All The Feels

Kikkuraaaaa

Fiiliksiä tältä päivältä:

Haikeus

On haikeaa sanoa hyvästit ihmisille, joihin on tutustunut viimeiset viisi kuukautta. On haikeaa palauttaa omat avaimet, työvaatteet ja tyhjentää kaappi numero 85. On haikeaa kävellä hämärässä ja äärimmäisen hiljaisessa IKEAssa puoli kymmeneltä illalla viimeistä kertaa. Tulen todella kaipaamaan niitä tiettyjä ihmisiä. Kiitos heille siitä, että he tekivät tästä kokemuksesta niin mielekkään ja ihanan.

Helpotus

Luojan kiitos se on ohi. On perin ikävää miettiä yli kk ajan "ketkäköhän pitää musta.. ja ketkä ei". Ei tarvitse enää mennä paikkaan, jossa osittain kokee olevansa epätoivottu. Ei tarvitse enää kestää niin montaa asiaa, jotka ei oikeasti vaan toimi. Ehkä löydän kesällä jonnekin, joka on mulle parempi paikka.

Ilo

Mentalist Season 7

Jostain syystä mulla oli todella hyvä päivä tässä todella hyvässä viikossa. Joskus on vain tosi hyvä fiilis. Lähdin töihin paljon laittautuneempana kuin yleensä: meikkasin todella huolellisesti ja kiharsin hiukset. Hiusten kihartaminen on muuten oiva tapa piristää päivää entisestään, suosittelen! Itse kiharran ihan suoristusraudalla tätä polkkaa. Lopputulos oli ihanan kihara ja ei liian siistitty ja laitettu.

Jännitys

Ennen töihin menoa katsoin Mentalistin vikan kauden loppuun. Pitkästä aikaa oli oikeasti jännittävät jaksot!! Loppu oli tavallaan vähän ennalta-arvattava, mutta I'm still happy with it.

Stressi

Stressi vaanii ja hiipii jo pikkuhiljaa mun päähän ja sydämeen.. Ensinäkin mulla on vajaa kuukausi aikaa lukea 685 sivua tenttiin, joka pitäisi oikeasti saada läpi. Toivon kolmosta, se riittää mulle. Ja kaikista eniten stressaa tietenkin tättäräää.... pääsykoe! Materiaali ilmestyy vasta kuukauden päästä, mutta paineet on kovat.. Pitää vain yrittää keskittyä nykyhetkeen ja stressata sitä isoa koitosta vasta kun se tulee oikeasti kohdalle.. Äääää..

Kaiken kaikkiaan yhteen arkipäivään mahtuu monenlaista. Uupuneena juttelen nyt FaceTime-puheluni loppuun rakkaan parhaan ystäväni kanssa, jonka jälkeen sammun ja herään huomenna uuteen aamuun ja tavallaan uuteen alkuun.

Tsemppiä kaikille perjantaihin, kohta alkaa viikonloppu!

Loppuun vielä kuva rottakaksosten Siirin ja Minnin kauniista
aikaansaannoksesta eilen.. R.I.P pesusieni.

Kevät on mielentila

Uskon vahvasti, että kevät on mielentila.
Keväällä synnyn uudelleen, alkukeväästä olen iloinen ja täynnä energiaa.

Tänään minä siivosin. Ja en nyt tarkoita mitään pientä imurointia ja pölyjen pyyhintää sieltä täältä. Minä todella siivosin.

Jostain syystä, kun ihminen on ensin ollut taukoamatta töissä ja sen jälkeen älyttömän kipee yli kolme viikkoa, niin sitä ei tule siivottua kovin usein. Oikeastaan termi "viikkosiivous" putoaa pois omasta sanavarastosta. Tänään minä kuitenkin imuroin, moppasin lattiat (!), siivosin keittiön, tyhjensin ja täytin astianpesukoneen, pesin koneellisen pyykkiä (ja eilen kaksi), pyyhin kaikki pölyt, viikkasin törkeästi pyykkiä ja vein ne paikoilleen, järjestin tavaroita, vein kaikki roskat, kannoin kamoja kellarikomeroon, pesin keittiötasot ja hinkkasin pieniä rotanpissaläikkiä pois ikkunalaudoilta ja sivupöydiltä. Moppasin myös rottahäkin takana olevan seinän.. voitte kaikki miettiä miksi ;)
On mahtava tunne, kun sai tehtyä kaiken sen mitä on ajatellut puolitoista kuukautta. Lisäksi työnsä tuloksen näkee koko ajan - missä ikinä kotona meneekin.

Luonteeltani olen aika siisti ihminen loppujen lopuksi.  Jos asunnossani on sekasortoa, siihen on yleensä kolme syytä:

1. Mies on kotona ja ei ole laittanut mitään omalle paikalleen pariin päivään eli sotkee nopeammin kuin mitä ehdin siivota.
2. Olen todella kipeä.
3. Olen koko ajan töissä.

Lisäksi olen pakkomielteisen järjestelmällinen (kiitos iskän ihanat geenit) eli meiltä löytää asiat kansioissa erilaisten alaotsikoiden alta tai aakkosjärjestyksestä. Mikään ei ole ihanempaa kuin järjestyksessä olevat asiat.. ah <3 Saattaa kuulostaa hullulta, mutta se vain tuottaa suurta tyydytystä, kun tiedän tasan tarkkaan missä mikäkin asia on ja mihin mikäkin kuuluu.

Maanantai-leffana Ranskalaista häähumua

Palatakseni kevääseen - se on viimein alkanut. Suomessa ei vielä linnut pahemmin laula, mutta aurinko paistaa ja sitä varmempaa kevään merkkiä ei voi helmikuun lopussa olla. Siinä vaiheessa, kun sään 50 shades of grey väistyy niin elämä hymyilee. Seisoin tänään ulkona noin 10 minuuttia vain hengittämässä kevättä. Kevät tuoksuu hyvältä.

Äitini myös kertoi, että kotipaikkakunnalta on lumet sulanut, mikä on yleensä aika kiva kevään merkki. Tästä pääkaupunkiseudulta nyt ei voi sanoa mitään järkevää, koska täällä on satanut viimeiset 3 viikkoa kaikkea muuta kuin oikeaa lunta. Yäk.

