Sokerointi

Näin häiden kunniaksi olen käynyt monessa kauneushoidossa. Kerran sitä vain mennään naimisiin,
eikö? Ainakin toivon mukaan. "Villein" kokeiluni on ollut sokerointi!

Sokerointi on "uusi" tapa poistaa karvoja, joka on paljon hellempi kuin vahaaminen. Sokeroinnissa käytetään sellaista sokerimassamöykkyä, jota käytetään aina yhden alueen karvojen poistoon. Tuote on täysin orgaaninen ja sitä voisi jopa syödä. Samalla kun sokeri poistaa karvat se myös kuorii ihoa. En ole koskaan kokeillut vahausta, joten en voi sanoa omasta kokemuksesta sattuuko tämä vähemmän kuin se, mutta näin minulle on kerrottu! Itse kestin "kivun" todella hyvin. Hieman nippasi välillä, mutta oli todella helpottavan ok tunne. Jokaisen sokerointikerran jälkeen karva heikkenee ja harventuu. Tällä menetelmällä voi myös jopa 3mm pituisia karvoja.

Itse vahautin kainalot ja sääret ja jäin jo koukkuun! Sokeroinnista on nyt 5 päivää ja iho on sileä, hyvinvoiva ja KARVATON! Joitakin "untuvakarvoja" ilmestyy hieman, koska osa karvatupoista on sokeroinnin aikaan ns. levossa eli eivät juuri sillä hetkellä kasvata karvaa. Untuvakarva on kuitenkin aivan vaaleaa ja pehmeää, joten todella helppo itse epiloida tai sheivata kotona pois, eikä näy mihinkään! Useamman sokeroinnin jälkeen untuvakarvatkin häviävät!

Kaiken kaikkiaan suosittelen tätä jo nyt lämpimästi! Itse harkitsen käyväni säännöllisesti (ainakin keväällä/kesällä) hoitamassa siellä kainalot. Kävin kauneushoitolassa nimeltä Serené Helsingissä ja voin sitäkin suositella lämpimästi kaikille :) Hyvä palvelu, hienosti hoidettu homma ja kanta-asiakkuuskortinkin saa bussikorttiin! :D

Sokerointi on uusi heikkouteni.

Long time no see

En voi uskoa, että kirjoitin viimeksi 6. toukokuuta! Miten aika on voinut mennä näin nopeasti?!
Tässä on tapahtunut yhtä sun toista, joten olen viimeiset kolme kuukautta järjestänyt hirveästi asioita ja saanut elämästä taas kiinni!

Häihin on jäljellä nyt 6 päivää, joten viime hetken järjestelyjä on PALJON. Joka päivä juostaan asioilla, ostetaan asioita, tilataan asioita, sovitaan asioita.. Tuntuu, että tää on ihan loputon työmäärä. Luojan kiitos tämä on kohta ohi ;) Alkaa myös pikkuhiljaa jännittämään häät näin muutenkin, mikä on kai suhteellisen normaalia. En voi uskoa, että alle viikon päästä astelen alttarille..!

Hääjärjestelyväsymystä ei ole helpottanut se, että olen ollut lähes koko sen ajan raskaana. Onneksi, onneksi pahoinvoinnit ja muut on takana! On jotain voimia, millä tehdä ja toteuttaa tärkeät jutut ajoissa. Lisäksi en voi ylistää tarpeeksi ihanaa tulevaa aviomiestäni, joka niin kovasti tsemppaa, auttaa ja hoitaa. Häämekkoa on jouduttu raskauden vuoksi suurentaa, vihkisormusta ei vielä ole, koska sen tilaus meni pieleen ja pitäisi kuulemma saapua perille viimeistään maanantaina (ei stressaa, ei) ja vielä hoidetaan muitakin asioita, joiden piti olla valmiita jo kaksi viikkoa sitten :D Tavallaan kaikki on nyt niin stressaavaa, etten enää edes jaksa kunnolla välittää. "Ai kakkuun ei voi tehdä tällaista? Joo, tehkää mitä haluatte", "ai että näin paljon tämä maksaakin? ihan sama, antaa palaa". En tiedä onko hyvä vai huono juttu.

