Usko, Toivo, Rakkaus

Elämäni on aika täydellistä. Minulla on rakas aviomies, ihana lapsi, kannustava ja hauska perhe, superystäviä... Lista on pitkä. Jostain syystä olen kuitenkin viime aikoina pohtinut paljon hengellisiä asioita. Vähän tuntuu siltä, että elämässäni on nyt jonkinlainen käännekohta. Kävin kampaajalla, leikkasin hiukset. Se piristi ja raikasti. Ehkä tämä hengellisyysjuttu on henkinen hiustenleikkuu?

Olen kerran elämässäni uskonut Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, mutta monenkin asian summa teki sen, että uskoni järkkyi ja en enää pystynyt ajattelemaan asiaa. Vähän aikaa sitten eräs minulle hyvin rakas henkilö on aloittanut aktiivisen tutustumismatkansa Jumalan ja Jeesuksen luo. Tämä laukaisi minussa paljon ajatuksia. Miks hylkäsin Jumalan monta vuotta sitten? Onko Jumalan vika, että lapsia kuolee? Onko se oikeasti Jumalan vika, että minun veljeni kuoli? Miten maailmassa voi olla pahuutta, jos Jumala on olemassa? Miten Hän voi antaa kamalien asioiden tapahtua?

Luin jokusen päivää sitten kirjoituksen, jossa sanottiin näin: "Jumalaa ei voi sanoilla ilmaista, ei kokonaan tuntea, ei nähdä eikä käsittää. Minä en tiedä, mikä on kärsimyksen syy, mutta tiedän, että Jeesus Kristus kärsii meidän kanssamme." Kirjoitus on kokonaisuudessaan todella hieno, kannattaa lukea, jos yhtään kiinnostaa. Jotenkin se pisti minut miettimään sitä, että miksi olen ollut niin katkera. Jos Jumala on oikeasti olemassa niin mikä sanoo, että Hän voisi poistaa meiltä kaikilta kärsimyksen? Ehkä Hän ei voi sitä tehdä. Ehkä Hän ei ole henkilökohtaisesti vastuussa jokaisen lapsen kuolemasta tai traagisesta onnettomuudesta? Ehkä hän kärsii myös? Ehkä Jeesus Kristus ainakin kärsii meidän kanssamme, sillä Hän voisi hyvin ymmärtää tuskamme ja yksinäisyyden tunteemme.

Moni ei tiedä mitä kaikkea minulle on tapahtunut. Oikeastaan emme loppujen lopuksi tiedä toisistamme paljoakaan. Ohitamme toisemme kadulla omissa kiireissämme ja omissa maailmoissamme miettimättä sitä mitä joku on saattanut käydä läpi tai miten joku parhaillaan saattaa kärsiä. En ole puhunut kauheasti pikkuveljestäni, koska se on aihe, jota en halua ja jaksa ihmisille selittää. Ja sen lisäksi harva osaa suhtautua siihen.. Tuntuu siltä, että aiheutan vain ihmisille huonon olon ja omantunnon siitä, etteivät he osaa sanoa asiaan mitään. Ei kuulkaa tarvitsekaan, sillä ei ole kovin paljoa sanottavaa ihmiselle, joka menettää 5-vuotiaan pikkuveljensä. Siihen ei kukaan osaa sanoa mitään, eikä sitä kukaan voi ymmärtää. "Otan osaa" on kohtelias tapa reagoida, mutta ei sitä voi ottaa osaa toiseen suruun. Ei oikeasti, sillä sitä ei kukaan voi viedä pois.

Hylkäsin uskoni sinä päivänä, kun veljeni kuoli. En voinut ymmärtää miksi Hän voisi antaa tämän tapahtua. Enkö ollut elämässäni jo käynyt tarpeeksi läpi? Puhumattakaan isästäni... Raivo valtasi mielen, jonka jälkeen tuli murskaava suru ja puhumattomuus. Asiasta en puhu, asiaa en ajattele. Todella terveellistä. Ehkä olen viimein alkanut antaa anteeksi. Anteeksi Jumalalle, joka ei välttämättä ole todellakaan tästä vastuussa. Anteeksi itselleni siitä, etten ollut enemmän läsnä. Anteeksi isälleni siitä, että veljestäni ei puhuta.

