Sokerihuuruissa

Sosiaalisessa mediassa usein annetaan itsestään mahdollisimman hyvä kuva ulospäin. Ihmisetkertoo mielellään onnistumisistaan ja hyvistä asioista, mutta epäonnistumiset ja surulliset asiat pidetään itsellä. Suomalaiseen kulttuuriin ei kai kuulu omien yksityisten asioidensa huutelu pitkin kyliä. Huonoista asioista ei mielellään puhuta. Minä aion tänään rohkaistua ja kertoa todellisuuden teille ja samalla myös itselleni - vaikka vähän hävettää ja ehdottomasti jännittää.

En ole vähään aikaan päivitellyt mun elämäntapamuutoksesta mitään. Siihen on laiskuuden lisäksi toinen syy. Iso osa mun muutoksestani on ollut ruokailu. Täytyy syödä monipuolisesti, hyvin ja tarpeeksi, jotta edistyy ja jaksaa treenailla. Kaikki sujui oikeastaan ihan hyvin ennen kuin jäin inttileskeksi.

En ole koskaan tykännyt ruoanlaitosta. Yläasteen köksässä olin kävelevä katastrofi. Rakastan hyvää ruokaa ja syömistä, mutta kokkaaminen kuuluu mun "this is freaking boring"-listan kärkeen. Tästä johtuen monipuolinen ja terveellinen ruokailuni lopahti, kun avomieheni läksi inttiin. Olen täysin vastuussa omista ruoka-asioistani. Kynnys laittaa ruokaa kasvaa, kun sitä tekee vain itselle - ihan tosi.

Työvuorojen ja kipeenä olemisen takia en ole nyt pariin viikkoon käynyt treeneissä kunnolla. Viime viikolla kävin pari kertaa tanssimassa, mutta lintsasin salitreenin. Nythän en tietenkään pääse liikkumaan, kun lämpö ailahtelee vielä miten sattuu.. Ensi viikolla sitten toivon mukaan.

Joka tapauksessa liikkuminen ei ole se isoin ongelmani, vaan ruokailu. Olen ihminen, joka on koukkuun ja vieroitusoireita tulee, kun siitä yrittää päästä eroon.
perinyt isältään (tässä uskossa ainakin elän) sokerihimon. Olen pienestä pitäen ollut sairaalloisen sokerihiiri ja kun se himo iskee niin sitä on todella vaikea vastustaa. Monet tutkimukset näyttävät, että sokeri on kuin kokaiini. Siihen voi oikeasti jäädä
Kokemuksesta tiedän, että kun sen kierteen katkaisee niin se on sillä selvä. Ei oikein tee mieli sokeria enää ja pieni määrä riittää taltuttamaan sokerihimon. Olen tehnyt itselleni niin monta kotivieroitusohjelmaa sokerista, etten osaa niitä edes laskea enää....

Valitettavasti viime aikoina olen ollut kierteessä. Joka päivä on saatava jotain ja tilannetta ei helpota 200m päässä oleva Alepa. Kirjoitan tämän tänne osittain siksi, että haluan ottaa itseäni niskasta kiinni. Mulla on huono olo koko ajan, verensokeri heittelee ja treenit ei suju. Lisäksi olen pahantuulinen, koska petyn itseeni joka päivä. Avomieheni tietää tilanteestani ja tukee minua tässä parhaansa mukaan. Niinpä uudenvuodenlupausten sijaan teen nyt syyslupaukset..

1. Irrotan itseni tästä kamalasta kierteestä uudelleen (se ei koskaan helpotu...) ja alan syömään tervellisesti ja monipuolisesti.
2. Sallin itselleni viikonloppuisin pienen määrän suklaata yms., sillä "täyskiellot" EIVÄT TOIMI. Kokemuksella tämäkin.
3. Suurennan ruoka-annoksiani ja treenaan enemmän, sillä olen laiskotellut ja en ime itsestäni kaikkea irti, vaikka voisin.

Nämä kolme kohtaa, kun otan elämääni takaisin niin menen parempaan suuntaan.

Uskon pystyvänin tähän siksi, että olen tehnyt tämän jo niin monen monta kertaa. Olen oikeastaan tehnyt niin monta rankempaakin asiaa elämässäni, että tämä on pikkujuttu siihen verrattuna. Haluan kuitenkin painottaa teille, että älkää koskaan naurako ihmiselle, jonka on hankala kieltäytyä karkista tai muusta sokerisesta. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia ja mustavalkoisia. Jollekin se sokeri on koukuttavin aine maan päällä.. Se on mun mielestäni tavallaan "sairaus" välillä, kun se menee oikein pahaksi. Apua kannattaakin hankkia tähän, jos tuntuu, ettei yksin siitä oikein selviä ja läheisten tuki ei riitä. Tämä on jonkinlainen syömishäiriö.

lähde

Tämmöisissä vähän synkemmissä - mutta toiveikkaissa - merkeissä lopetan postaukseni.

Tsemppiä muille, jotka painivat samankaltaisten ongelmien kanssa ja oikein ihanaa loppuviikkoa teille kaikille :)

Kommenttia saa laittaa, jos jotain tulee mieleen!