13+1 viikkoa

Raskaus on edennyt hyvin, pian on 18 viikkoa jo täynnä ja hyvin pienokainen jakselee. Häiden jälkeen päästään viikoksi Kreetalle häämatkalle, jonka jälkeen alkaa karu paluu arkeen ja YLIOPISTOOOON! Eli KYLLÄ, mä pääsin sisään! En voi uskoa tätä vieläkään todeksi, mutta kai se todellisuus pikkuhiljaa hahmottuu, kun kävelen koulun ovista sisään parin viikon päästä. Hyvin piakkoin koulun aloituksen jälkeen alkaa kunnon muuttohommat eli pitäis saada tää kämppä pakettiin. Pakkaamiseen olen varannut sellaiset 3,5 viikkoa eli eiköhän se hoidu siinä koulun lomassa. En kyllä osaa edes kuvitella kuinka ihanaa ja rentouttavaa tulee olemaan, kun lokakuussa olen päässyt jyvälle yliopistomaailmasta, istun omalla sohvalla ihanassa uudessa kodissani ja voin vain rauhassa keskittyä loppuraskauteen ja pienokaisen vastaanottamiseen ensi vuoden alussa. Haluan vain normiarjen ja pikkuhiljaa lähestyn sitä!

Ranskanmatka kesäkuussa

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, etten ole varmaan koskaan ollut näin onnellinen! Kaikki on
superhyvin, sain kaiken haluamani ja vielä enemmän, enkä voisi toivoa mitään enempää tähän. Paljon isoja muutoksia edessä, mutta odotan niitä niin innolla! Nyt myös, kun arki alkaa ja kaikki tasapainottuu pikkuhiljaa aion kirjoitella tänne enemmän. On ollut niin hektistä ja omituista viimeiset kuukaudet, että jäi tämän blogin pitäminen kokonaan. Olen kaivannut tänne, vaikka ette olisikaan kaivanneet minua ;)

Aurinkoista elokuun alkua kaikille ja eikö olekin ihanaa, että se kesä viimein saapui tänne, vaikkakin myöhässä?

ps. Ja JEEEE inttileskeys loppui yli 1,5 kuukautta sitten!!!

Ohi on!!!

Koska liikunta on ihanaa.

Selvisin. En voi uskoa tätä todeksi. Pääsykoe oli eilen ja mä selvisin. Tosin ei mitään hajua lopptuloksesta - paitsi että meni paljon paremmin kuin viime vuonna.. kai.

Mitä olen tehnyt? Käynyt Body Shopissa ostamassa kaksi kynsilakkaa ja naama-aineen (kuulostaa pahasti huumeelta), neulonut, katsonut tv-sarjoja ja ollut tekemättä kertakaikkisesti yhtään mitään. Ihanaa. Tänään piti mennä salille JA joogaan. Päädyin siihen lopputulokseen, että aivan liian rankkaa ja menen vain joogaan - nukkumaan. Huomenna sitten salille, perjantaina tanssia ja lauantaina uusi salikerta. Joo, tiedetään, ei ihan mee putkeen ja pitäisi olla lepopäiviä välissä, mutta kyllä se tästä ja ensi viikolla sitten paremmin. Mä vaan tarviin tän tauon NYT. Kaikesta. Syön kuitenkin oikein ja liikun, joten asiat voisivat olla huonomminkin.

Ulkona on karsea ilma ja en välitä. Olen yksin kotona ja en välitä. Olen VAPAA. Mitään ei tarvitse lukea tällä viikolla. Saan olla ihan rauhassa: ei stressiä, ei hermoilua, ei kynsienpureskelua. Happy me.

Mitä aion tehdä koko loppukuun? Tässäpä olisi listaa:

Pääsykoejännitystä ennen h-hetkeä

• Kevätsiivous, joka sisältää imuroinnin, pölyt ja kylppärin pesun. Aloitan huomenna.
• Ikkunoiden pesu. Ihan oma aiheensa, koska oon siirtänyt sen tekemistä nyt 14 kuukautta...
• Urheilua, urheilua!
• Vaatekaapin järjestelyn. Sellainen kutina, että UFF saa paljon vaatelahjoituksia minulta tässä kuussa. Samoin rotat ja kaatopaikka.
• Papereiden järjestelyä ja uuden kansion ostamista. Valmistaudun henkisesti jo ensi syksyn muuttoon. Kyllä, aloitan jo muuttojärjestelyn. Onpahan sitten vähemmän tekemistä syyskuussa.
• Ei mitään. Aion olla tekemättä myös ei mitään. Ihanaa.