Toivon, että tämän myötä löytäisin uskoni takaisin. Aina saa toivoa.

0-3kk Must Haves

Ajattelin nyt näin vähän viisaampana listata tänne tavaroita, mitkä ovat helpottaneet meidän vauva-arkea todella paljon. Nää on mulle vähän semmosia "pakkoja", mutta toki ilman osaa pärjää ihan hyvin ja riippuu täysin perheestä ja lapsesta.

HARSOT

Ai että! Ilman näitä en pärjäisi päivääkään. Harsoja kannattaa ostaa vähintään 20, enkä oikeasti liioittele. Näitä menee päivittäin vähintään se 4-5, eikä kukaan jaksa pestä pyykkiä koko ajan pienen vauvan kanssa. Harsoja voi käyttää moneen: vauvan tai vanhempien sängyn suojaamiseen pulautuksilta, pulautusten pyyhkimiseen, räkärätteinä... Mielikuvitus on vapaa.

Meillä on osa harsoista käytettyjä ja osa sitten noita kuvassa olevia Motherhood-harsoja. Jotain muitakin vielä on, mutta Motherhood-harsot ovat olleet parhaimpia tähän mennessä. Sopivan kokoisia ja imukykyisiä! Suosittelen.

TUTIT

Raskaana ollessani vannoin, että yritän olla ilman tutteja, jotta vauvan hampaat säilyisivät myöhemmin raudoilta (toisin kuin minun). Ensimmäisen kuukauden olimmekin ilman, mikä oli todella hyvä oikeanlaisen imetystekniikan opettelussa, mutta sen jälkeen tuteista on ollut korvaamaton apu esimerkiksi kaupungilla tai autossa oltaessa. On se vaan niin mahtavaa, kun lapsen saa rauhoitettua sillä. Lisäksi välillä tuntui siltä, että R vain oikeasti kaipasi tekemistä - ja sitä se tutti antoi.

Viime aikoina olen käyttänyt tuttia myös vähän aamuisin, jotta saisin nukkua hieman pidempään. Totally worth it.Meillä on käytössä vaikka mitä tutteja, mutta eniten noita MAMin tutteja, joita tuossa kuvassakin näkyy (plussaa niissä vielä toi mukana tuleva tuttikotelo)! Muita merkkejä, joita meillä on ovat AVENT, Elodie Details, Lovi ja Difrax. Suosittelisin näistä ehkä eniten MAMeja ja Difraxeja, vaikka AVENTin vaikuttaa myös hyvältä :) Elodie Detailsit on silleen hankalat, että menee suuhun vain tietyinpäin, samoin Lovin tutit.

TUTTINAUHA

EHDOTON! Ilman tätä tutit olisivat koko ajan lattialla, jolloin niitä ei enää voi käyttää. Tuttihihnoja taitaa meillä nyt olla neljä hyvää. Suosittelisin kuvassakin olevaa Elodie Detailsin tuttihihnaa. Näitä myydään lähes jokaisessa vauvaliikkeessä ja ovat helposti kiinnitettäviä. Kaiken lisäksi tulevat ihanissa kuoseissa! Sen lisäksi meillä on yksi Cam Cam Copenhagen tuttihihnan, johon saa sellaisen tutin, jossa ei ole tommosta pyöreää keskustaa, vaan sellanen perinteisempi.

Päivän pelastus! Ja kiva asuste ;) 

SITTERI

Keino, jolla saan käydä suihkussa ja joskus tyhjentää astianpesukonettakin -sitteri. Lukemattomia hyviä puolia: lapsi rauhoittuu siinä heiluteltaessa, siihen saa lelun, jolla voi leikkiä tai jota voi katsella, saa seurata turvallisessa paikassa aikuisten tekemistä, saa lapsen turvallisesti muualle kuin lattialle, toimii osittain syöttötuolinakin, jos haluaa ja on mukava!

