0-3kk Must Haves

Ajattelin nyt näin vähän viisaampana listata tänne tavaroita, mitkä ovat helpottaneet meidän vauva-arkea todella paljon. Nää on mulle vähän semmosia "pakkoja", mutta toki ilman osaa pärjää ihan hyvin ja riippuu täysin perheestä ja lapsesta.

HARSOT

Ai että! Ilman näitä en pärjäisi päivääkään. Harsoja kannattaa ostaa vähintään 20, enkä oikeasti liioittele. Näitä menee päivittäin vähintään se 4-5, eikä kukaan jaksa pestä pyykkiä koko ajan pienen vauvan kanssa. Harsoja voi käyttää moneen: vauvan tai vanhempien sängyn suojaamiseen pulautuksilta, pulautusten pyyhkimiseen, räkärätteinä... Mielikuvitus on vapaa.

Meillä on osa harsoista käytettyjä ja osa sitten noita kuvassa olevia Motherhood-harsoja. Jotain muitakin vielä on, mutta Motherhood-harsot ovat olleet parhaimpia tähän mennessä. Sopivan kokoisia ja imukykyisiä! Suosittelen.

TUTIT

Raskaana ollessani vannoin, että yritän olla ilman tutteja, jotta vauvan hampaat säilyisivät myöhemmin raudoilta (toisin kuin minun). Ensimmäisen kuukauden olimmekin ilman, mikä oli todella hyvä oikeanlaisen imetystekniikan opettelussa, mutta sen jälkeen tuteista on ollut korvaamaton apu esimerkiksi kaupungilla tai autossa oltaessa. On se vaan niin mahtavaa, kun lapsen saa rauhoitettua sillä. Lisäksi välillä tuntui siltä, että R vain oikeasti kaipasi tekemistä - ja sitä se tutti antoi.

Viime aikoina olen käyttänyt tuttia myös vähän aamuisin, jotta saisin nukkua hieman pidempään. Totally worth it.Meillä on käytössä vaikka mitä tutteja, mutta eniten noita MAMin tutteja, joita tuossa kuvassakin näkyy (plussaa niissä vielä toi mukana tuleva tuttikotelo)! Muita merkkejä, joita meillä on ovat AVENT, Elodie Details, Lovi ja Difrax. Suosittelisin näistä ehkä eniten MAMeja ja Difraxeja, vaikka AVENTin vaikuttaa myös hyvältä :) Elodie Detailsit on silleen hankalat, että menee suuhun vain tietyinpäin, samoin Lovin tutit.

TUTTINAUHA

EHDOTON! Ilman tätä tutit olisivat koko ajan lattialla, jolloin niitä ei enää voi käyttää. Tuttihihnoja taitaa meillä nyt olla neljä hyvää. Suosittelisin kuvassakin olevaa Elodie Detailsin tuttihihnaa. Näitä myydään lähes jokaisessa vauvaliikkeessä ja ovat helposti kiinnitettäviä. Kaiken lisäksi tulevat ihanissa kuoseissa! Sen lisäksi meillä on yksi Cam Cam Copenhagen tuttihihnan, johon saa sellaisen tutin, jossa ei ole tommosta pyöreää keskustaa, vaan sellanen perinteisempi.

Päivän pelastus! Ja kiva asuste ;) 

SITTERI

Keino, jolla saan käydä suihkussa ja joskus tyhjentää astianpesukonettakin -sitteri. Lukemattomia hyviä puolia: lapsi rauhoittuu siinä heiluteltaessa, siihen saa lelun, jolla voi leikkiä tai jota voi katsella, saa seurata turvallisessa paikassa aikuisten tekemistä, saa lapsen turvallisesti muualle kuin lattialle, toimii osittain syöttötuolinakin, jos haluaa ja on mukava!

Me päädyttiin Stokken sitteriin, jonka saa myös kuvassa olevalle Stokken syöttötuolin päälle kiinnitettyä. On ehdottomasti ollut meille paras ratkaisu ja todella kätevä, vaikka onkin aika tyyristä lystiä.. Vauva on selkeästi viihtynyt korkammalla ja ollut esimerkiksi mukana meidän ruokailuissa, kun on ollut samalla tasolla meidän kanssa, eikä lattialla. Todella kätevä ratkaisu ennen kuin lapsen on mahdollista istua kuvassa olevassa syöttötuolin vauvaistuimessa. Stokken tuotteet ovat siitäkin ihania, että sisustuksellisesti ovat kivoja. Ei tarvitse ostaa marjapuuron tai sateenkaaren väristä sitteriä tai syöttötuolia.