Tosin pitäisi myös etsiä ranskan pääsykokeiden kirjat ja aloittaa ne, mutta kaikki ajallaan. Älkää hoputtako.

"Kun laiskuus iskee, nauti siitä." Tämän viikon motto.

Nautitaan kevään lopusta tuosta ankeasta säästä huolimatta!

ps. Vasemmalla ihana Body Shopin keltainen uutuusväri! I'm in love.

pps. Tuleehan kesä pian?

Päivän biisi - La vie en rose

Päivän biisinä tänään La vie en rose, jonka melodia on tuttu monelle Up - kohti korkeuksia -elokuvasta. Laitan tähän kaksi versiota, joista tykkään kovasti. Toinen näistä on Louis Armstrongin ja toinen (alkuperäinen versio) Édith Piaf'in.

Sateinen sunnuntai

Tuntuu siltä, että mulla ei ole ollut rauhallista ja hiljaista aamupäivää viikkoihin. Tavallaan se on kyllä ihan totta. Eilen illalla päätin, että saan tänään nukkua pitkään. Päätin, että pidän ihan rennon aamun ilman aamupänttäämistä ja niin teinkin.

Tarkoitus olisi kyllä tänään päntätä kirjan toisen artikkelin nimiä ja lukuja sekä kerrata kolmannen samanmoiset tiedot, mutta sen ehtii tehdä kyllä. Tarkoitus olisi myös mennä salille vetämään jalkatreenin ja menenkin heti lounaan jälkeen.

Tänään olen ihan relax. En stressaa, en hypetä, en huuda, en riehu, en juokse ympäriinsä pää kolmantena jalkana enkä juttele päivällä kenellekään puhelimessa tai livenä - illalla vasta. Tänään aion nauttia siitä, että ulkona sataa vettä (luitte oikein), villasukat jalassa, sisällä melkein koko päivän. Aion mennä salille ja tuntea kävelymatkalla kuinka naamalleni sataa. Aion hengittää raitista ilmaa ja rauhallista energiaa itseeni. Salilla nostan painoja ja vedän itseni piippuun. Adrenaliinin laskiessa voin sitten tuntea sen rentouden ja seesteisyyden. Sen jälkeen on helppo keskittyä lukemiseen.

 

Mutta miksi tämä rentous ja rauhallisuus?

Koska kaikki on hyvin. Tiedän, että VAKAVA-koe on 10 päivän päästä, mutta mitäs muuta minä sille voin kuin lukea. Sain yhden viikonlopun aikana ostettua älyttömän helposti ja nopeasti häämekon ja -kengät ihanassa seurassa. Se oli niin uskomattoman yksinkertaista. Jopa meidän isoin häästressiaihe eli hääpaikka on nyt viimein varattu ja se on ihana. Ja tämä kaikki kahden päivän sisällä. 

Uusimmat villasukat,
varren mallina Olga

En aio postailla mitään hääasukuvia tänne, sillä se on yllätys kaikille sitten lokakuussa. Sen verran voin vain sanoa, etten ole ihan sellainen kuin alunperin kuvittelin olevani - ja hyvä niin. Tulen olemaan min täydellisessä hääpaikassa, jossa voin nauttia kaikesta ympärilläni.

Kaiken kaikkiaan tunnen oloni tänään siis hyvin onnekkaaksi. Jostain syystä minulla on tänään myös kova ikävä kultaa, mutta torstaina sitten nähdään...  Eka kiinnioloviikonloppu hänellä pitkään aikaan. Ehkä vain nautin siitä kuinka yksin saankaan olla tänään.. Ei sitä aina saa.

Rauhallista sunnuntaita kaikille!

Hengittäkää hetki syvään ja hiljentykää. Sateiset sunnuntait on sitä varten ja se tekee todella hyvää.

20 vuotta ja paljon muuta!

Rakkaan ostama synttärikimppu <3

Mun piti ihan tarkistaa milloin viimeksi tuli näpyteltyä tänne yhtikäs mitään. Vastaus? Pääsiäisenä. Pääsiäisen jälkeen on tapahtunut aika monta asiaa.