Me päädyttiin Stokken sitteriin, jonka saa myös kuvassa olevalle Stokken syöttötuolin päälle kiinnitettyä. On ehdottomasti ollut meille paras ratkaisu ja todella kätevä, vaikka onkin aika tyyristä lystiä.. Vauva on selkeästi viihtynyt korkammalla ja ollut esimerkiksi mukana meidän ruokailuissa, kun on ollut samalla tasolla meidän kanssa, eikä lattialla. Todella kätevä ratkaisu ennen kuin lapsen on mahdollista istua kuvassa olevassa syöttötuolin vauvaistuimessa. Stokken tuotteet ovat siitäkin ihania, että sisustuksellisesti ovat kivoja. Ei tarvitse ostaa marjapuuron tai sateenkaaren väristä sitteriä tai syöttötuolia.

KANTOREPPU

Jälleen yksi vauva-arjen pelastaja. Ollut meillä monessa mukana: kotona, lentokentällä, kylässä... Vauva tykkää olla lähellä ja rauhoittuu, kun kuulee vanhempansa sydämen sykkeen. Saa myös tehtyä asioita, vaikka vauva roikkuu mukana, kun kädet ovat vapaina.

Pitkään pähkäiltiin, että mikä olisi paras. Mentiin sitten verkkokauppa.com:in myymälään sovittelemaan erilaisia vauvan kanssa (tärkeä juttu) ja päädyimme kuvassa olevaan Manducaan. Värivaihtoehtoja on paljon, mutta tärkeintä siinä oli käyttömukavuus, helppous ja se, että vauvan sai sinne oikeasti hyvään asentoon. Muistaakseni käy 3.5kg eteenpäin eli useammalle jo heti vastasyntyneelle. Ihan sairaan kätevä, en luopuis. Muita suosittuja merkkejähän on mm. Baby Björn, mutta koimme sen hankalampana. Mielipidekysymys :)

IMETYSTYYNY

Mies aluksi totesi, että "Ootko varma, että tuollaista tarviit?". Lopputulos? Meillä on nyt kaksi. Imetystyyny helpottaa niin paljon oikeanlaisen asennon löytämistä imettäessä ja siinä on muitakin plussia! Sitä voi käyttää jo raskauden aikana tukemaan omaa nukkumisasentoa tai muuten vain tukena, kun maha alkaa olla jo hankala ja myöhemmin siihen voi tukea vauvaa esimerkiksi istumaan, sen voi laittaa esteeksi, jotta vauva ei putoaisi sohvalta tai sängyltä ja siihen voi nojautua, koska se muokkautuu niin ihanasti vartalon mukaan.
Näitä tehdään miljoonia erilaisia ja erilaisin kuvioin ja värein, joten ei pilaa sitä omaa ihanaa sisustustakaan :)

Kuvassa meillä oleva Doomoo-imetystyyny. Samanlaisia meillä kaksi ja eri väreissä.

LEIKKIMATTO

Aaaah rakastan! Ison osan omasta olemis-/leikkiajastaan R on tässä. Leikkimatto stimuloi lapsen aivoja värein, erilaisten pintojen sekä mahdollisesti musiikin ja valojen avulla. Tässä on viihdytty tunteja! Joskus vauva on ollut tässä yli puoli tuntia potkien, huitoen ja jutellen ihan innoissaan. Ihan ehdottomia suosikkejani. Näitä on myös joka lähtöön. Me päädyttiin aika kalliiseen, mutta toisaalta todella monipuoliseen ja pitkäikäiseen Mamas & Papas Stargaze-mattoon. Tätä ei ymmärtääkseni enää tehdä, mutta netistä vielä löytyy, kun hakee (käytettynä ja uutena). Jokaisella löytyy kyllä omanlaisensa viritelmä ja hintaluokka, kun jaksaa etsiä :) Tässä matossa on mm. sellainen peili, josta vauva voi katsella itseään ja tää on ollut kyllä todella kova hitti! Omalle peilikuvalle jaksaa hymyillä ja jutella vaikka kuinka kauan.

