I'M BACK

Loppuvenyttelyä

Kahden viikon sairaana olon jälkeen pääsin viimein salille! Ja se oli ihanaa.

Tein ihan perusohjelman itselleni ja aloitin taas ns. "nollasta" eli aika kevyillä painoilla, mutta se oli todella hyvä. Osasin odottaa sitä, että kaikki joskus hankkimani lihaskunto oli aikalailla poissa. Nyt on tosi rentoutunut ja hyvä olo sekä positiivinen mieli! En malta odottaa tuloksia kuukauden/parin päästä!

Treeni kesti tunnin mukaanlukien alkulämmittelyn ja loppuvenyttelyn. Treenasin oikeastaan lähestulkoon koko kroppani ja panostin liikeratojen uudelleenlöytämiseen. Ilokseni huomasin tämän olevan "ihan tuttua puuhaa", joten pääsin nopeasti takaisin kärryille. Yllätyin siitä kuinka parissa laitteessa piti itse asiassa vähän lisätä painoa, että tuntui.. Ehkä en olekaan niiiiin nollissa kuin aluperin luulin?

Sykemittarin mukaan noin 45 min treenistä oli rasvanpolttoa ja loput kunnonkohotusta. Satuin muuten tänään tekemään BMI-laskurilla testin mun painoindeksistä pitkästä aikaa ja sain tulokseksi lievän lihavuuden. Onko ne tosissaan? Mä en ole koskaan ottanut BMI:tä kauhean vakavasti, mutta suoraan sanottuna repesin nauramaan.. :D Minä EN ole lievästi lihava. Olen toki varmasti mun normaalipainon ylärajoissa, mutta jos mä oon lievästi lihava niin.. mitä monet muut sitten on?

Joka tapauksessa nokka kohti tulevaisuutta ja urheiluhaasteita! Mulla on omia tavoitteita ja ensimmäinen välitavoite on päästä takaisin samoihin mittoihin, kun mihin lopetin vähän yli pari kuukautta sitten. Painon pitäisi siis tippua tästä viitisen kiloa sivutuotoksena ja kropan kiinteytyä vaatekoon verran. Katsokaamme mitä tapahtuu ;)

Lisäksi oon tosiaan muuttanut mun ruokavalion ihan täysin eli syön mahdollisimman monipuolisesti ja tervellisesti :) Jaksoin jopa kokkaa, kun pääsin puol 23 kotiin töistä yks ilta. Ruokakärry kaupassa näyttää siis aika erilaiselta kuin pari kolme viikkoa sitten.

Ihanaa viikon alkua teille kaikille!

Lotta-rotta!

Minun on ilo viiiiiimein esitellä teille meidän uusi perheenjäsen :)

Tässä on Lotta-rotta, joka tuli meille noin 2 viikkoa sitten ja on hyvin sopeutunut laumaan Siirin ja Minnin kanssa. Aikamoista tappelua oli nuo ekat 5 päivää, mutta nyt kaikki nukkuvat samassa läjässä ja pikkuinen saa syödä, juoda ja tepastella rauhassa.

Luonteeltaan pikkuinen rakas on erittäin sisukas. Tappeleminen kesti niin monta päivää lähinnä sen vuoksi, ettei Lotta suostunut mitenkään alistumaan isommille.. Se oikein nyrkkeili vastaan ja hyppi Minnin ja Siirin päälle :D

Väriltään Lotta, eli viralliselta nimeltään Sanders Aapakiiltokorento, on musta husky striped-rotta. Tämä kuvio on ollut unelma jo jonkin aikaa!


Tässä lisää kuvia:

Rakas pallero mahtuu povitaskuunkin!