Ensinnäkin, täytin 20 vuotta! Tuntuu ihan sekopäiseltä, aika menee jotenkin niin nopeasti. Vastahan mä katsoin, että mun synttäreihin on puoli vuotta. Lahjojakin sain, mutta niistä enemmän sitten myöhemmin! Olo ei ole tietenkään mitenkään erilainen, mutta tavallaan kyllä tosi kiva, etten ole enää "teini". Tuntuu, että saa ikänsä puolesta enemmän nyt kunnioitusta ja tietynlaista arvostusta mun tekemisiin ja puheisiin. Ehkä ihmiset ei nyt katso niin kieroon, kun kerron meneväni naimisiin tänä vuonna..? :D

Sitten se oikeasti jännä asia: lukuaikaa on jäljellä enää 12 päivää. Tähän mennessä olen lukenut kirjan lukemattomia kertoja läpi eri tekniikoilla. Lisäksi olen osallistunut valmennuskurssin tunneille, tehnyt todella paljon tehtäviä, pistareita, välikokeen.. Nämä viimeiset 12 päivää olen varannut yksityiskohtien hiomiseen. Pääasiat osaan jo, ainakin uskon ja toivon niin. Mutta vuosiluvut, nimet, kuka on sanonut mitäkin, teoriat, kenen teoria... Tässä riittäisi ikuisesti pänttäämistä.. Pitää vain valikoida.

Mikä tulee mun elämäntapamuutoskin niin se on edistynyt! Viimeksi, kun kirjoitin niin tuskailin oikean maitorahkan valinnassa sekä aikataulutuksessa. Pakko sanoa, että enää en osaisi elää ilman aamupalaa ja löysin sen täydellisen maitorahkan.  Nälkä on nykyään 3-4 tunnin välein ja syöminen on vain luonnollinen osa mun arkea. Osaan ottaa automaattisesti eväät mukaan, kun lähden jonnekin. Osaan aikatauluttaa. Lisäksi juon vettä enemmän kuin koskaan. Sekin on vain tapa. Kaikenpuolin voin paremmin, näytän paremmalta ja olen onnellisempi näin.

Jo kuukaudessa on kroppa muuttunut tosi paljon! Kiloja on lähtenyt sellainen 3-4kg eli ei liikaa. Lisäksi lihasmassaa on tullut lisää ja paljon ns. "löllöä" on lähtenyt pois :D Kiinteytymistä näkyy siis jo nyt. Aineenvaihdunnan pelittäminenkin on tässä todella tärkeä asia. Niin sanottu "hiilariturvotus" on poissa! Ja vinkkinä teille, lukijat, juokaa sitä vettä! Iso osa kropan toiminnasta on todella siitä kiinni.

Tässä oli myös eduskuntavaalit, joissa toki äänestin, sillä mielestäni, jos ei äänestä niin ei ole oikeutta valittaakaan. Kuten tästä blogista voi päätellä niin kannatan vihreitä ja olen ylpeä siitä. En kuitenkaan aio kirjoittaa ajatuksia vaalien lopputuloksesta (ainakaan vielä), koska koen, että tarvitsen aikaa sulatteluun ja haluaisin nähdä millainen hallitus meillä nyt on... Mutta pettynyt ja kauhistunut olen ollut - sen myönnän - ihmisenä, ihmisoikeuspuolustajana, eläintenpuolustajana, naisena ja puoliksi ulkomaalaisena.

Joka tapauksessa tässä pikapäivitys elämästäni tällä hetkellä. Päivä menee siis aikalailla lukemiseen, treenaamiseen ja neulomiseen sekä toki syömiseen :D Aion ehdottomasti kirjoitella enemmän pääsykokeen jälkeen. Tätä on ollut ikävä, mutta aika ja jaksaminen ei vain tällä hetkellä riitä.

Täytyy vielä jakaa tällä viikolla kirjoittamani viisaus, kun iski pääsykoepaniikki ja äiti sai muhun taas uskoa ja muistin sen miksi mä tätä teen:

"Kun elämä murjoo ja epätoivo vie, soita äidille."

Oikein ihanaa viikonlopun alkua kaikille!

Tämä nuori nainen lähtee nyt nukkumaan ja menee huomenna metsästämään häämekkoaan seuranaan monta ihanaa naista! 

Jotenkin tuntuu, että tuli tosi sekava päivitys, mutta ei mikään ihme - mun ajatukset on näin myöhään vähän sekaisin.