KANTOREPPU

Jälleen yksi vauva-arjen pelastaja. Ollut meillä monessa mukana: kotona, lentokentällä, kylässä... Vauva tykkää olla lähellä ja rauhoittuu, kun kuulee vanhempansa sydämen sykkeen. Saa myös tehtyä asioita, vaikka vauva roikkuu mukana, kun kädet ovat vapaina.

Pitkään pähkäiltiin, että mikä olisi paras. Mentiin sitten verkkokauppa.com:in myymälään sovittelemaan erilaisia vauvan kanssa (tärkeä juttu) ja päädyimme kuvassa olevaan Manducaan. Värivaihtoehtoja on paljon, mutta tärkeintä siinä oli käyttömukavuus, helppous ja se, että vauvan sai sinne oikeasti hyvään asentoon. Muistaakseni käy 3.5kg eteenpäin eli useammalle jo heti vastasyntyneelle. Ihan sairaan kätevä, en luopuis. Muita suosittuja merkkejähän on mm. Baby Björn, mutta koimme sen hankalampana. Mielipidekysymys :)

IMETYSTYYNY

Mies aluksi totesi, että "Ootko varma, että tuollaista tarviit?". Lopputulos? Meillä on nyt kaksi. Imetystyyny helpottaa niin paljon oikeanlaisen asennon löytämistä imettäessä ja siinä on muitakin plussia! Sitä voi käyttää jo raskauden aikana tukemaan omaa nukkumisasentoa tai muuten vain tukena, kun maha alkaa olla jo hankala ja myöhemmin siihen voi tukea vauvaa esimerkiksi istumaan, sen voi laittaa esteeksi, jotta vauva ei putoaisi sohvalta tai sängyltä ja siihen voi nojautua, koska se muokkautuu niin ihanasti vartalon mukaan.
Näitä tehdään miljoonia erilaisia ja erilaisin kuvioin ja värein, joten ei pilaa sitä omaa ihanaa sisustustakaan :)

Kuvassa meillä oleva Doomoo-imetystyyny. Samanlaisia meillä kaksi ja eri väreissä.

LEIKKIMATTO

Aaaah rakastan! Ison osan omasta olemis-/leikkiajastaan R on tässä. Leikkimatto stimuloi lapsen aivoja värein, erilaisten pintojen sekä mahdollisesti musiikin ja valojen avulla. Tässä on viihdytty tunteja! Joskus vauva on ollut tässä yli puoli tuntia potkien, huitoen ja jutellen ihan innoissaan. Ihan ehdottomia suosikkejani. Näitä on myös joka lähtöön. Me päädyttiin aika kalliiseen, mutta toisaalta todella monipuoliseen ja pitkäikäiseen Mamas & Papas Stargaze-mattoon. Tätä ei ymmärtääkseni enää tehdä, mutta netistä vielä löytyy, kun hakee (käytettynä ja uutena). Jokaisella löytyy kyllä omanlaisensa viritelmä ja hintaluokka, kun jaksaa etsiä :) Tässä matossa on mm. sellainen peili, josta vauva voi katsella itseään ja tää on ollut kyllä todella kova hitti! Omalle peilikuvalle jaksaa hymyillä ja jutella vaikka kuinka kauan.

KAPALOLIINAT

Synnärillä R:llä ei edes ollut vaatteita, vaan hänet kapaloitiin jatkuvasti. Aika nopeasti miehen kanssa opittiin se paras tekniikka ja olin hankkinut jo onneksi etukäteen kapaloliinoja meille kotiin. Kapaloliinat näyttää harsoilta (ja onkin tavallaan usein niitäkin), mutta ovat isoimpia, jotta kapalo on mahdollista tehdä. Meillä on kuvassa olevan aiden + anais -liinat, mutta näitäkin on vaikka mitä erilaisia.