KAPALOLIINAT

Synnärillä R:llä ei edes ollut vaatteita, vaan hänet kapaloitiin jatkuvasti. Aika nopeasti miehen kanssa opittiin se paras tekniikka ja olin hankkinut jo onneksi etukäteen kapaloliinoja meille kotiin. Kapaloliinat näyttää harsoilta (ja onkin tavallaan usein niitäkin), mutta ovat isoimpia, jotta kapalo on mahdollista tehdä. Meillä on kuvassa olevan aiden + anais -liinat, mutta näitäkin on vaikka mitä erilaisia.

Kapalointi on muutenkin ihan mahtava juttu! Ensinnäkin on todettu sen ehkäisevän kätkytkuolemia ja toisena ne rauhoittavat vauvaa. Meillä ei yhdessä vaiheessa nukuttu öisin paljon yhteen, kunnes tajuttiin alkaa taas kapaloimaan pientä. Kapalointi estää myös esimerkiksi lämpötilan vaihtelut yön aikana (vauvojen kun on vaikeaa aluksi pitää lämpötilaa tasaisena) sekä heräämisen yöllisistä liikkeistä (niin usein on tuo pieni herättänyt itsensä, jos ei ole ollut kapaloituna). Liinat ovat loistavia myös kapalointivaiheen jälkeen, kun ovat niin imukykyisiä ja ISOJA! Näitähän voi käyttää vaikka aurinkosuojana tai lapsen alustana lattialla ollessa. Tärkeää on lopettaa kapalointi noin 3-4kk iässä, sillä sen jälkeen lapsen pitää saada liikkua vapaammin unissaan ja harjoitella tällä tavalla motorisia taitojaan, jotka myöhemmin tulevat tarpeeseen mm. konttauksen ja kävelyn opetteluun. Niin ja netistä löytää helposti erilaisia kapalointitapoja!

Tässä nämä mitkä tuli ekana mieleen! En nyt listannut tähän näitä "itsestäänselvyyksiä", kuten autoistuinta, pinnasänkyä/kehtoa sekä vaunuja, vaikka voisin myöhemmin ehkä postailla näistäkin.
Toivottavasti tämä jotakuta auttaa tai kiinnostaa!

Talvivauva on parasta!

Hei kaikille!

Meidän elämään ei tällä hetkellä ihmeempiä kuulu. Aika menee pienestä pojasta huolehdittaessa, syömisessä (olin unohtanut kuinka paljon ruokaa tähän ruokavalioon kuuluu..) ja lenkkeilystä! Nautin oikeastaan aika täysillä tästä keväästä, sillä talvivauva on oikeasti ihan parasta. Perustelenpas teille, että miksi.

1. Ennen talvivauvan syntymää on pimeää ja valmistaudutaan jouluun. Ei ole mitään otollisempaa hetkeä "rakentaa pesää"! On niiiiin kivaa suunnitella yhteistä tulevaa aikaa ja sisustaa lastenhuonetta kynttilöiden valossa, tonttulakki päässä juoden glögiä ja syöden luvan kanssa suklaata maha pystyssä. Koko joulunodotusaika on jotenkin sellaista pehmeää ja kotoisaa ihanuutta.

2. Talvivauvan syntyessä ulkona on parhaimmassa tapauksessa kylmä - kuten meillä oli. Kun pakkasta on isosti niin saa hyvän syyn olla vauvan kanssa oikeasti kotona sängyssä halaillen ja tutustuen ihan rauhassa. Ulos kun ei pientä vauvaa voi viedä kovilla pakkasilla. Hyviä ulkoiluhetkiä ovat kaupoilla käynnit ja vieraiden näkeminen - jos jaksaa.

3. Kevään saapuessa talvivauva on jo sen ikäinen, että on helpompi ennakoida milloin hän syö ja milloin hän nukkuu. Tämä tarkoittaa ihania pidempiä kävelyretkiä ulkona, kun aurinko paistaa ja linnut laulaa! Energiaa tulee lisää, sillä vauva nukkuu todennäköisesti paremmin ja D-vitamiini oikein imeytyy auringosta kehoon! Mieletön ja iloinen fiilis. Lisäksi vauvalle ei tarvitse pukea niin paljon päälle ulkona ollessa (ainakaan meidän hikipeikolle). Ja jos oikein innostuu ja tuntee olonsa energiseksi niin voi lähteä äiti-vauva -jumppiin!