Pässiäisvalmistelua ja grammoja

Elämäni pyörii tällä hetkellä pääsykoelukemisen lisäksi aika paljon keittiövaa'an ja erilaisten grammamäärien ympärillä. En olisi oikeasti vuosi sitten uskonut, että minusta olisi tähän. Ajattelin, että parissa päivässä menisi hermot kuitenkin. Ajattelin, että ahdistun. Mutta ei. Se on vain tapa oppia.

Omaksi yllätyksekseni olen noudattanut pilkulleen tätä ruokavaliota jo 5 päivää. Edelleen hieman haen miten maustaa annokset erilaisiksi ja isoin projekti on ollut oikeanlaisen maitorahkan löytäminen :'D Mutta pikkuhiljaa oikeasti alan päästä jyvälle tästä. Isoin haaste on ehdottomasti "aikatauluttaminen" eli se, että syön oikeasti ajoissa noin kolmen tunnin välein, eikä mikään pääse venymään liian pitkäksi. Olen jo aika hyvin tottunut tähän itse ruokamäärään - onneksi. Alussa sekin tuntui todella vaikealta.. Hiljaa hyvä tulee :)

Lisäksi kävin torstaina zumbassa, mutta jouduin lähtemään sieltä jalkani vuoksi pois.. Harmitti todella paljon, mutta ei sille mitään voi. Eilen kävin salilla vetämässä jalkatreenin -lukuunottamatta askelkyykkyjä, jotka mun vamma estää :( Ja nyt kävelen kuin ankka. Se salikäynti jännitti yllättävän paljon jotenkin.. Ihan uusi juttu tehdä niin kuin on ns. käsketty. Onneksi rakas tuli mukaan ja kannusti ja auttoi ja uskoi muhun. Onnistui siis hyvin, kun paikat on tänään hiiiiieman maitohapoilla! Tiistaina on vuorossa yläkroppa ekaa kertaa, jännittää jo, heh.

Pääsykoevalmennuskin alkoi perjantaina. Siellä istuessani ymmärsin mitä tämä merkitsee minulle. Tajusin oikeasti kunnolla, että mun on tehtävä enemmän ja enemmän töitä koko ajan, jotta pääsen varmasti sisään. Minuun iski raivo. Tahto voittaa. Tahto olla paras. Vien tän kotiin, mun täytyy, mun on pakko, mulla ei ole vaihtoehtoja. En todellakaan halua opiskella ranskaa seuraavat vuodet. Se ei ole mun pääjuttu, eikä tuu koskaan olemaan.

Ensi viikolla on ihan kamalasti tekemistä! Kulta lähtee inttiin takaisin huomenna ja tulee jo torstaina kotiin. Maanantaina on lukemista. Tiistaina on luvassa tuutorointia, valmennusta, pääsykoelukua ja salikäynti. Keskiviikkona paras ystäväni raahaa takapuolensa meille periaatteessa Tallinnasta asti ja on yhden yön. Aloitan lukemisen joka arkipäivä joskus 9-10 aikoihin aamulla, joten ehdin onneksi tehdä paljon ennen kuin hän pamahtaa meille. Lisäksi keskiviikkona on jokin luento, johon hän on menossa, joten voin lukea senkin ajan. Olisi myös tarkoitus käväistä IKEAssa ja teekkareiden pääsiäisbileissä :D Monenlaista toimintaa. Torstaina kulta tosiaan tuleekin jo takaisin ja pääsiäinen koputtelee jo ovella. Aion lukea joka päivä pääsiäisenä paitsi lauantaina, koska silloin on kavereiden kanssa illanistujaiset meillä.

Kaiken kaikkiaan tekemistä tursuaa joka tuutista, mutta aikatauluttaen pärjää. Luulisi, että kun syö, nukkuu ja liikkuu hyvin niin jaksais  ;)

Energistä pääsiäisodotusviikkoa kaikille!
Toivottavasti se aurinkokin tulisi takaisin meillepäin..

ps. Mä pääsiäiskoristelinkin!

Viime vuoden tipuja ja munia

Je peux le faire

A.P.U.A

Eilen postiluukustani tipahti VAKAVA-kokeen kirja Samalta viivalta 9. Avasin sen ja luin heti 70 sivua eli kaksi ensimmäistä artikkelia. Ilokseni huomasin, että aiheet kiinnostavat. Huomasin myös, että vanha tuttu palo aiheeseen sekä innostus tulivat takaisin. Kaikenkaikkiaan lähden aika hyvillä mielin liikkelle, vaikka jännittää aivan hulluna! Tänään tarkoitus olisi imaista tietoa 100-150 sivulta. Ennen valmennuskurssin alkua pitäisi olla koko kirja luettuna, mutta se ei todellakaan ole mikään ongelma.