Huomenna menen viimeistä kertaa töihin. Jep, jep; se päivä on koittanut. Enää ei pahemmin vituta tai sureta, olen ehtinyt prosessoimaan asian kokonaan läpi. Pitää vain ottaa selvää käytännön järjestelyistä, jotta saan palautettua kaikki tavarat omille paikoilleen. Tästä eteenpäin menen ilmeisesti IKEAan asiakkaana, en henkilökuntaan kuuluvana. Seuraavaa duunia etsin sitten kesäksi, sillä maalis-toukokuussa keskityn täysillä pääsykokeiisin iiiiiik!!!.

Muutakin tapahtui tänään, nimittäin ostin itselleni 6kk kausikortin Unisportiin. Kausi alkaa vasta ensi viikon maanantaina, mutta sain nyt hommattua sen puoli vuotta kerralla. Ideaali olisi, jos pääsisin nyt yliopistoon ensi syksynä ja voisin suoraan uusia jäsenyyteni vuodeksi hintaan 98 euroa, koska tämä kausi loppuu 1.9. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta yksi asia on varmaa.. - kiinteämpi kroppa, here I come!

Oikein ihanaa henkistä kevään alkua kaikille teille, jotka ootte jo niissä tunnelmissa!
Tehdään tästä viikosta upea viikko!

Midäh, miden niin mul on vähän duha?

Ilmeisesti sairastelu jatkuu. Tällä kertaa mut ensin väärin diagnosoitiin, jonka jälkeen sain viimen tietää, että mulla on poskiontelotulehdus. Tähän on nyt siis määrätty mulle antibiootti, avaava lääke ja sarvikuono eli nenäkannu, jota mun pitäis vielä uskaltaa kokeilla :'D voi tätä ihanuutta <3 Saikulla edelleen siis...

Tämän viikon pitäisi tästä lagaamisesta huolimatta mennä suhteellisen nopeasti, sillä porukat lähtivät eilen reissuun ja toivat koirat mulle perjantaihin asti <3 Olen siis koiravahtina (ihan hyvä, pakottavat mut ulos käppäilemään sen 4 kertaa päivässä) ja hoitelen rottasia kotona. Kunnon kotiäiti oikeastaan, kun tarkemmin ajattelee, mutta lasten sijasta mulla on viisi eläinvauvaa :D

Makaan sohvalla unelmoiden hikisistä salikäynneistä, tuskaisista bodypumpeista ja iloisista zumbista... Kaipa tässä vielä joskus päästään sinne asti. Täytyy kyllä myöntää, että alkaa hermot loppua, mutta onneksi kävin eilen superihanalla ja kivalla lääkärillä, joka halusi selkeästi saada mut terveeksi. Lucky me.

Rakas lapinkoira <3 

Enpä ole siis hirveästi mitään järkevää puuhaillut, jos ei lasketa sitä, että kirjoittelen sähköposteja
eräälle lähetystyössä olevalle hyvälle kaverilleni ja höpötän ihan liian pitkiä puheluita FaceTimessa parhaan ystäväni kanssa :D Tämän lisäksi olen toki juossut l
ääkärissä, eläinlääkärissä, apteekissa kolme kertaa ja ruokakaupassa.. Jep, kaikilla kolmella rotalla on hengitystieongelmia eli kaikille määrättiin kaksi antibioottia, mikä tarkoittaa sitä, että lääkitsen rottia yhteensä 12 kertaa päivässä. Oikeasti, not kidding..

Viime viikko taas meni tosiaan sairastelun lisäksi lomaillessa
kullan kanssa ja saan hänet taas kotiin perjantaista tiistaihin! Ihanaa vaihtelua RUK-aikoihin sanon minä. Lomailun lisäksi juostiin aika paljon asioilla, kuten erilaisissa kaupoissa, ja syötiin ihan liian monta kertaa ulkona :D Ystävänpäiväkin meni intialaisessa ravintolassa ja leffaa katsoessa.

Kaiken kaikkiaan elämä on muuten ihan mukavaa, mutta olen hyvin uupunut sairastelija. Toivon mukaan ensi viikolla olisi jo iloisempia ja parempia uutisia kerrottavana.. Kovasti tämä mimmi kaipaa salille.. *huokaus*

Nyt lähden tästä jatkamaan eläintenhoitajan uraani ;) Päivän kolmas koiralenkkikin on ihan kohta.. huhhuh!

Lisäksi vähän rottakuvaspämmäilyä piiiiitkästä aikaa ;)

Lotta ja Minnin takapuoli

Siiri miehen sylissä

.. mitä tähän voi edes lisätä? Hampaisiin nojaaminen on
näemmä todella mukavaa..? :D

I'm Out

Hei taas liian pitkästä aikaa.
Viimeisin päivitykseni oli harmillisesti sävyltään vähän synkempi, mutta "potkujen" saaminen teettää sellaista.. Nyt olen onneksi saanut aikaa prosessoida asiaa ja omanut hyvän ja tehokkaan "Fuck you"-asenteen.

Yleensä tammikuu on minulle uudelleenaloittamisen aikaa, mutta nyt se oli stressaava, täynnä mielipahaa ja sen lisäksi hieman yksinäinen jos ei uutta vuotta ja pieniä viikonloppuja lasketa. Aloitinpa elämäni pienellä nollauksella siis nyt helmikuussa. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

Murujen halijuna <3

1. Siivosin asunnon.
2. Järjestelin tavaroita ja papereita paikoilleen pitkästä aikaa.
3. Aion siivota vaatekaappini eli päästä eroon kaikista turhista vaatteista.
4. Olen uusinut vaatekaappiani ja projekti jatkuu.
5. Olen valmistautunut henkisesti isoihin muutoksiin ja pääsykokeeseen ilmoittautumalla valmennuskurssille.
6. Olen ottanut itseäni niskasta kiinni arkiaskareissa eli pessyt hemmetisti pyykkiä, siivonnut rottien häkkiä tehokkaasti ja pyyhkinyt pölyjä (kulta onneksi imuroi <3) sekä vienyt roskiksia. Hyvä minä.
7. Think positively.


Joskus elämä vain potkii päähän ja liian usein kaikki vaikeat ja pahat asiat tapahtuu kerralla. Mutta tähän mennessä olen aina selvinnyt kaikista traumaattisimmista ja kauheimmista asioista, joten pienet potkut sinne tänne ei mun maailmaa kaada ;) Minä suuntaan kohti uusia haasteita ja aion ylittää itseni ja omat odotukseni. Minä en tule kaipaamaan IKEAa, mutta suoraan sanottuna: he menettivät älyttömän motivoituneen ja kivan kassaneidin. Amen. Cerisette is out ;)

"I don't give a shit what you think"

Luulisi, että jokaiselle ihmiselle on varattu tietty määrä p*skaa ja oma kiintiöni olisi jo täynnä... Tämmöinen ajatus pyörinyt päässä viimeiset pari päivää. Sitä myös luulisi, että kun tarpeeksi yrittää niin onnistuu. Teoriassa näin varmasti onkin, jos kaikki ei ole susta itsestäsi kiinni..