Se on niiiiin pieni, että mahtuisi kolmisen kertaa
tuohon ruokakuppiin.. :´D

Kolmikon eilinen iltapala - tässä
näkee vähän tuota kokoeroa.. :D

Lisää ja huimasti parempia kuvia tulee varmasti lähiaikoina lisää :) Olen ollut niin flunssassa, etten pystynyt oikein kuvaamaan uutta tulokasta. Lisäksi se kipittää kuulkaa sellaista vauhtia, että hyvä kun ehtii kameran kanssa perässä. Lotta on äärimmäisen taitava ja vikkelä kiipeilijä!

Muutosten voima

Mun pitäis oikeasti lukea tenttiin, eikä istua tässä kirjoittamassa teille/itselleni/en tiedä kenelle. Ei huolta, kyllä mä luen vielä tänään. Mulla on koko ilta aikaa.

Olen istunut tässä hetken tuijottamassa näppäimistöä hämärässä asunnossani, enkä ole ihan varma siitä mitä haluan kirjoittaa. En ole varma siitä kuinka rohkea haluan olla. En pidä tätä blogia päiväkirjanani, enkä siksi kirjoittele kovin yksityiskohtaisesti mun elämäni vuoristorataa - ja ihan hyvä niin. Haluan kuitenkin jakaa tämän näin pintaraapaisuna, koska me ollaan kaikki vain ihmisiä.

Varmasti jokaisella meistä on joskus sellainen synkempi kausi elämässä. Suurin osa meistä on vain siitä hiljaa. Mun koko lokakuu oli sellaista aikaa. En ole kirjoitellut tänne kovinkaan paljoa, en ole jutellut kovinkaan monen ihmisen kanssa, enkä ole oikeastaan edes tehnyt kaikkea mitä olisi pitänyt tehdä. En ollut pitkään aikaan rehellinen edes itselleni.

"Jokaisella meistä on oma risti kannettavana." Näin sanoi eräs rakas ystäväni minulle pari kolme viikkoa takaperin. Ehkä yks parhaimpia asioita mitä mulle on ikinä sanottu. Mun oma risti ja mun omat demonit tulivat yli kuukausi sitten takaisin sellaisella vauhdilla, että vain ummistin silmäni. Kolme viikkoa makasin kotona tekemättä mitään järkevää ja ajatellen, että tämä on ihan normaalia ja näin passiivisia kaikki muutkin ovat. Nukahtelin aamuyöstä ja heräilin päivisin. Töissä ja kaupungilla nukuin silmät auki. Kaikki oli sellaista sumua ja haaleaa. Piristyksiä olivat avomieheni käynnit kotona joinakin viikonloppuina, sekä pari päivää ystäväni kanssa meillä.

Olen aikaisemminkin puhunut täällä liikunnasta ja syömisestä. Viimeisen kuukauden aikana en syönyt kunnolla, koska en tykkää kokkaamisesta ja minulla ei oikeastaan ollut nälkä (sitä se kotona passiivisesti istuminen teettää). Einekset tuli liian tutuiksi ja koitin aloittaa lenkkeilyn. Niille, jotka eivät ennestään tienneet: vihaan lenkkeilyä. Eli eipä siitäkään tullut mitään, kun polvi pettää alta ja liikunta tuntuu pakkopullalta. En ole liikkunut yli kahteen kuukauteen rahapulan vuoksi. Olen kyllä ajatellut sitä usein ja kaivannut sitä hyvää oloa, jonka liikuntaa aiheuttaa..

Joskus sitä vain "herää" ja ymmärtää asioita ihan yhtäkkiä. Joskus tulee valaistumisen tunne. Niin kävi mulle yksi yö noin kello 04:00 aamulla. Päätin, että asiat muuttuu nyt. Otin härkää sarvista ja kohtasin demonit. Pohdiskelujen, keskustelujen yms. jälkeen tein muutoksia elämääni. Sain rahat kasaan liikuntaan, kävin ruokakaupassa ja ostin oikeita raaka-aineita, kokkasin. Menin nukkumaan ajoissa ja heräsin aikaisin aamulla siirtäen rytmini normaaliksi. Tein kaikki rästissä olevat kotityöt (lukuunottamatta imurointia, joka odottaa mua huomenna tai lauantaina) ja keräsin kaiken positiivisuuteni kasaan. Ja vaikka olen vielä flunssassa, enkä pääse jumppaamaan niin en ole masistellut kotona.

