Long time no see

En voi uskoa, että kirjoitin viimeksi 6. toukokuuta! Miten aika on voinut mennä näin nopeasti?!
Tässä on tapahtunut yhtä sun toista, joten olen viimeiset kolme kuukautta järjestänyt hirveästi asioita ja saanut elämästä taas kiinni!

Häihin on jäljellä nyt 6 päivää, joten viime hetken järjestelyjä on PALJON. Joka päivä juostaan asioilla, ostetaan asioita, tilataan asioita, sovitaan asioita.. Tuntuu, että tää on ihan loputon työmäärä. Luojan kiitos tämä on kohta ohi ;) Alkaa myös pikkuhiljaa jännittämään häät näin muutenkin, mikä on kai suhteellisen normaalia. En voi uskoa, että alle viikon päästä astelen alttarille..!

Hääjärjestelyväsymystä ei ole helpottanut se, että olen ollut lähes koko sen ajan raskaana. Onneksi, onneksi pahoinvoinnit ja muut on takana! On jotain voimia, millä tehdä ja toteuttaa tärkeät jutut ajoissa. Lisäksi en voi ylistää tarpeeksi ihanaa tulevaa aviomiestäni, joka niin kovasti tsemppaa, auttaa ja hoitaa. Häämekkoa on jouduttu raskauden vuoksi suurentaa, vihkisormusta ei vielä ole, koska sen tilaus meni pieleen ja pitäisi kuulemma saapua perille viimeistään maanantaina (ei stressaa, ei) ja vielä hoidetaan muitakin asioita, joiden piti olla valmiita jo kaksi viikkoa sitten :D Tavallaan kaikki on nyt niin stressaavaa, etten enää edes jaksa kunnolla välittää. "Ai kakkuun ei voi tehdä tällaista? Joo, tehkää mitä haluatte", "ai että näin paljon tämä maksaakin? ihan sama, antaa palaa". En tiedä onko hyvä vai huono juttu.

13+1 viikkoa

Raskaus on edennyt hyvin, pian on 18 viikkoa jo täynnä ja hyvin pienokainen jakselee. Häiden jälkeen päästään viikoksi Kreetalle häämatkalle, jonka jälkeen alkaa karu paluu arkeen ja YLIOPISTOOOON! Eli KYLLÄ, mä pääsin sisään! En voi uskoa tätä vieläkään todeksi, mutta kai se todellisuus pikkuhiljaa hahmottuu, kun kävelen koulun ovista sisään parin viikon päästä. Hyvin piakkoin koulun aloituksen jälkeen alkaa kunnon muuttohommat eli pitäis saada tää kämppä pakettiin. Pakkaamiseen olen varannut sellaiset 3,5 viikkoa eli eiköhän se hoidu siinä koulun lomassa. En kyllä osaa edes kuvitella kuinka ihanaa ja rentouttavaa tulee olemaan, kun lokakuussa olen päässyt jyvälle yliopistomaailmasta, istun omalla sohvalla ihanassa uudessa kodissani ja voin vain rauhassa keskittyä loppuraskauteen ja pienokaisen vastaanottamiseen ensi vuoden alussa. Haluan vain normiarjen ja pikkuhiljaa lähestyn sitä!

Ranskanmatka kesäkuussa

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, etten ole varmaan koskaan ollut näin onnellinen! Kaikki on
superhyvin, sain kaiken haluamani ja vielä enemmän, enkä voisi toivoa mitään enempää tähän. Paljon isoja muutoksia edessä, mutta odotan niitä niin innolla! Nyt myös, kun arki alkaa ja kaikki tasapainottuu pikkuhiljaa aion kirjoitella tänne enemmän. On ollut niin hektistä ja omituista viimeiset kuukaudet, että jäi tämän blogin pitäminen kokonaan. Olen kaivannut tänne, vaikka ette olisikaan kaivanneet minua ;)

Aurinkoista elokuun alkua kaikille ja eikö olekin ihanaa, että se kesä viimein saapui tänne, vaikkakin myöhässä?

ps. Ja JEEEE inttileskeys loppui yli 1,5 kuukautta sitten!!!