Sain tietää tällä viikolla joutuvani taas työttömäksi. Toimin määräaikaisella sopimuksella helmikuun 28. päivään asti, jonka jälkeen on päästävä jo uuteen työhön. Tästä alkaapi siis taas hakemusten aikakausi... Joka tuntuu aina poikkeuksetta lopputtoman uuvuttavalta ja pitkältä. Ehkä tällä kertaa tärppäisi pian..?

En edes tiedä mikä ottaa eniten päähän. Se, että taloudellinen tilanteeni luisuu taas raiteiltaan, kun olin juuri saanut sen tasapainoitettua? Vai se, että menetän kaiken turvan ja säännöllisyyden, minkä olin itselleni saanut? Vaiko se, että koin olevani "kotona" töissä, mutta menetän tämän kaiken mukaanlukien työkaverini? Kaipa ne kaikki surettaa, ärsyttää ja v*tuttaa ihan yhtä paljon.

Tästä vuodesta tulee muutenkin muutosten vuosi. Naimisiinmenon ja uudelleenmuuttamisen lisäksi on pyrittävä yliopistoon ja aloitettava vuosi vaihtamalla taas työpaikkaa. Tavallaan välillä vain väsyttää.. Jatkuva ponnistelu ja räpiköiminen väsyttää. "Se mikä ei tapa, vahvistaa" on ehkä yksi idioottimaisemmisa sanonnoista koko maailmankaikkeudesta. Itse pidän enemmän tästä versiosta: "Se mikä ei tapa, satuttaa", mutta selviän tästäkin koettelemuksesta.

En millään halua takaisin vuokratyöläiseksi, joten aion nähdä paljon vaivaa välttääkseni tämän. Lisää
kapuloita rattaisiin tuo toki tuo 6 viikon jakso loppukeväästä, jolloin on luettava täysillä pääsykokeisiin ja tehtävä töitä mahdollisimman vähän... Edelleen, kaikesta selviää - niinhän?

Koitan siis olla ahdistumatta ja masentumatta liikaa. Minulla on paljon auttavia ja ihania, minusta välittäviä, ihmisiä ympärilläni. En ole missään nimessä yksin ja edessä on paljon ihania asioita, kunhan vaikeasta keväästä selviäisin ja töitä saisin jostain.

Näihin yöllisiin pohdintoihin ja tunteisiin päätän tämän.
Huomenna on uusi päivä ja lähdetään kullan kanssa baanalle tapaamaan sekä rakasta perhettäni, jota en ole pahemmin joululoman jälkeen nähnyt, että pitkäaikaista ystävääni, joka täytti juuri 20 vuotta.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille.
Haudataan murheet hetkeksi ja eletään nykyisyydessä!

Got My Mac Back And Stuff

Olen viimein kahden viikon jälkeen saanut tietokoneeni takaisin. Tämä tarkoittaa sitä, että luvassa on paljon postauksia mm. RUK-kurssijuhlasta, joka oli 3-4. tammikuuta sekä shoppailusta, neulomisesta ja elämästä ylipäätänsä.

Nyt haluaisin hetken hehkuttaa sitä miten olen ollut todella vahva koko tämän tammikuun ajan. Äidin kanssa sovittiin, että pidetään yhdessä sokeriton tammikuu. On muuten hemmetin hyvä, että meitä on kaksi, koska sitä ei voi sortua mihinkään, kun ajattelee, että "mä lupasin, eikä sekään syö tämmöistä". Olen siis ollu kaikenmaailman kokouksissa töissä sekä taukotilassa, jossa tarjoillaan munkkeja, karkkia, muffinseja, pullaa ja muuta mukavaa, enkä ole koskenut yhteenkään.

Mango-Ananas-Smoothie

Sokerittomuus ja hiilareiden puolittaminen näkyy kahden viikon jälkeen kehossa todella selvästi! Hiilariturvotus on poissa ja paino on tippunut 1,8kg! Liikkua olen myös yrittänyt mahdollisimman paljon, mutta on todella hankalaa päästä jumppiin, kun töitä on nyt ollut kahdeksan päivää putkeen ja työajat on mitä on.. Parhaani kuitenkin yritän ja huomenna bodypump odottaa minua. Zumbaan en valitettavasti taida aikataulujen vuoksi päästä kuukauteen :( surku..

Olen aloittanut vuoteni todella positiivin ajatuksin ja täynnä toivoa ja motivaatiota. No pain, no gain. Niin se vain menee. Aion nähdä vaivaa ja olla upea häissäni lokakuussa! Ja muutenkin teen tämän, jotta olisi parempi olo ja kiinteä, vahva kroppa. Ruokailun ja liikunnan lisäksi olen osallistunut Facebookissa 2-3 litraa päivässä -haasteeseen eli yritän juoda tuon verran päivittäin. Senkin tulokset olen huomannut jo kehossa. Mieli on virkeämpi, aineenvaihdunta pelittää ja kivempi olo. Töissä pyrin aina juomaan puoli litraa vuoron aikana ja kannan vesipulloa joka paikkassa mukana.

Nyt saan viimein viettää ihanan neljän päivän viikonlopun 8 päivän työputken jälkeen, joista pe ilta - su ilta saan olla kullan kanssa pitkästä pitkästä aikaa! Lauantaina on mentävä aamulla melkein viiden tunnin luennolle, mutta ei se mitään.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Ja pieni ajatus lähtee niille, jotka joutuu olemaan viikonlopun töissä, tsemppiä sinne!

Hiljaisuuden selitystä ja kuulumisia

Ihanaa uutta vuotta 2015 teille kaikille!
Blogissa on ollut jo jonkin aikaa hiljaista ja siihen löytyy monenmoista selitystä...

Ihan ekaksi haluaisin sanoa, että rakas MacBook Pro'ni on tällä hetkellä pienen onnettomuuden vuoksi huollossa. Luojan kiitos vakuutus korvaa kulut, mutta blogin kirjoittelu on ollut todella hankalaa tai oikeastaan mahdotonta. Sen lisäksi kuvien lisäily tähänkin tekstiin tulee olemaan tuskaa.