Halusin kirjoittaa tämän sen takia, että jokaisella on joskus heikkoja hetkiä elämässään. Kukaan ei ole 100% onnellinen kaiken aikaa syntymästä kuolemaan asti. Minä olen taas onnellinen ja iloinen. Olen saanut itseni takaisin, vaikka makaan vielä kipeänä kotona. Kohta pääsen liikkumaan ja olen jo alkanut syömään oikein. Kohta on pimeä marraskuu ohi ja saan taas nähdä rakkaani, joka on armeijassa kolme viikkoa kiinni. Joulunodotuskin on käynnistynyt mun pienessä päässä ja olen sytytellyt kynttilöitä pitkin asuntoa sekä laittanut jouluvalot ikkunalaudalle.

Pahoittelen synkähköä postausta, mutta toivon, että jos joku elämänsä synkkyyden kanssa kamppaileva lukee tämän, hän saisi voimaa yrittää ja jatkaa eteenpäin. On täysin normaalia, ettei aina jaksa. On täysin normaalia, että joskus asiat tuntuu raskailta. Mutta mikään synkkä kausi ei ole pysyvää. Ja joskus täytyy vain potkia itseään eteenpäin tai pyytää apua.

Minä päätin, että asiat muuttuvat nyt. Sain apua ja tukea, mutta muutos lähti minusta. Minä olen onnellinen ja palaan elämäntapamuutokseeni suurella motivaatiolla ja innolla. Ja näihin iloisiin sanoihin lopetan tämän postauksen ja toivotan teille värikästä ja valoisaa marraskuun jatkoa!

SCANDAL - a modern drug

Saanen esitellä uuden huumeeni: Scandal.

Olin tällä viikolla aika pahassa flunssassa (joka on oikeastaan edelleen vähän päällä :/ ) ja käytin aikaani maaten, kun en voinut muutakaan. Päätin kokeilla tv-sarjaa, jota mm. Ellen DeGeneres on hehkuttanut (ja jossa hänen vaimonsakin näyttelee): SCANDAL.

Voin ihan puhtaalla omallatunnolla sanoa, että tässä maailmassa on ehkä vain pari tv-sarjaa, johon olen ollut yhtä koukussa kuin tähän (kuten Band of Brothers ja .. hmm.. tehis?). Kolmessa päivässä pääsin täysin kiinni tähän sarjaan ja olen nyt ajan tasalla eli tuotantokaudessa numero neljä. Tänään katsoin juuri viimeisimmän jakson ja en malta odottaaaaaa ensi viikkoa... ääää.

JOKAINEN jakso päättyy jännään kohtaan. Jokaisen jakson loppu on kuin tuotantokauden viimeisestä jaksosta.... Tää on ihan käsittämätöntä. Jokainen teistä voi googletella mitä sarja pitää tarkemmin sisällään. Perusjuoni on se, että Olivia Pope on tälläinen kriisihallintahenkilö, jolla on suhde Yhdysvaltain presidenttiin. Hänellä on myös oma firma, joka hallitsee näitä erilaisia kriisejä ja jokaisella firman jäsenellä on oma menneisyytensä. Juoni on todella, todella loistava. Sarjan on kehittänyt Shonda Rhimes, jonka aluetta on siis myös esimeriksi Grey's Anatomy ja How To Get Away With Murder. Ehdottomasti hänen paras sarjansa ikinä.