Päässä pyörii sata kysymystä. Mitä jos en pääse läpi taaskaan? Mitä mä sitten teen? Mitä jos mä joudun oikeasti ranskan opettajaksi eli toteuttamaan mun B-suunnitelman? Mitä jos.. Mitä jos..

Ei voi tietää ennen kuin yrittää. Ja mä aion yrittää - täysillä. Tällä kertaa minä olen kypsempi, olen valmistautuneempi henkisesti ja kokeneempi. Tiedän mitä kannattaa ja ei kannata tehdä. Olen valmennuskurssilla, joka alkaa perjantaina. Olen kohta 20-vuotias. Olen vahvempi, ihanampi, fiksumpim, vanhempi. Joo-o. Kyllä kannattaa pitää itselleen motivaatiopuheita. Je peux le faire. (suom. pystyn siihen)

Ja koska minä olen minä niin tämä ei jää tähän. Minulla ei vain voi olla vain yksi iso projekti käynnissä. Totta puhuakseni tämä toinen asia on sellainen, jonka teen vain ja ainoastaan itselleni ja vain sain siihen just nyt loistavan tilaisuuden. Todella tarvitsen tätä.

Eräs ihana nuori nainen otti minuun yhteyttä, kun olin ilmaissut kiinnostukseni jonkinlaiseen personal training'iin. Ollaan joskus oltu samassa työpaikassa ja hän opiskelee alaa nykyään. Sain todella edullisesti ruoka- ja liikuntasuunnitelmat kuukauden ajaksi. Jos haluan jatkaa niin pystyn sen tekemään edullisesti aina pienellä summalla kuukaudessa. Asutaan valitettavasti eri paikkakunnilla, joten ei nähdä fyysisesti, mutta saan suunnitelmat ja paljon tukea tässä projektissani. Ajattelin kokeilla 2-3 kuukautta ja päättää sitten oliko mun juttu. Ton verran yleensä kestää ennen kuin omaksuu täysin uudet ruokavaliot ja elämäntavat (sanoo viisas äitini).

On sanomattakin selvää, että tämä vaatii todella isoa itsekuria. Mutta jostain syystä en ole koskaan ollut näin motivoitunut. Saan kerrankin kaipaamani tukea tässä kiinteytysprojektissani ja oikeasti kunnon lasketut suunnitelmat tavoitteiden saavuttamiseksi. Ruokaohjeitani en täällä jaa, mutta haluan todeta, että ihan järkyttävät määrät ruokaa! Ilmeisesti todella söin aivan liian vähän ja ihan väärin.. Kyllä mä sen tosin tiesin jossain sisimmässäni, ettei tän ihan näin pitäisi mennä. Liikuntaa on viikossa neljä kertaa, kun salikerta on jaettu kahteen. Olen peloissani ja todella innoissani samaan aikaan. Haluan niin kovasti onnistua. 

Miten mä saan kaksi näin isoa asiaa mahdutettua mun yhteen kevääseen? Avainsanana on aikataulutus. Kun on järjestelmällinen ote niin tästä selviää. Aikataulutan vain aina mun viikkoihin jumpat tiettyihin kohtiin, valmennus on noin kerran viikossa, avoin yliopisto kans kerran viikossa ja sitten vaan hemmetisti pääsykoelukemista joka päivälle. Jumppaan menee noin 2 tuntia per treenipäivä matkoineen päivineen. Plus, että liikunta oikeasit RENTOUTTAA ja auttaa keskittymään opiskeluun.

Isoin haaste tässä on tämä alku, kun käyn ruokakaupassa.. Ihan oikeasti :D On hemmetisti kaikkea ostettavaa mihin en ole niin tottunut, mutta parin kauppareissun jälkeen pitäisi jo tutut tuotteet löytyä paljon nopeammin. 

Elämä yllättää monella eri tavalla. Muitakin iloisia yllätyksiä ja isoja muutoksia on tulossa tänä vuonna, mutta niistä kerron myöhemmin :) Hääsuunnittelutkin on menneet eteenpäin ja ollaan saatu todella paljon aikaiseksi ennen tätä pääsykoerumbaa (luojan kiitos). Häämekkoa metsästän sitten huhtikuussa ihanan tukijoukon avustuksella.