Toisinakin selvisi, että olin ollut 2kk turhaan ja tietämättäni angiinan kourissa. Tämä selvisi vasta viitisen päivää ennen joulua, kun kuume oli jo todella korkea ja vointi erittäin huono. Antibioottikuuri teki onneksi tehtävänsä ja sain syödä jouluaattona jouluruokaa ihan rauhassa ja ilman kipuja. Bloggailu ei kuitenkaan voinut vähempää kiinnostaa vähään aikaan... Puhumattakaan siitä kuinka huonosti treenit meni koko marras-/joulukuun.

Joululoma meni sairastelun lisäksi kullan kanssa yhteisen ajan viettämiseen. Voin sanoa, että siitä yhdestä viikosta yhdessä otettiin kaikki irti.. Rukkileskeys on suoraan sanottuna perseestä. Mitä sitä kaunistelemaan. Odotan innolla 22. tammikuuta, kun tää RUK-jakso on meidän elämässä lopullisesti ohi.. Täytyy kyllä sanoa, että ihan vähän tätä RUK-leskeä lohdutti mielettömät upseerioppilaiden järjestämät kurssijuhlat 3. tammikuuta!!! Ikinä en ole ollut niin hienoissa bileissä! Harmittaa viiiiieläkin, että ovat jo ohi. Sain laitettua itseni ihan kivaan kuntoon ja pienestä mekkohankaluudesta huolimatta mulla oli aivan sairaan kivaa. Ehdottomasti yksi elämäni parhaista päivistä. Romanttista tunnelmaakin oli riittämiin, kun kahta neitokasta kosittiin.

Joka tapauksessa minun vuoteni on lähtenyt aika loistavasti käyntiin. Kurssijuhlalla oli hyvä aloittaa ja oon tämän viikon vain siivonnut asuntoa joulukuun jäljiltä. Kuusi kököttää vielä tuossa, sillä en aio kantaa sitä yksin ulos, eikä se ole pahemmin kuivunutkaan. Joulukausi ei ole mulle ohi ennen kuin rukki on.

Tähän vuoden alkuun kuuluu todella, todella paljon töitä (hyvästi tenttiluku nyyh..) ja tulevan asunnon metsästystä sekä häämekon etsintää tässä pikkuhiljaa.. Ajattelin aloittaa sen rumban tuossa helmikuussa tai jotain.. Apua.

"Pakollisen" uudenvuodenlupaukset-postauksen teen erikseen, koska tästä tulee muuten aivan liian pitkä teksti.. :D
Niin ja hei! Kävin viimein kampaajalla siistimässä pehkoani ennen kurssijuhlaa ja tästä tuli aika kiva polkka ;) Helppo lähteä kasvattamaan tähän pituutta ilman, että se näyttää törkeältä.

Pikkujoulut

Hei taas pitkästä aikaa!

Kiirettä on pitänyt, sillä töitä todella riittää (mikä on ihan hyvä näin joulun alla) ja oon ahkerasti lukenut tenttiin (joka on keskiviikkona).

Viime viikonlopun vietin kuitenkin jouluisissa ja ihanissa tunnelmissa kullan kanssa ja ystävien kesken. Lauantaina pidettiin nimittäin meidän kaveriporukan pikkujoulut! Glögiä juotiin varmaan enemmän kuin laki sallii ja leivottiin myös joulutorttuja.

Ilta venyi yöhön asti pelaten Trivial Pursuitia ja "kuka minä olen"-peliä. Yllättävää kyllä en syönyt ihan järjettömiä määriä sipsiä tai muutakaan. Tulipahan kerrankin juhlittua ilman kolmen päivän jälkiturvotusta :'D

Joulutunnelmissa olen ollut muutenkin eli asuntoa on koristeltu jouluvaloilla ja kynttilöillä. Kynttilöitä oon poltellut tämän 9kk aikana niin paljon, että pitäisi itse asiassa töiden lomassa ostaa IKEAsta sellainen uusi "säästöpakkaus". Sain myös kullan villasukat viimein valmiiksi (siitä oma postaus piakkoin ellei jo tänään) ja aloitin itselleni kuplasukat (kuva vasemmalla). Sukat on valmistumassa ennätysvauhtia.. Neulominen on todella IN tällä hetkellä ja en oikeastaan malttaisi ollenkaan tehdä mitään muuta. Tosi hyvä juttu, kun ottaa huomioon tuon ylihuomisen tentin.. :D Mutta sainpas tänäänkin itseäni niskasta kiinni ja huomenna saan luettua kirjan loppuun ennen töitä.

Rottien kohdalla on ollut taas vastoinkäymisiä eli vein ne perjantaina eläinlääkäriin. Tuloksena on kaksi tervettä rottaa ja yksi kipeä Lotta, jolle määrättiin kahden viikon antibioottikuuri.. Ja muuten. Jos ette ole kokeilleet niin pienelle vikkelälle rotalle lääkkeen antaminen suun kautta yksin on ehdottomasti yksi vaikeammista tehtävistä tässä maailmassa. Tuntuu, että vähintään puolet menee koko ajan ohi! Huoh. Tästä kuitenkin selvitään ja saadaan toivonmukaan tuo hengitystieinfektion tuoma "pulputus" pois.

Murut nukkuu <3

Näihin tunnelmiin ihanaa ja mahtavaa joulukuun alkua kaikille!

Odotatteko tekin joulua yhtä innokkaasti kuin minä?

Fiancée

No niin!
Luvattua arkipäivitystä vähän myöhässä tietenkin, koska sehän kuuluu asiaan. Ja sekin kuuluu täysin asiaan, että kirjoitan tätä keskellä yötä.

Viime aikoina on tapahtunut aivan hirveästi asioita hyvinkin lyhyessä ajassa..

Aloitin IKEAssa viime viikon tiistaina perehdytyksellä ja tilojen läpikäymisellä. Sain myös osallistua heti palaveriin ja nähdä tulevia työtovereitani. Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina mua koulutettiin ja olin kolmessa vuorossa putkeen. Ei varmaan tarvitse mainita siitä kuinka uupunut ja fyysisesti rikki olin perjantain vuoron jälkeen. IKEAssahan seisotaan kassoilla (tosin minulla ja eräällä toisella on käytössä halutessa hyvin epäergonominen puujakkarapenkki), joka on terveellekin ihmiselle totuttelemisen arvoinen juttu - saatika sitten tämmöiselle selkävammaiselle. Onneksi olen kuitenkin sitkeä likka ja tottunut selkäkipuiluun. Jalathan myös on olleet kovilla, kun en ole tottunut seisomaan 5 tuntia putkeen. Kaikkeen tottuu, vai mitä?