Suosittelen tätä jokaiselle, joka ei järkyty herkästi, sillä tää on trilleridraama genreltään. Mielestään ei kuitenkaan mitenkään peloittava tai järkyttävä. Minä en ole ainakaan väkivallasta järkyttynyt, mitä siinä välillä esiintyy. Oon nähnyt paljon pahempaa. Ei ole siis ollenkaan ahdistava ;) Ei ole ollenkaan sellainen sarja, joka mun mielestä pyörisi väkivallan tai veren ympärillä. Enemmänkin tässä kuvaillaan paljon ihmisten omia demoneja ja keskinäisiä suhteita.

Näihin tunnelmiin lopetan tämän hehkutuksen ja valmistaudun bussiin, sillä menen tänään eläväksi malliksi rakkaalle äidilleni.

Ihanaa marraskuun alkua ja jatkoa teille kaikille! Ihanan kylmä ollut ulkona, tosin ehkä vähän liian märkää.

Päivän biisi: Burning Up

Uusi tuttavuus, jota oon popittanut tänään. Oikein sellainen hyvänmielen kappale, jota kuunnellessa voi tanssia pitkin kämppää, kun kukaan ei nää ;)

Hyvä olla

Ihanaa syksyistä viikon alkua kaikille! Mikä ihana pimeys ulkona onkaan!

Viikkoni alkoi hyvin erikoisella tavalla. Rakas ystäväni, joka asustaa nykyään Eestissä tuli minua tapaamaan ja jäi meille yöksi. Käytiin yhdessä IKEAssa, jossa hän sai ostella keittiökamaa ja minä löysin teesihdin sekä uuden kasvin (yllätys.. tapoin edellisen). Juttelun ja muun hömpötyksen lisäksi tehtiin kotitekoista pizzaa ja hän sai kauhukseen nähdä kuinka huono olenkaan keittiössä. Opinpas kuorimaan taas sipulin (osaankohan enää viikon päästä) ja poltin vahingossa jauhelihat pohjaan, koska en osannut tehdä kahta asiaa yhtä aikaa :D Täystuhosta huolimatta pizzasta tuli hyvää ja vietettiin mukava ilta lakkailen kynsiä.


Tällä viikolla tapahtuu muutakin ihanaa eli kulta tuleekin jo torstai-iltana kotiin! Pitkä viikonloppu yhdessä siis tiedossa, vaikka olenkin torstain ja perjantain illat töissä.

Kouluahan minulla ei enää varsinaisesti ole eli en käy luennoilla. Tentti on kuitenkin edessä, joten siihen aion lukea tälläkin viikolla. Ensimmäinen kirja on siis menossa ja se on onneksi aika helppo ja hyvin kirjoitettu. Suosittelen lämpimästi kaikille nykyisille ja tuleville opettajille sekä opettamisesta kiinnostuneille! Kirja on nimeltään Ilo opettaa ja sen on kirjoittanut Lassi Pruuki.
Seuraavaa tenttikirjaa metsästän edelleen.. pitää toivoa parasta.

Tässä vielä viime sunnuntain Positiivisuushaaste 5/5:

1. Kävin töissä eli moneymoney!
2. Heräsin kullan kainalosta <3
3. Näen ystäväni huomenna piiiitkästä aikaa!
4. Olen kohta töistä kotona.
5. Keltaiset kumisaappaat <3

Ihanaa viikon jatkoa kaikille!
Minä menen tästä neulomaan ja juomaan teetä kynttilöiden valossa :)

<– Ostinpas todella kalliin Marimekko-vihkon hääsuunnittelua varten! Ollaan muuten edistytty jo aika paljon :)

Positiivisuushaaste 4/5

Heippa!
Tässä tämän päivän positiiviset asiat ;)

1. Tortillat!
2. Rottien häkki on putipuhdas
3. Kulta on kotona <3
4. Kynsinauhaöljy, joka on jo auttanut haavoihin.
5. Päästiin hääsuunnitelmissa eteenpäin!

Huomenna sitten viimeiset positiiviset ajatukset (no ei suinkaan)! ;)

Ihanaa!