Kapalointi on muutenkin ihan mahtava juttu! Ensinnäkin on todettu sen ehkäisevän kätkytkuolemia ja toisena ne rauhoittavat vauvaa. Meillä ei yhdessä vaiheessa nukuttu öisin paljon yhteen, kunnes tajuttiin alkaa taas kapaloimaan pientä. Kapalointi estää myös esimerkiksi lämpötilan vaihtelut yön aikana (vauvojen kun on vaikeaa aluksi pitää lämpötilaa tasaisena) sekä heräämisen yöllisistä liikkeistä (niin usein on tuo pieni herättänyt itsensä, jos ei ole ollut kapaloituna). Liinat ovat loistavia myös kapalointivaiheen jälkeen, kun ovat niin imukykyisiä ja ISOJA! Näitähän voi käyttää vaikka aurinkosuojana tai lapsen alustana lattialla ollessa. Tärkeää on lopettaa kapalointi noin 3-4kk iässä, sillä sen jälkeen lapsen pitää saada liikkua vapaammin unissaan ja harjoitella tällä tavalla motorisia taitojaan, jotka myöhemmin tulevat tarpeeseen mm. konttauksen ja kävelyn opetteluun. Niin ja netistä löytää helposti erilaisia kapalointitapoja!

Tässä nämä mitkä tuli ekana mieleen! En nyt listannut tähän näitä "itsestäänselvyyksiä", kuten autoistuinta, pinnasänkyä/kehtoa sekä vaunuja, vaikka voisin myöhemmin ehkä postailla näistäkin.
Toivottavasti tämä jotakuta auttaa tai kiinnostaa!

Talvivauva on parasta!

Hei kaikille!

Meidän elämään ei tällä hetkellä ihmeempiä kuulu. Aika menee pienestä pojasta huolehdittaessa, syömisessä (olin unohtanut kuinka paljon ruokaa tähän ruokavalioon kuuluu..) ja lenkkeilystä! Nautin oikeastaan aika täysillä tästä keväästä, sillä talvivauva on oikeasti ihan parasta. Perustelenpas teille, että miksi.

1. Ennen talvivauvan syntymää on pimeää ja valmistaudutaan jouluun. Ei ole mitään otollisempaa hetkeä "rakentaa pesää"! On niiiiin kivaa suunnitella yhteistä tulevaa aikaa ja sisustaa lastenhuonetta kynttilöiden valossa, tonttulakki päässä juoden glögiä ja syöden luvan kanssa suklaata maha pystyssä. Koko joulunodotusaika on jotenkin sellaista pehmeää ja kotoisaa ihanuutta.

2. Talvivauvan syntyessä ulkona on parhaimmassa tapauksessa kylmä - kuten meillä oli. Kun pakkasta on isosti niin saa hyvän syyn olla vauvan kanssa oikeasti kotona sängyssä halaillen ja tutustuen ihan rauhassa. Ulos kun ei pientä vauvaa voi viedä kovilla pakkasilla. Hyviä ulkoiluhetkiä ovat kaupoilla käynnit ja vieraiden näkeminen - jos jaksaa.

3. Kevään saapuessa talvivauva on jo sen ikäinen, että on helpompi ennakoida milloin hän syö ja milloin hän nukkuu. Tämä tarkoittaa ihania pidempiä kävelyretkiä ulkona, kun aurinko paistaa ja linnut laulaa! Energiaa tulee lisää, sillä vauva nukkuu todennäköisesti paremmin ja D-vitamiini oikein imeytyy auringosta kehoon! Mieletön ja iloinen fiilis. Lisäksi vauvalle ei tarvitse pukea niin paljon päälle ulkona ollessa (ainakaan meidän hikipeikolle). Ja jos oikein innostuu ja tuntee olonsa energiseksi niin voi lähteä äiti-vauva -jumppiin!

Lenkille lähdössä

4. Kesä saapuu ja talvivauva on noin puoli vuotta. Todella. Kiva. Juttu. Vauvan kanssa voi viettää
mahtavan kesän ilman pelkoa siitä, että nyt se tippuu veteen tai kaatuu. Se on sitten ensi vuoden kesän ongelma, kun talvivauva on 1,5 vuotias eli täysin aivoton, mutta jalat kantaa ;) Lisäksi voi shoppailla pienelle ihanuudelle vaikka mitä ihania kesävaatteita iik! (En oo yhtään innoissani.. heh)

5. Saa pukea vauvalle ihania pieniä vaatteita talvella (pienen pienet villapaidat ...) ja edelleenkin aika pieniä söpöjä vaatteita kesällä. Lisäksi vauva on talvella/alkukeväästä helppo pakata lämpimästi vaunuihin, kun vaunukoppa on vielä käytössä.