Oon rakastanut IKEAssa työskentelyä! Ihmiset on sairaan mukavia, mulla on omat koodit ja laatikot ja vaatteet yms. sekä oikeasti varsinaisia työkavereita. Kaiken lisäksi näin "entisenä" vuokratyöläisenä voin sanoa, että on mielettömän ihana tunne, kun sua kutsutaan töissä etunimellä. Et olekaan enää "ööm" tai "hei sinä" tai "exra", vaan ihminen, jolla on nimi. Ehkä "pieni" asia, mutta hyvin tärkeä.

Työsuhde-etuudetkin on todella hyviä ja siellä ollaan oikeastaan aika joustavia. Tällä hetkellä koitan vaihtaa yhtä vuoroa. Saa nähdä onnistuuko..


Viikonloppuna sain rakkaan avomieheni kotiin rankan viikon jälkeen (minulla töitä, hänellä metsäleiri) ja hän yllätti minut täysin.. kosimalla! Olen siis onnellisesti kihloissa. Kosinnasta ei sen enempää kuin että se oli täysin odottamatonta ja hyvin romanttista. Häiden päivämääräkin on vielä auki eli yhdessä vielä mietitään asioita ja suunnitelmia läpi. Voi tätä onnea ja rakkautta! Täytyy kyllä todeta "ääneen", että rakastan mun sormustakin niin paljon.. Miten se mies osasikaan valita niin mun näköisen ja oloisen sormuksen.. <3 On se kyllä aina omanut hyvän maun korujen suhteen. Sormus on koon tai puoli liian pieni eli pitää jossain vaiheessa käydä sitä suurentaa. Kyllä mä sitä pystyn hyvin käyttämään, mutta puristaa hieman jos oon vähänkin turvoksissa, heh.. Kuvastakin sen vähän huomaa.

Viikonlopun aikana ehdittiin myös käydä IKEAssa (kyllä, menin sinne takaisin neljän työpäivän jälkeen) ostamassa ison läjän joulukoristeita ja hyötymässä henkilökunta-alennuksesta <3 Muutenkin shoppailtiin ja käytiin ruokakaupoilla ja kahvilassa juomassa biohiilihappomehut (kuulostaa oudolta, mutta tosi hyvää). Sunnuntaina sitten juhlittiin kullan syntymäpäivää hänen sukunsa kanssa.

Tällä viikolla olen saanut yhden työvuoron hoidettua, ryhmätyötunnit käytyä ja verokortin hankittua. Tässä jo sinänsä on ollut paljon tehtävää kolmelle päivälle, mutta lisäksi oon tehnyt viikkosiivouksen (tai enempi jo kuukaussiivous krhm) ja vastaanottanut isäni Ranskasta asti tänne. Hän viipyy sunnuntaihin asti ja veljeni saapuu seuraamme huomenna. Erilainen viikko siis tulossa. En ole vielä ihan perillä siitä mitä me tehdään, mutta voisinpas koittaa kuvata meidän seikkailuja. Helsinkihän on isälleni aika tuttu paikka.

Tämmöistä kuuluu meikäläisen arkeen. Ensi viikolla luvassa töitä ja tenttikirjan aloittamista. En aio osallistua ekaan tenttikertaan, koska saan kirjat niin myöhään käsiini. Seuraava tentti on sitten marraskuun loppupuolella.

Kaiken kaikkiaan olen mielettömän tyytyväinen elämääni siitä huolimatta, että kultani lähtee perjantaina RUKiin eikä ole ihan varma miten me seuraavien kolmen kuukauden aikana nähdään. Toivon kuitenkin parasta ja iloitsen täysillä siitä mitä minulla nyt on.

Ihanaa ja pirtsakkaa syksyä teille <3 Minä ainakin rakastan ulkona olevaa syysilmaa ja ruskaa.. Joka vuosi se on yhtä ihanaa..


ps. Ehkä turha tän postauksen jälkeen edes erikseen mainita, mutta.. tulisipa jo joulu! Terveisin "pienoinen" jouluihminen ;)

Alive

Pieni päivitys siitä, että täällä olen vielä, enkä ole suinkaan unohtanut blogiani.

Oikeastaan on tehnyt mieli kirjoitella vaikka mistä, mutta IKEA-duuni alkoi tiistaina ja maanantaina oli alustus, joten joka päivä olen ollut töissä ja on ollut kiireellisempää tehtävää joka ikinen päivä töiden jälkeen. Lienee sanomattakin selvää, että olen hyvin uupunut. Lisäksi on mennyt totutella 5 tunnin seisomiseen, sillä IKEAssahan ei kassoilla ole penkkejä. Jalat ja selkä siis hellänä.

Lisää duunista ja arjesta päivittelen myöhemmin ja siis viimeistään ensi maanantaina.

Kuulemiin!

ps. Kuvassa väsynyt ja .. vääristynyt minä :D

VICTORY

JES!
Uskokaa tai älkää, mutta minä sain viiiiimein töitä. Viimein on vakkarityöpaikka, jonne mennä joka viikko. Viimein saan tietyn verran kuukaudessa. Viimein saan aina maksettua vuokran ilman itkua, ahdistusta tai paniikkikohtauksia.

Musta tulee IKEA Espoon uusi kassahenkilö!
Haastattelu kesti viime perjantaina melkein tunnin eli ovat aika tarkkoja työntekijöistään. Soittivat tänään sopiakseen aloituspäivän lokakuun alulle ja muutamia työvuoroja. Lisää työvuoroja saan tietooni viikonloppuna.

Työ tulee eroamaan aika paljonkin ruokakaupassa olemisesta, mutta olen varma, että opin nopeasti. Lisäksi IKEAlla on kummisysteemi, jonka avulla saan opastusta ensimmäisellä kolmella vuorolla aina kun tarvitsen. Jännittää aivan pirusti, mutta samalla olen vain todella, todella tyytyväinen ja innoissani! Ja kaiken lisäksi olen aina rakastanut IKEAa. Ihan oikeasti. Se on kuin iso ihana Muumimaailma.

Tähän päivään mahtui siis suurta helpotusta ja iloa pakkomielteisen tenttilukemisen lisäksi.
Nyt väsyttää ja taidan juhlia tätä saavutustani neulomalla lapaseni loppuun ja katsomalla NCIS:iä.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille!