Lenkille lähdössä

4. Kesä saapuu ja talvivauva on noin puoli vuotta. Todella. Kiva. Juttu. Vauvan kanssa voi viettää
mahtavan kesän ilman pelkoa siitä, että nyt se tippuu veteen tai kaatuu. Se on sitten ensi vuoden kesän ongelma, kun talvivauva on 1,5 vuotias eli täysin aivoton, mutta jalat kantaa ;) Lisäksi voi shoppailla pienelle ihanuudelle vaikka mitä ihania kesävaatteita iik! (En oo yhtään innoissani.. heh)

5. Saa pukea vauvalle ihania pieniä vaatteita talvella (pienen pienet villapaidat ...) ja edelleenkin aika pieniä söpöjä vaatteita kesällä. Lisäksi vauva on talvella/alkukeväästä helppo pakata lämpimästi vaunuihin, kun vaunukoppa on vielä käytössä.

Jotenkin olen ollut supertyytyväinen tähän vauvan tulon ajoitukseen. Tokihan tämä olisi ollut ihanaa, vaikka R olisi syntynyt keskikesällä ja keksisin silloin varmasti siitäkin yhtä monta hyvää puolta, mutta tässä talvivauvan näkökulmasta ihanuuksia!

Ihanaa kevättä kaikille! Siellä jo selkeästi kukkii, sen tuntee allergikko nenässään.

Raskauden jälkeinen palautuminen

Pieni poikamme on pian 3 kuukautinen ja niinpä synnytyksestä on kohta sen verran aikaa. Raskauden aikana sitä kovasti mietti miten palautua ennalleen ja palautuuko sitä ylipäätänsä koskaan. Aikaa on nyt kulunut jonkin verran ja töitä on vielä tehtävä, jotta kroppa näyttäisi ja ennenkaikkea tuntuisi omalta. Oma tavoitteeni on olla ennen pitkään paremmassa kunnossa kuin ennen raskautta.

Ensimmäinen kuukausi meni siinä, että vatsalihakset palautuivat sellaisiksi, että pystyin taas esimerkiksi nousemaan sängystä normaalisti ja nostamaan asioita kunnolla lattialta. Liikkuminen oli vaikeaa esimerkiksi vauvan kanssa sängyssä ollessa ja lantionpohjan lihaksia piti vahvistaa säännöllisesti. Toisen kuukauden aikana kävin jo välillä kunnolla kävelyillä, mutta kunto oli tosi alhaalla ja huohotin pienestäkin lenkistä. Lisäksi isona ongelmana on olleet liitoskivut, jotka eivät ole synnytyksen jälkeen lähteneet pois.

Noin pari viikkoa sitten aloitin kunnon päivittäiset kävelyt vauvan kanssa. Vähintään puoli tuntia aina mennään kerralla ja reippaasti. Näin saan vähän hikiliikuntaa, jossa syke nousee. Kipuja on vieläkin välillä, mutta hammasta purren menen eteenpäin. Mielestäni tilanne on kuitenkin hieman parantunut. Taitaa johtua vatsalihasten erkaneumasta nuo kivut. Näin olen ainakin kotidiagnosoinut. Suunnitelmissa on käydä lähiaikoina fysioterapeutilla, joka katsoo kanssani miten keskivartalo on tähän mennessä palautunut ja miten saan itseni turvallisesti ja itseäni satuttamatta taas kuntoon. Tuo korsetti pitää saada taas tiukaksi ja vahvaksi ja siihen auttaa turvalliset liikkeet sekä lantionpohjan lihasten vahvistaminen.

Tulevaisuuden suunnitelmia on minulla paljon. Ensinnäkin palaan siihen ruokavalioon, mikä minulla oli juuri ennen raskautta, kun sain tutultani tehdyn ruokavalion. Tänään ostimme kaiken tarvittavan kaupasta. Sen lisäksi käyn lähes päivittäin kävelylenkillä (ellei ole sellainen tilanne, etten ole nukkunut ollenkaan tai päivä menee kaupoilla yms.). Fyssarille soitan mahdollisimman pian ja saan sitä myötä varmaan myös lihaskunto-ohjeita. Tarkoitus on pikkuhiljaa nostaa vaativuusastetta ja antaa kropalle aikaa palautua. Ei ole loogista ajatella, että palautuisi alle puolessa vuodessa jostain mikä kesti yhdeksän kuukautta ja huipentui aikamoiseen suoritukseen.