Kuulun niihin ihmisiin, jotka rakastavat syksyä. Musta on ihanaa, että ulkona on tänään satanut lunta ja posket on punaiset ulkoilun jälkeen. Toki kuulun myös vilukissojen kastiin, jolloin kylmyys ei aina ole pelkkää ihanuutta.

Tässä ihanimmat asiat syksyssä:

• Kuuma tee
• RUSKA!
• Pirtsakka ja.. "hapekas" ulkoilma
• Ihanat neuleet
• Pimeys ja iltalenkit
• Kynttilät
• Neulomisen huuma

Olen myös osallistunut facebookissa pidettävään positiivisuushaasteeseen ja aion laittaa vastaukseni myös blogin puolelle :)

Positiivisuushaaste 1/5 (eilen/toissapäivänä, koska kellonaika)

1) Kävin lenkillä

2) Sain luettua tenttiin

3) Aurinko

4) Syksy

5) Puhelu rakkaalta <3

Positiivisuushaaste 2/5 (tänään/eilen)

1) Mulla alkoi viikonloppu!

2) Näen kultani huomenna

3) Lihakset jumissa lenkistä

4) Rotta istui pitkään olkapäällä

5) Juttelin äidin kanssa puhelimessa

Huomenna/tänään lisää positiivisia ajatuksia! Tykkään aina osallistua tälläisiin kiertäviin tempauksiin, koska on tutkimuksissakin todettu, että positiivisilla ajatuksilla on hirveä voima. Jos ns. huononakin päivänä on kykyä löytää hyviä asioita ja positiivisia fiiliksiä niin oma fiilis on edes hieman parempi :)

Ja päivää piristämään samalla pari rottakuvaa ;)

Minni

Meidän tytöt <3

Siiri

Fiancée

No niin!
Luvattua arkipäivitystä vähän myöhässä tietenkin, koska sehän kuuluu asiaan. Ja sekin kuuluu täysin asiaan, että kirjoitan tätä keskellä yötä.

Viime aikoina on tapahtunut aivan hirveästi asioita hyvinkin lyhyessä ajassa..

Aloitin IKEAssa viime viikon tiistaina perehdytyksellä ja tilojen läpikäymisellä. Sain myös osallistua heti palaveriin ja nähdä tulevia työtovereitani. Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina mua koulutettiin ja olin kolmessa vuorossa putkeen. Ei varmaan tarvitse mainita siitä kuinka uupunut ja fyysisesti rikki olin perjantain vuoron jälkeen. IKEAssahan seisotaan kassoilla (tosin minulla ja eräällä toisella on käytössä halutessa hyvin epäergonominen puujakkarapenkki), joka on terveellekin ihmiselle totuttelemisen arvoinen juttu - saatika sitten tämmöiselle selkävammaiselle. Onneksi olen kuitenkin sitkeä likka ja tottunut selkäkipuiluun. Jalathan myös on olleet kovilla, kun en ole tottunut seisomaan 5 tuntia putkeen. Kaikkeen tottuu, vai mitä?

Oon rakastanut IKEAssa työskentelyä! Ihmiset on sairaan mukavia, mulla on omat koodit ja laatikot ja vaatteet yms. sekä oikeasti varsinaisia työkavereita. Kaiken lisäksi näin "entisenä" vuokratyöläisenä voin sanoa, että on mielettömän ihana tunne, kun sua kutsutaan töissä etunimellä. Et olekaan enää "ööm" tai "hei sinä" tai "exra", vaan ihminen, jolla on nimi. Ehkä "pieni" asia, mutta hyvin tärkeä.

Työsuhde-etuudetkin on todella hyviä ja siellä ollaan oikeastaan aika joustavia. Tällä hetkellä koitan vaihtaa yhtä vuoroa. Saa nähdä onnistuuko..