Pätkätyöläinen

Mun elämä on tällä hetkellä suoraan sanottuna aika hektistä.
Olen etsinyt töitä jo pidemmän aikaa ja tänään sain viimein pyynnön työhaastatteluun (mistä olen järjettömän iloinen). Haastattelu on perjantaina eli näemme sitten miten se menee.. Jos tämän työn saan niin aion pitää vuokratyöni ja käydä siellä, kun kivoja vuoroja ilmaantuu. Lisätienesti on aina hyvä asia.

Koska olen järjettömän työkaipuinen niin olen lupautunut auttamaan avomiehen äitiä näyttelynsä pitämisessä. Tänään käänsin hänelle hankalahkon tekstinpätkän suomesta englanniksi ja olen myös luvannut mennä valvomaan näyttelyä kuutisen kertaa. Mukavaa hommaa ja rahaa taskuun ;) Äidilleni olen myös lupautunut eläväksi malliksi parina iltana.

Lisäksi olen kohta 20-vuotias ja koiranulkoiluttaja. Ei tässä mitään.. Päätin, että kaikki raha on tervetullutta, joten vastasin koiranulkoiluttajailmoitukseen. Jaan pestin kahden muun ihmisen kanssa, joten pääsen aina välillä kohottamaan kuntoa ja tienaamaan rahaa! Koira on nimeltään Sylvi ja rodultaan leonberginkoira, joten kokoa riittää.. Ihana nalle yllettää mua lähestulkoon lantiolle saakka :D Odotan innolla tätä mun uutta lenkkikaveria. Eläinrakas ja liikunnankaipuinen kun olen niin tämä duuni oikeastaan tuli elämääni juuri sopivasti.

Koska lisäksi opiskelen avoimessa niin kalenterini muodostuu pienistä erivärisistä paloista, jotka summittelen parhaani mukaan. Olen luonteeltani ihminen, joka tarvitsee säännöllisyyttä ja rutiinia elämäänsä, joten tämä ei aina ole sitä helpointa elämää mulle, mutta olen sopeutunut :) Iloinen olen jokatapauksessa siitä, että niin moni ihminen tarjoaa mulle pätkätöitä ja tukea. Lisäksi olen oikeasti oppinut huimasti ajankäytöntaitoja.

Tenttiin lukua!

Haluaisin myös jakaa uskomattoman asian, mitä minulle on tapahtunut tällä viikolla.
Olin harmissani laittanut yhteen facebooksukkaryhmään, ettei mulla ole varaa lankoihin opiskelijabudjetillani, vaikka hirveä sukkakuume vaivaa. Kolme ihanaa ihmistä tarjoutui lähettämään mulle heidän ylijäämälankojaan postitse. Yksi heistä on käsityöopettaja ja sanoi, että haluaa tukea nuorten käsityöintoa. Voitteko uskoa tätä?
Odotan lankoja innolla kotiin ja pääsen piakkoin sitten aloittamaan uutta sukkaparia. On niin monta mallia, mitä haluaisin tehdä! Tällä hetkellä mulla on vuosi sitten ostamista langoista tulossa ne palmikkolapaset, jotka saan varmaankin parin päivän sisällä valmiiksi syksykelejä odottamaan.

Kaikenkaikkiaan hyvin menee ja iloinen olen, vaikka täytyy sanoa, että rahatilanne ahdistaa lähes joka päivä. Ehkä siihen on lähiaikoina tulossa odotettu helpotus.

Ihanaa viikon jatkoa teille kaikille!

Septembre

Suom. "Syyskuu"

Tuubihuivi on näemmä ihana juttu :D

 Hei! Miten teillä on syyskuu lähtenyt käyntiin?

Minä en ole hirveästi kirjoitellut sillä jonkinmoista kiirettä on pitänyt. Ensinäkin lopetin elokuuni kahteen työvuoroon ja aloitin syyskuuni kolmella sellaisella. Rahaa tulee, mikä on ihana asia, mutta jaksaminen ollut kortilla, kun pitäisi vielä tenttiin jaksaa lukea ja jostain syystä oon ollut koko ajan hirveän väsynyt. Töissä on kuitenkin ollut aika kivaa ja oon nauttinut suuresti siitä, että oon saanut useasti olla ihmisten keskuudessa, enkä yksin omassa pienessä kolossani kahden rotan kanssa (jotka on kyllä ihania, mutta eivät juttele takaisin :D).

Viime viikko meni jonkinmoisessa sumussa, joten tällä viikolla olen päättänyt ryhdistäytyä. Kello on nyt kaksitoista ja olen tähän mennessä maksanut laskut ja hoitanut rottien häkin kuntoon. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään eli ruokakauppakeikkaa pukkaa sekä ajattelin mennä tänään kävelylle, koska siellä on ihana sää! Pyykätäkin pitäisi.

Tenttiin lukeminen on tökkinyt. Turha sitä on kaunistella. Olen ollut laiska ja musta tuntuu, etten
uskalla aloittaa, koska pelottaa, että epäonnistun. Tätä menoa ainakin epäonnistun.. Kävin kotipaikkakunnalta lainaamaassa toisen tenttikirjani, sillä pääkaupunkiseudulla ne on kaikki jo menneet. Nyt siis kolme ja puolisen viikkoa aikaa lukea kaksi kirjaa. Minä yritän - kovasti. Luojalle kiitos siitä, että lukutahtini on nopea ja asiat jää yleensä mulla ihan hyvin päähän.

Tämä viikko on muutenkin nyt vähän erilainen, sillä huomenna mulla on orientaatioluento ja torstaina ensimmäinen varsinainen luento! Pitäisi siis oikeasti tulla nyt sellainen fiilis, että opiskelen, koska musta tuntuu, etten ole sitä ihan tajunnut vielä.. :) Kalenteri on täynnä koulumerkintöjä, luentoja ja ryhmätyötunteja. Tästä vuodesta ei tulekaan niin lepsu kuin luulin! :D Kyllä se avoimessa opiskelu on työlästä - varsinkin, jos sen ottaa tosissaan.

Tämä viikko on muutenkin mukava, sillä olen juuri viettänyt viikonlopun porukoillani vahtimassa pikkusisaruksia rakkaani kanssa, jota en ollut nähnyt kahteen viikkoon. Eilen sanottiin taas heihei, mutta hän pääseekin jo torstaina takaisin kotiin! Ensi viikonloppu on siis huimasti pidempi meillä kuin yleensä. Hyvä, hyvä.