Koitetaan pysyä kevätmielellä, vaikka ulkona sataakin just nyt lunta..

ps. Viimein about terve, jos ei laske allergiaa ja mun jalkaa.. :D

La France - Mon Amour

Ihana pieni Ranskan matkani on ohi. Olen ollut kotona jo tiistaista lähtien, mutten ole jaksanut päivitellä reissuta tänne mitään, sillä terveyden vastoinkäymisiä on ollut taas..

On se ironista, että heti, kun luulee olevansa terve niin seuraava sairaus iskee. Ilmeisesti tällä kertaa minulla on ihan normaali flunssa, mutta se kestää pitkään.. Oikeastaan olen toipilaana vieläkin - lähes kahden viikon jälkeen. Lääkärin mukaan mitään jälkitautia ei kuitenkaan ole, joten tässä odottelen oloni parantumista.

Mutta! Ennen kuin valitan enempää niin kerronpa kuvin ihanasta reissustani!
Lähtö oli perjantaina ja koska kone lähti aamulla niin käytettiin koko päivä siellä hyväksi. Siitä oli selvästi ihan liian pitkä aika, kun olin käynyt viimeksi, sillä sain jopa tietynlaisen kulttuurishokin..!!  Tässä vasemmalla on kuva pariisilaisesta hedelmäkaupasta. Pakko kehua jälleen kerran ranskalaisia hedelmiä! Ei ole mitäääään verrattuna niihin, jotka meille tänne Suomeen tuodaan. Ostettiin yhteensä viisi muovipussillista hedelmiä ja jouduttiin hakea ne autolla, jotta saatiin ne kotiin asti :D Eikä todellakaan saatu syödyksi niitä kaikkia ennen kuin piti jo lähteä takaisin Suomeen.

Olin ostanut ennen lentoa puiset sukkapuikot, jotta sain neuloa koneessa. Teinkin toisen sukista jo valmiiksi, mutta laittelen kunnolla kuvia tänne, kun sille on syntynyt pari ;) Muuten niin käytin nämä päivät hengaillen rakkaan veljeni kanssa, jota näen nykyään ihan liian harvoin. Oli todella ihanaa viettää niin paljon aikaa yhdessä pitkästä aikaa ja sunnuntaina mentiinkin ihan kaksisteen kävelylle Les Champs-Elysées'lle. Siellä kierreltiin erinäisissä kaupoissa, kuten Disney Shopissa, Fnac'issä (elektroniikkakauppa lähinnä - mahtava, mutta kallis paikka) ja parissa autokaupassa ihan vain ihailemassa.

Mercedes-Benz

 

Riemukaari

Koko reissun ajan paistoi ihana aurinko ja sunnuntaina oli peräti 20 astetta lämmintä! Kyllä siellä silti joutui kulkemaan hupparin tai neuleen kanssa, mutta aurinko teki niiiin hyvää pitkän suomalaisen talven jälkeen <3

Uudet kävelylenkkarini, josta lisää toisessa päivityksessä ;)

Lauantaina tosiaan kävimme shoppailemassa, mutta kerron siitä lisää toisessa postauksessa, jossa esittelen myös etukäteissynttärilahjani.

Kaiken tämän ihanuuden keskellä tapahtui kuitenkin pieni vahinko, sillä kompastuin lentokentällä
sellaiseen palkkiin matkalla lentokenttäbussiin.. Noh, nilkka taittui ja melkein kaksi viikkoa myöhemmin onnun vieläkin ja jalka on vähän paketoituna. Saa nähdä kauanko tässä tuo paraneminen kestää, sillä se venähti aika pahasti ja kipeytyy joka kerta, kun kävelen. Positiivisuudella eteenpäin, eikö niin?

Kaiken kaikkiaan koko matka sujui todella hyvin. Isäni palkintojenjakotilaisuus, jonka vuoksi alunperinkin menin sinne, oli oiken kiva ja oli mahtavaa nähdä muun muassa isovanhempani todella pitkästä aikaa. Aion ehdottomasti yrittää tulevaisuudessa päästä käymään Ranskassa vähintään sen kerran vuodessa, mutta mieluiten kaksi. Kerran 1,5-2 vuodessa on aivan liian vähän! Rakastan suunnattomasti synnyinmaatani.

