Raskauden jälkeinen palautuminen

Pieni poikamme on pian 3 kuukautinen ja niinpä synnytyksestä on kohta sen verran aikaa. Raskauden aikana sitä kovasti mietti miten palautua ennalleen ja palautuuko sitä ylipäätänsä koskaan. Aikaa on nyt kulunut jonkin verran ja töitä on vielä tehtävä, jotta kroppa näyttäisi ja ennenkaikkea tuntuisi omalta. Oma tavoitteeni on olla ennen pitkään paremmassa kunnossa kuin ennen raskautta.

Ensimmäinen kuukausi meni siinä, että vatsalihakset palautuivat sellaisiksi, että pystyin taas esimerkiksi nousemaan sängystä normaalisti ja nostamaan asioita kunnolla lattialta. Liikkuminen oli vaikeaa esimerkiksi vauvan kanssa sängyssä ollessa ja lantionpohjan lihaksia piti vahvistaa säännöllisesti. Toisen kuukauden aikana kävin jo välillä kunnolla kävelyillä, mutta kunto oli tosi alhaalla ja huohotin pienestäkin lenkistä. Lisäksi isona ongelmana on olleet liitoskivut, jotka eivät ole synnytyksen jälkeen lähteneet pois.

Noin pari viikkoa sitten aloitin kunnon päivittäiset kävelyt vauvan kanssa. Vähintään puoli tuntia aina mennään kerralla ja reippaasti. Näin saan vähän hikiliikuntaa, jossa syke nousee. Kipuja on vieläkin välillä, mutta hammasta purren menen eteenpäin. Mielestäni tilanne on kuitenkin hieman parantunut. Taitaa johtua vatsalihasten erkaneumasta nuo kivut. Näin olen ainakin kotidiagnosoinut. Suunnitelmissa on käydä lähiaikoina fysioterapeutilla, joka katsoo kanssani miten keskivartalo on tähän mennessä palautunut ja miten saan itseni turvallisesti ja itseäni satuttamatta taas kuntoon. Tuo korsetti pitää saada taas tiukaksi ja vahvaksi ja siihen auttaa turvalliset liikkeet sekä lantionpohjan lihasten vahvistaminen.

Tulevaisuuden suunnitelmia on minulla paljon. Ensinnäkin palaan siihen ruokavalioon, mikä minulla oli juuri ennen raskautta, kun sain tutultani tehdyn ruokavalion. Tänään ostimme kaiken tarvittavan kaupasta. Sen lisäksi käyn lähes päivittäin kävelylenkillä (ellei ole sellainen tilanne, etten ole nukkunut ollenkaan tai päivä menee kaupoilla yms.). Fyssarille soitan mahdollisimman pian ja saan sitä myötä varmaan myös lihaskunto-ohjeita. Tarkoitus on pikkuhiljaa nostaa vaativuusastetta ja antaa kropalle aikaa palautua. Ei ole loogista ajatella, että palautuisi alle puolessa vuodessa jostain mikä kesti yhdeksän kuukautta ja huipentui aikamoiseen suoritukseen.

Myönnän, ettei minulle ole helppoa hyväksyä raskauden ja synnytyksen jättämiä jälkiä kehossani. En myöskään usko, että tätä voi kukaan ymmärtää, joka ei ole käynyt samaa läpi. Aion silti yrittää nyt nousta tästä paremmaksi, vahvemmaksi versioksi itsestäni, joka hyväksyy itsensä hieman helpommalla. Loin jotain uskomattoman ihanaa ja kaunista tähän maailmaan - se nyt vain jätti jälkensä.