Täytyy kirjoittaa tännekin, että rahatilanteeni suoraan sanottuna kusee ja pahasti. Olen nyt aktiivisesti etsinyt töitä heinäkuun lopusta/elokuun alusta ja mitään en ole saanut. Edes haastatteluun ei olla kutsuttu, vaikka olen hakenut esimerkiksi paikkoihin, joissa olen ollut monta vuokratyöläiskeikkaa ja osaan hommani! Yritän olla lannistumatta ja toivoa vain parasta.
Tilanne nyt kuitenkin se, että tänään soita työkkäriin, sillä en enää pärjää ilman työttömyystukia. Laskut saan juuri ja juuri maksettua ja velkaa vain kasaantuu.. Aion siis hakea työttömyyskorvauksia ja samalla etsiä yhtä aktiivisesti töitä kuin ennenkin. En aio yhteiskuntalusmuksi! Toivon vain, ettei mua pakoteta töihin minnekään toiselle puolelle Vantaata, koska se ois mulle opiskelun ohella liian rankka juttu...

Näihin tunnelmiin lopetan tämän ja toivotan teille ihanaa viikkoa!
Jotenkin tänään tuntuu tämä arki rahahuolista ja väsymyksestä huolimatta yksinkertaisen ihanalta.

Siiri vetelee sikeitä sohvalla

Money, money, money!

Töihin menossa! On se kesäsää ihan kiva ;)

Hyviä uutisia on, että olen ollut tällä viikolla peräti KAKSI kertaa töissä! Tein eilen seitsemän tunnin vuoron ympyrätalolla ja täytyy sanoa, että rakastan lauantailisiä! Satuin vielä saamaan kuuden tunnin vuoron huomiselle eli jes! Tarkoituksena olikin mennä töihin uudestaan torstaihin mennessä.

Seuraavan viikon suunnitelmissa on jumppaa ja avoimen yliopiston tiedotustilaisuus keskiviikkona, jonne mun ei edes tarvitse mennä yksin eli jee! Siellä mun käsittääkseni kerrotaan opiskelusta avoimessa ja varmaan esitellään oppiaineita ryhmittäin tai jotain. Uskoakseni ihan hyödyllinen keikka.

Perjantaina on lähtö mökille avomiehen vanhempien sekä kahden rottasen kanssa. Pakkaamista siis luvassa, koska minä otan mukaani omien tavaroideni lisäksi miehen kamat ja rottien kamat. Tytöille piti ostaa "mökkihäkki" (= kannettavan kokoinen häkki, jonka voi oikeasti ottaa mukaankin, jos jonnekin lähtee niiden kanssa) ja sen pitäisi tulla alkuviikosta riippumaton ja sputnik-riipputalon kera.

Siiri seikkailee. Ennen se sentään
pysy sohvalla.. :D

Lauantaina on kullan valapäivä, jonka jälkeen saan nauttia hänen seurastaan peräti maanantaihin asti. Ensi viikolla myös luvassa paljon inttihiljaisuutta, sillä hän menee metsäleirille = ei puhelinta. Leirille hän menee uudestaan heti vapaan viikonlopun jälkeen. Enpä kyllä ole kauheasti keskustellut tällä viikollakaan, jos tätä viikonloppua ei lasketa. Tämmöistä se inttielämä välillä meille molemmille.. Huoh, kyllä se kai tästä.

Rottatytöt olleet muuten nätisti, mutta Siriiä sai kaivaa tänään sohvan alta niin monta kertaa, että vein vähän etuajassa häkkiin, kun en voinut mitenkään keskustella puhelimessa niitä vahtiessa. Välillä ovat todella ihanasti lähellä ja eivät lähde hiihtää kauas ja välillä sitä ollaan ihan mahdottomia sekkailijarottia :D mun pikkuset <3 Leikkasin molemmilta kans tänään kynsiä ja se meni kai ihan hyvin, kun ottaa huomioon, että tein sen ekan kerran aivan yksin. Huomenna töiden jälkeen vuorossa häntien pesu ja rasvaus! Ja ei, ne ei hirveästi tykkää siitäkään.
Aurinkoista viikon alkua kaikille!
(Vaikka toivonkin edelleen, että lämpötilat laskisivat hiiiieman KIITOS.)

Braids and stuff

Hej på dej!

Siiri lempipaikallaan eli mun paidan
alla :D

Harmittaa, etten ole tänne hirveästi päivitellyt, mutta suoraan sanottuna ei ole oikein ollut mitään varsinaista päiviteltävää, sillä arkiset ruokakauppareissut ja siivouspäivät eivät ole sitä ihaninta blogiasiaa :D

Joka tapauksessa olen siis viime aikoina saanut nauttia rakkaan avomieheni seurasta täällä kotona pari viikonloppulomaa putkeen <3 Nyt hän on tosin tämän viikon kiinni eli nähdään vasta valapäivänä ensi viikon lauantaina..
Olen myös ryhdistäytynyt ja siivonnut koko asunnon sekä hakenut miljoonaan (no ehkei ihan) eri paikkaan töihin.. Työnhaku ei ole edistynyt paljoakaan, koska hakuajat menivät juuri umpeen eli odottelen toiveikkaana työhaastatteluun kutsumista.. pelkään pahinta eli hylkyä.

Olen myös viime aikoina sairastunut neulontahulluuteen uudelleen! Ihana hulluus <3 Sain tehtyä pinkit kotisukkani loppuun, jotka toteutin minulle tuntemattomasta langasta, joka on lojunut korissani siitä lähtien, kun olin noin 10-11 vuotias. Lanka on välissä koittanut olla parikin erilaista huivia, joutunut Aura-hauvan suuhun ja hukkunut, mutta nyt siitä on luotu jotain pehmeää ja lämmintä! Ihan perussukkaa pukkas, mutta teki hyvää.