Jotenkin olen ollut supertyytyväinen tähän vauvan tulon ajoitukseen. Tokihan tämä olisi ollut ihanaa, vaikka R olisi syntynyt keskikesällä ja keksisin silloin varmasti siitäkin yhtä monta hyvää puolta, mutta tässä talvivauvan näkökulmasta ihanuuksia!

Ihanaa kevättä kaikille! Siellä jo selkeästi kukkii, sen tuntee allergikko nenässään.

Raskauden jälkeinen palautuminen

Pieni poikamme on pian 3 kuukautinen ja niinpä synnytyksestä on kohta sen verran aikaa. Raskauden aikana sitä kovasti mietti miten palautua ennalleen ja palautuuko sitä ylipäätänsä koskaan. Aikaa on nyt kulunut jonkin verran ja töitä on vielä tehtävä, jotta kroppa näyttäisi ja ennenkaikkea tuntuisi omalta. Oma tavoitteeni on olla ennen pitkään paremmassa kunnossa kuin ennen raskautta.

Ensimmäinen kuukausi meni siinä, että vatsalihakset palautuivat sellaisiksi, että pystyin taas esimerkiksi nousemaan sängystä normaalisti ja nostamaan asioita kunnolla lattialta. Liikkuminen oli vaikeaa esimerkiksi vauvan kanssa sängyssä ollessa ja lantionpohjan lihaksia piti vahvistaa säännöllisesti. Toisen kuukauden aikana kävin jo välillä kunnolla kävelyillä, mutta kunto oli tosi alhaalla ja huohotin pienestäkin lenkistä. Lisäksi isona ongelmana on olleet liitoskivut, jotka eivät ole synnytyksen jälkeen lähteneet pois.

Noin pari viikkoa sitten aloitin kunnon päivittäiset kävelyt vauvan kanssa. Vähintään puoli tuntia aina mennään kerralla ja reippaasti. Näin saan vähän hikiliikuntaa, jossa syke nousee. Kipuja on vieläkin välillä, mutta hammasta purren menen eteenpäin. Mielestäni tilanne on kuitenkin hieman parantunut. Taitaa johtua vatsalihasten erkaneumasta nuo kivut. Näin olen ainakin kotidiagnosoinut. Suunnitelmissa on käydä lähiaikoina fysioterapeutilla, joka katsoo kanssani miten keskivartalo on tähän mennessä palautunut ja miten saan itseni turvallisesti ja itseäni satuttamatta taas kuntoon. Tuo korsetti pitää saada taas tiukaksi ja vahvaksi ja siihen auttaa turvalliset liikkeet sekä lantionpohjan lihasten vahvistaminen.

Tulevaisuuden suunnitelmia on minulla paljon. Ensinnäkin palaan siihen ruokavalioon, mikä minulla oli juuri ennen raskautta, kun sain tutultani tehdyn ruokavalion. Tänään ostimme kaiken tarvittavan kaupasta. Sen lisäksi käyn lähes päivittäin kävelylenkillä (ellei ole sellainen tilanne, etten ole nukkunut ollenkaan tai päivä menee kaupoilla yms.). Fyssarille soitan mahdollisimman pian ja saan sitä myötä varmaan myös lihaskunto-ohjeita. Tarkoitus on pikkuhiljaa nostaa vaativuusastetta ja antaa kropalle aikaa palautua. Ei ole loogista ajatella, että palautuisi alle puolessa vuodessa jostain mikä kesti yhdeksän kuukautta ja huipentui aikamoiseen suoritukseen.

Myönnän, ettei minulle ole helppoa hyväksyä raskauden ja synnytyksen jättämiä jälkiä kehossani. En myöskään usko, että tätä voi kukaan ymmärtää, joka ei ole käynyt samaa läpi. Aion silti yrittää nyt nousta tästä paremmaksi, vahvemmaksi versioksi itsestäni, joka hyväksyy itsensä hieman helpommalla. Loin jotain uskomattoman ihanaa ja kaunista tähän maailmaan - se nyt vain jätti jälkensä.