Viikonloppuna sain rakkaan avomieheni kotiin rankan viikon jälkeen (minulla töitä, hänellä metsäleiri) ja hän yllätti minut täysin.. kosimalla! Olen siis onnellisesti kihloissa. Kosinnasta ei sen enempää kuin että se oli täysin odottamatonta ja hyvin romanttista. Häiden päivämääräkin on vielä auki eli yhdessä vielä mietitään asioita ja suunnitelmia läpi. Voi tätä onnea ja rakkautta! Täytyy kyllä todeta "ääneen", että rakastan mun sormustakin niin paljon.. Miten se mies osasikaan valita niin mun näköisen ja oloisen sormuksen.. <3 On se kyllä aina omanut hyvän maun korujen suhteen. Sormus on koon tai puoli liian pieni eli pitää jossain vaiheessa käydä sitä suurentaa. Kyllä mä sitä pystyn hyvin käyttämään, mutta puristaa hieman jos oon vähänkin turvoksissa, heh.. Kuvastakin sen vähän huomaa.

Viikonlopun aikana ehdittiin myös käydä IKEAssa (kyllä, menin sinne takaisin neljän työpäivän jälkeen) ostamassa ison läjän joulukoristeita ja hyötymässä henkilökunta-alennuksesta <3 Muutenkin shoppailtiin ja käytiin ruokakaupoilla ja kahvilassa juomassa biohiilihappomehut (kuulostaa oudolta, mutta tosi hyvää). Sunnuntaina sitten juhlittiin kullan syntymäpäivää hänen sukunsa kanssa.

Tällä viikolla olen saanut yhden työvuoron hoidettua, ryhmätyötunnit käytyä ja verokortin hankittua. Tässä jo sinänsä on ollut paljon tehtävää kolmelle päivälle, mutta lisäksi oon tehnyt viikkosiivouksen (tai enempi jo kuukaussiivous krhm) ja vastaanottanut isäni Ranskasta asti tänne. Hän viipyy sunnuntaihin asti ja veljeni saapuu seuraamme huomenna. Erilainen viikko siis tulossa. En ole vielä ihan perillä siitä mitä me tehdään, mutta voisinpas koittaa kuvata meidän seikkailuja. Helsinkihän on isälleni aika tuttu paikka.

Tämmöistä kuuluu meikäläisen arkeen. Ensi viikolla luvassa töitä ja tenttikirjan aloittamista. En aio osallistua ekaan tenttikertaan, koska saan kirjat niin myöhään käsiini. Seuraava tentti on sitten marraskuun loppupuolella.

Kaiken kaikkiaan olen mielettömän tyytyväinen elämääni siitä huolimatta, että kultani lähtee perjantaina RUKiin eikä ole ihan varma miten me seuraavien kolmen kuukauden aikana nähdään. Toivon kuitenkin parasta ja iloitsen täysillä siitä mitä minulla nyt on.

Ihanaa ja pirtsakkaa syksyä teille <3 Minä ainakin rakastan ulkona olevaa syysilmaa ja ruskaa.. Joka vuosi se on yhtä ihanaa..


ps. Ehkä turha tän postauksen jälkeen edes erikseen mainita, mutta.. tulisipa jo joulu! Terveisin "pienoinen" jouluihminen ;)

Alive

Pieni päivitys siitä, että täällä olen vielä, enkä ole suinkaan unohtanut blogiani.

Oikeastaan on tehnyt mieli kirjoitella vaikka mistä, mutta IKEA-duuni alkoi tiistaina ja maanantaina oli alustus, joten joka päivä olen ollut töissä ja on ollut kiireellisempää tehtävää joka ikinen päivä töiden jälkeen. Lienee sanomattakin selvää, että olen hyvin uupunut. Lisäksi on mennyt totutella 5 tunnin seisomiseen, sillä IKEAssahan ei kassoilla ole penkkejä. Jalat ja selkä siis hellänä.

Lisää duunista ja arjesta päivittelen myöhemmin ja siis viimeistään ensi maanantaina.

Kuulemiin!

ps. Kuvassa väsynyt ja .. vääristynyt minä :D