Kun olin saanut hieman ruosteiset taitoni taas lämpenemään perussukan avulla niin päätin tehdä itselleni syksyksi lapaset. Halusin kovasti haastaa itseäni ja tehdä jotain aivan uutta, joten otin ohjeen kirjasta "Neulo pipot, käsineet sukat!" by Ann-Mari Nilsson ja ryhdyin hommiin. Haasteena siis palmikkoneule, joka on mielestäni onnistunut ihan hyvin! Ensimmäinen lapanen oli lähes valmis, kun päätin sen purkaa, sillä siitä tuli aivan liian kapea. Lapaset on aina olleet mulle hankalat kokopuolen takia.. Jostain syystä. Nyt oon siis harjoittelukappaleen jälkeen aloittanut alusta ja kyllä se sieltä vielä tulee ;)

Lapasten jälkeen luvassa todennäköisesti samaa sävyä oleva kaulahuivi syksyksi/talveksi, sillä mun tämänhetkinen on... kuollut.. näin kauniisti ilmaistuna :D Haluaisin hirveästi tehdä muutakin, mutta ei ole rahaa tällä hetkellä lankoihin ja uusiin puikkoihin :( Ehkä syksymmällä...

Olen tällä viikolla ollut kyläilemässä avomiehen äidin luona ja meille tuli tänään rotistakiinnostuneita ihmisiä tutustumaan meidän neitosiin. Lisäksi olin maanantaina töissä, perjantaina menen porukoita moikkaamaan ja lauantaina olen koko päivän töissä. Vuokrakeikkaa siis onneksi nyt taas tulee.. HUHHUH.
Treenit on tietenkin taas säännölliset, kun allergia hellitti. Pitäis vaan syödä enemmän, mutta kun ei huvita, koska tämä "#%"&"#"n helle. Menisi jo ohi!

Piakkoin luvassa rottapäivitys eli toisin sanoen kuvia pikkuisista ja kuulumisia heiltä :)

Kuulemiin!

Rottatyttöset!

Hei!
Tällä viikolla aika on mennyt oikeastaan rottien tulon valmisteluun. Häkki ja sen tarvikkeet saapuivat tiistaiaamuna.

Tiistai menikin sitten häkkiä kootessa. Yli kolme tuntiahan siihen meni.
Monen rottaihmisen mielestä Critter Nation Double ja Royal Suite 95 Double on parhaita häkkejä, mitä rotilleen voi hankkia. Asia on varmastikin niin, mutta ainakin ton Suiten kokoaminen oli hankalin juttu, mitä oon tehnyt vähään aikaan.. Varsinkin yksin. Kokoaminen olisi todellakin ollut helpompaa, jos käsiä olisi ollut kahden sijasta neljä. Hirmuisen hikoilun ja kiroilun jälkeen niin siinä se kuitenkin seisoo :D

Tuli epätoivo jo tässä vaiheessa... Kyseessä alhaalla oleva
hylly, johon tulee tavarat.. :D

Puolet valmis!

VIIMEIN: lopputulos

Muuten niin en ole paljoa tehnyt lukuunottamatta kampaajalla käyntiä, kela-asioiden hoitamista ja siivoamista.. Olen nyt herännyt siihen todellisuuteen, etten saa mitään tukia (paitsi työttömyyskorvausta, jota en halua), joten työetsiskely on taas käynnissä. Jee..

Kampaajalla käynti helpotti oloa, vaikka tukasta tulikin hieman lyhyempi kuin olisin halunnut.. Tosin, se kasvaa kahdessa viikossa siihen mitä halusinkin :D Tää helle on niin paljon helpompi kestää ilman sitä niskapehkoa, mikä mulla oli. Ja meikillä, huulipunalla, korviksilla sekä mekoilla saa ylläpidettyä omaa naiseuttaan ;)

JA sitten tämän päivityksen tärkein ja ihanin osio: rottatyttöset ovat saapuneet kotiin <3

Minni

Siiri

Viralliset nimet on Sanders Light Me Up ja Sanders Flashing Images. Ihania ovat molemmat ja oon jo nyt ihan rakastunut, vaikka ovat olleet meillä yhteensä varmaan 1,5 tuntia vasta :D

Tämmöistä kuuluu meille!

Vilkasta sielunelämää

Kuulumisia!

Viime aikoina on aika mennyt kodin sisustuksessa, tupareiden järkkäämisessä ja arjen pyörittämisessä.. Ollaan käyty parisen kertaa Ikeassa hankkimassa sekä piristystä että tarpeellisia juttuja kotiin (tästä päivitystä vielä myöhemmin) ja niiden asentamisessakin on mennyt aikaa :D Olen myös saanut ja löytänyt ihania uusia kasveja, joita olen saanut vähän ympäri taloa.

Töitä ei ole kauheasti näkynyt valitettavasti, vaan oon joutunut vähän jännittää. Onneksi olin vähän yli viikko sitten Haukilahdessa ja torstaina on vuoro Sellon Prismassa juuri ennen juhannusjuhlintoja eli odotan hyvin vilkasta ja energistä vuoroa!

Vähän tässä valmistellaan myös kultani armeijaan lähtöä pikkuhiljaa.. Ihan arkisia asioita pitää vielä hoitaa ja sen lisäksi varattiin meille pieni kylpyläloma juhannuksen jälkeen, jossa saadaan viettää aikaa rauhassa yhdessä pois arjen ja Helsingin hulinasta. Suunnitelmissa kylpemisen lisäksi keilailua ja Heurekassa käynti! Hänen lähtönsä koittaa 7. heinäkuuta. Alkaa uusi elämänvaihe, jossa pitää opetella elelemään yksikseen täällä pääkaupungissa. Eiköhän siihen pikkuhiljaa totu :) ..

Oon myös toki käyny jumpissa ja salilla ahkeraan. Eilen käväisin Sh'bamissa, tänään olin salilla ja
huomenna odottaa jooga kullan kanssa. Tän viikon treenit on vähän epätasapainossa, koska juhannus! Mutta eipä se haittaa, ihanaa saada juhlia ihmisten kanssa ja olla "lomalla" hetken kaikesta pyykinpesusta ja siivoamisesta :D

Töistä vielä sen verran, että mun Veikkaus-kurssi on edelleen kesken ja yritän kovasti käydä sitä loppuun. Kerron sen nyt täällä julkisesti blogissanikin, jotta ehkä saisin potkittua itseäni vähän tehokkaammin takapuolelle ja hoidettua se viimein pois alta! Onhan mulla tässä aikaa suorittaa sitä. Laiskuus vain iskee, kun en jaksaisi enää opiskella mitään.

Eipä mitään ihmeempiä! Koitan saada toisen päivityksen tehtyä ennen juhannusta. Paljon on tehtävää, mutta kovasti tekis mieli tänne vielä ehtiä kirjoitella ennen juhlimista! :) Niin ja juhannusta ja kylpylää koitan tietenkin sitten kuvata.

Ihanaa viikkoa (lumi?!)sateesta huolimatta!