa vähintään kaksi vaihtokertaa lapselle. Elämä on arvaamatonta.

LELUJA

Tähän voisi sanoa, että mikä välttämättömyys tämä on, mutta sen ymmärtää sitten, kun kulkee Sophie la giraffe, unirätit, kaikki, missä on rinkulat, jotka saa suuhun sekä sellainen monipuolinen dinosaurus.

kaupungilla 4kk vauvan kanssa, joka tylsistyy kauppoihin ja siihen, että äiti ja isä eivät koko ajan viihdytä. Leluja, leluja, leluja! Ja erilaisia sellaisia. Meillä on tapana raahata mukana vähintään kahta, jolloin saa vaihtelua, kun toiseen kyllästyy! Tämänhetkisiä suosikkeja ovat

OMAT KAMAT

Aivan. Entä vanhempi? Mulla on tapana raahaa mukana pussukkaa, jossa on kaikki rasvat, käsidesit yms., jolloin sitä voi aina heitellä laukusta toiseen ja kaikki pysyy mukana. Käsidesin lisäksi suosittelisin itsellekin vaihtopaitaa, jos on menossa pidemälle. Vesipullo on kans ehdoton - varsinkin imettävälle äidille!

Kun katsoo tätä tavaramäärää, saattaa ihmetellä, että mihin laukkuun tämmöiset nyt sitten mahtuu. Vaippalaukuthan on aika tilavia ja nielee yllättävän paljon kamaa, mutta mua on ainakin alkanut vähän rassaa se, ettei voi ikinä käyttää kivannäköisiä laukkuja enää.. ELI: joko voit ostaa kalliin uuden, hienon vaippalaukun tai käyttää tarpeeksi isoa tarkoitukseen soveltuvaa käsilaukkua/reppua. Mun suosikkina tällä hetkellä on Fjällrävenin Kånken! Sinne MAHTUU tavaraa!

Summertime!

Kesäloma on parasta!
Joku voisi ajatella, ettei minulla ole kesälomaa, sillä olenhan äitiyslomalla. Mihin minä muka lomaa tarvitsisin? Noh, mieheni on tehnyt aika paljon (lue: koko ajan) kouluhommia, joten hänen lomalla oleminen mahdollistaa myös minulle lukuisia asioita. Esimerkkeinä tästä oma aika, jumppaaminen, rauhassa suihkussa käyminen, aamuisin nukkuminen ja muutakin seuraa kuin ihana pieni vauvani!

Meillä ei ole mielettömästi kesäsuunnitelmia, koska tarkoitus on myös yrittää rentoutua kunnolla ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen. Haluaisimme kuitenkin laittaa kotia (eipä olla arkena oikein ehditty), käydä Ranskassa sukulaisteni luona, olla vähän mökillä ja tehdä ehkä pienehkö reissu Hankoon. Muuten aikataulut ovat aika löyhiä ja tehdään niin kuin meistä tuntuu milloinkin parhaimmalta.

Pupukengät kampaajalla

Itse olen valmistautunut kesälomaan virittäytymällä oikeaan mielentilaan. Miten, kysytte? Ja vaikka ette kysyisi niin tässä vastaus: Olen käynyt erinäisissä "kauneushoidoissa", koska tämän kevään jälkeen todellakin ansaitsen ne. Pedikyyri, manikyyri sekä kampaaja on tehty. Enää nautittavana hieronta ja sokerointi! Tähän olen säästänyt kuukausia - totally worth it by the way. Olen myös saanut itseäni viime aikoina niskasta kiinni ja todella syönyt terveellisemmin. Joka viikko käyn kerran äiti-vauva -jumpassa, missä käytännössä minä teen kuntopiirissä liikkeitä hikoillen ja kärvistellen (ihanaa) ja R heiluu keskellä kuntopiiriä selällään tai mahallaan yrittäen syödä varpaitaan. Todella hyvin on mennyt tähän asti! Pikkumies on ihan meiningissä mukana ja nauttii erilaisista ärsykkeistä hirmuisen paljon. Aika tottunutkin hän on, kun ollaan pari kuukautta kohta käyty viikoittain.

Sää on suosinut meitä tähän asti, toivottavasti se jatkuu. Olisipa edes lämmin juhannus vaihteeksi, se on suuri toiveeni.
Ihanaa, aurinkoista ja rakkauden täytteistä kesää teille kaikille! Nautitaan elämästä ja sen ihanuuksista.