Je peux le faire

A.P.U.A

Eilen postiluukustani tipahti VAKAVA-kokeen kirja Samalta viivalta 9. Avasin sen ja luin heti 70 sivua eli kaksi ensimmäistä artikkelia. Ilokseni huomasin, että aiheet kiinnostavat. Huomasin myös, että vanha tuttu palo aiheeseen sekä innostus tulivat takaisin. Kaikenkaikkiaan lähden aika hyvillä mielin liikkelle, vaikka jännittää aivan hulluna! Tänään tarkoitus olisi imaista tietoa 100-150 sivulta. Ennen valmennuskurssin alkua pitäisi olla koko kirja luettuna, mutta se ei todellakaan ole mikään ongelma.

Päässä pyörii sata kysymystä. Mitä jos en pääse läpi taaskaan? Mitä mä sitten teen? Mitä jos mä joudun oikeasti ranskan opettajaksi eli toteuttamaan mun B-suunnitelman? Mitä jos.. Mitä jos..

Ei voi tietää ennen kuin yrittää. Ja mä aion yrittää - täysillä. Tällä kertaa minä olen kypsempi, olen valmistautuneempi henkisesti ja kokeneempi. Tiedän mitä kannattaa ja ei kannata tehdä. Olen valmennuskurssilla, joka alkaa perjantaina. Olen kohta 20-vuotias. Olen vahvempi, ihanampi, fiksumpim, vanhempi. Joo-o. Kyllä kannattaa pitää itselleen motivaatiopuheita. Je peux le faire. (suom. pystyn siihen)

Ja koska minä olen minä niin tämä ei jää tähän. Minulla ei vain voi olla vain yksi iso projekti käynnissä. Totta puhuakseni tämä toinen asia on sellainen, jonka teen vain ja ainoastaan itselleni ja vain sain siihen just nyt loistavan tilaisuuden. Todella tarvitsen tätä.

Eräs ihana nuori nainen otti minuun yhteyttä, kun olin ilmaissut kiinnostukseni jonkinlaiseen personal training'iin. Ollaan joskus oltu samassa työpaikassa ja hän opiskelee alaa nykyään. Sain todella edullisesti ruoka- ja liikuntasuunnitelmat kuukauden ajaksi. Jos haluan jatkaa niin pystyn sen tekemään edullisesti aina pienellä summalla kuukaudessa. Asutaan valitettavasti eri paikkakunnilla, joten ei nähdä fyysisesti, mutta saan suunnitelmat ja paljon tukea tässä projektissani. Ajattelin kokeilla 2-3 kuukautta ja päättää sitten oliko mun juttu. Ton verran yleensä kestää ennen kuin omaksuu täysin uudet ruokavaliot ja elämäntavat (sanoo viisas äitini).

On sanomattakin selvää, että tämä vaatii todella isoa itsekuria. Mutta jostain syystä en ole koskaan ollut näin motivoitunut. Saan kerrankin kaipaamani tukea tässä kiinteytysprojektissani ja oikeasti kunnon lasketut suunnitelmat tavoitteiden saavuttamiseksi. Ruokaohjeitani en täällä jaa, mutta haluan todeta, että ihan järkyttävät määrät ruokaa! Ilmeisesti todella söin aivan liian vähän ja ihan väärin.. Kyllä mä sen tosin tiesin jossain sisimmässäni, ettei tän ihan näin pitäisi mennä. Liikuntaa on viikossa neljä kertaa, kun salikerta on jaettu kahteen. Olen peloissani ja todella innoissani samaan aikaan. Haluan niin kovasti onnistua. 

Miten mä saan kaksi näin isoa asiaa mahdutettua mun yhteen kevääseen? Avainsanana on aikataulutus. Kun on järjestelmällinen ote niin tästä selviää. Aikataulutan vain aina mun viikkoihin jumpat tiettyihin kohtiin, valmennus on noin kerran viikossa, avoin yliopisto kans kerran viikossa ja sitten vaan hemmetisti pääsykoelukemista joka päivälle. Jumppaan menee noin 2 tuntia per treenipäivä matkoineen päivineen. Plus, että liikunta oikeasit RENTOUTTAA ja auttaa keskittymään opiskeluun.

Isoin haaste tässä on tämä alku, kun käyn ruokakaupassa.. Ihan oikeasti :D On hemmetisti kaikkea ostettavaa mihin en ole niin tottunut, mutta parin kauppareissun jälkeen pitäisi jo tutut tuotteet löytyä paljon nopeammin. 

Elämä yllättää monella eri tavalla. Muitakin iloisia yllätyksiä ja isoja muutoksia on tulossa tänä vuonna, mutta niistä kerron myöhemmin :) Hääsuunnittelutkin on menneet eteenpäin ja ollaan saatu todella paljon aikaiseksi ennen tätä pääsykoerumbaa (luojan kiitos). Häämekkoa metsästän sitten huhtikuussa ihanan tukijoukon avustuksella.

Koitetaan pysyä kevätmielellä, vaikka ulkona sataakin just nyt lunta..

ps. Viimein about terve, jos ei laske allergiaa ja mun jalkaa.. :D