Je suis française et je vais toujours l'être.
suom. Olen ranskalainen ja tulen aina olemaan.

Terve maaliskuu

Punajuuri-Mustaherukka-Smoothie,
suosittelen!

Juuri nyt odotan, että ihana iPhone 5S:ni saa tarpeeksi virtaa imaistua itseensä, jotta voisin lähteä hyvillä mielin salille ja olla varma musiikin saatavuudesta koko treenin ajan.

28 prosenttia
Mä en tiedä mikä siinä on, että kun ei ole käynyt missään jumpassa tai salilla yli kuukauteen niin sinne meneminen jännittää. Isoksi osaksi se on kai sitä, että toivon sen menevän todella hyvin, enkä halua joutua kohtaamaan heikkoutta lihaksissani tai muuten vain huonoa treenipäivää. Sitä tavallaan tarvii sen itsetunnonkohotuksen siihen alkuun, joka puskee eteenpäin sitten loppuviikon treenien ajan.

Kun ihminen todella haluaa jotakin niin se pelottaa.
Mä todella haluan yliopistoon. Mua pelottaa. Pelottaa lukea ja tehdä parhaansa ja antaa kaikkensa. Koska mitä jos mä teen sen kaiken ns. oikein ja en pääse siltikään? Kuinka paska mä olenkaan sen jälkeen? Kuinka vihainen ja pettynyt? Kehtaanko edes hakea sen jälkeen kolmatta kertaa?

Tässä ei ole mitään järkeä. Siitä huolimatta mua pelottaa nytkin mennä salille, koska mä todella haluan hyvän treenikokemuksen. Mä tarviin sen rushin, kun adrenaliini lähtee liikkeelle ja sen eufoorisen olon sen jälkeen. Mä tarviin iloa ja mä tarviin energiaa. Mä tarviin urheilua elämääni. Täytyy kyllä sanoa, että ottaen huomioon sen, että nukahdin neljältä yöllä viime yönä niin mä en voi odottaa liikoja.. :D Siinä oli toki se hyvä puoli, että sain varattua kaikki tän viikon jumpat (paitsi joogaa :( oli täynnä), koska kello 04:00 oli hyvin paljon jo maanantaita.

34 prosenttia
Aloitin eilen lukemisen tenttiin. Melkein vaikea uskoa, että sain itseäni niin hyvin niskasta kiinni, mutta luin sivulle 41. Tänään pitäisi päästä johonkin sivulle 80 niin olisin todella tyytyväinen. Koitan lukea vähän hitaammin kuin yleensä ja ajatuksella, teen samalla alleviivauksetkin. En nimittäin mitenkään ehdi lukea molempia tenttikirjoja (joiden yhteinen sivumäärä on 685) pariin otteeseen ennen tenttiä saatikka tehden perusteelliset muistiinpanot. Onneksi olen panostanut aikaisempiin tentteihin sen verran, että tästä ei tarvitse kuin saada kolmonen niin keskiarvo on kuitenkin neljä.

38 prosenttia
Ensi perjantaina on lähtö Ranskaan pikkuveljen kanssa heti aamusta. En malta odottaa. Oikeasti. Tottakai mua harmittaa, etten näe kultaa pariin viikkoon ja rottia tulee ikävä, mutta en ole käynyt Ranskassa - rakkaassa emämaassani- yli vuoteen! Lisäksi aion ehdottomasti mennä Decathloniin täyttämään mun välineurheiluvarastot eli toisin sanoen ostamaan urheiluvaatteita vanhojen ja kuluneiden tilalle! Miksi sieltä? Koska se on kuin vaatteiden IKEA. Siellä saa edullisesti hyvälaatuista ja -näköistä. Valitettavasti Suomesta ei tätä ihmemaata löydy.
Ihan kiva, etten ole siellä noin viittä päivää pidempää. Ehdin tehdä hommia kotona ja lukea tenttiin ja rotathan ei pärjäis pidempään, kun kulta on vain viikonlopun niiden kanssa kotona.

42 prosenttia
Riittäisiköhän tämä yhteen salikeikkaan... Spotify ei kyllä vie kauheasti akkua puhelimesta.
Taidanpas siis pukea treenivaatteet päälle, pakata osa niistä kassiin ja lähteä tuonne harmauteen.

Wish me luck.