Myönnän, ettei minulle ole helppoa hyväksyä raskauden ja synnytyksen jättämiä jälkiä kehossani. En myöskään usko, että tätä voi kukaan ymmärtää, joka ei ole käynyt samaa läpi. Aion silti yrittää nyt nousta tästä paremmaksi, vahvemmaksi versioksi itsestäni, joka hyväksyy itsensä hieman helpommalla. Loin jotain uskomattoman ihanaa ja kaunista tähän maailmaan - se nyt vain jätti jälkensä.

Hyvä, paha äitiys?

Lapsen saatuani olen päässyt uuteen ihmeelliseen maailmaan: äitiyteen. Olen samalla myös osa jotain sellaista isompaa "klubia", johon kaikki äidit kuuluu. Tässä klubissa on välillä aika ilkeät pelisäännöt - varsinkin netissä.

On käsittämätöntä, että äidin pahin vihollinen on toinen äiti. Kukaan ei osaa olla yhtä tuomitseva ja ankara kuin toinen äiti, jolla on omat mielipiteensä. Netissä ilmiön huomaa valitettavan usein. Tuomitseminen alkaa jo synnytyksestä. Haluatko synnyttää kivunlievityksellä vai ilman? Oletko nyt aivan varma, että epiduraalin aiot ottaa?! Sehän voisi tehdä pahaa vauvalle... Kyllä luomuna kannattaa vedellä, eikä nyt ainakaan mitään lääkkeitä käyttää! No, omasta puolestani voin sanoa, että lääkkeet pelastivat oman synnytykseni.

Sitten vauvan synnyttyä huono äiti olet heti, jos et täysimetä vähintään puoli vuotta, et aloita soseita tietyssä iässä, käytät lapsellasi tuttia ja et pese pienen pyllyä joka vaipan vaihdon yhteydessä. Noh, imettää ajattelin puoli vuotta, mutta muuten niin oon varmaan huono äiti tuolla perusteella.
Miksi me olemme toisillemme niin ankaria? Eikö ole itsestäänselvää, että se mikä toimii juuri minulle ja lapselleni ei välttämättä toimi alkuunkaan toiselle perheelle ja heidän pienokaiselleen? Eihän sitä nyt oleteta, että kaikki ihmiset söisivät tai pukeutuisivat samalla tavalla. Miksi äitien ja etenkin pienten vauvojen pitäisi olla samanlaisia?

Nykyään ollaan muutenkin niin helposti tuomitsevia. Asioista tehdään johtopäätöksiä pelkästään
uutisotsikoiden tai toisen ihmisen ulkonäön perusteella. Niin kuin me muka tietäisimme paremmin tai ylipäätänsä mistään mitään oikeasti. Tavallaan on ollut hurjaa astua tähän äitiyden, välillä aika kovaankin, maailmaan. Olen onneksi päättänyt olla välittämättä, sillä tiedän itse parhaiten, mikä meillä toimii. Esimerkiksi vauvani tukehtuu kuumuuteen toppapuvussa ja pipossa. En siis pue häntä niin. Usein kauppaan lähtiessämme hänellä on normivaatteet, makuupussi sekä pipo päässä. Se riittää, kun lasta kannetaan autoon ja sieltä kauppaan, vaikka ulkona olisikin vähän pakkasta. Enempää, jos pukee päälle niin toinen huutaa kuumissaan. Ja vaikka kaupassakin hän on pelkästän normaalisti puettuna niin silti selkä hikoilee. Ei tätä muut tiedä kuin minä ja mieheni, turha siis tuomitakaan.

Mielestäni hyvä äiti on sellainen, joka välittää lapsestaan ja tekee parhaansa tämän hyvinvoinnin eteen. Oli se paras sitten täysimetys kuuden kuukauden ajan tai korvikkeiden käyttö, koska imettäminen sattuu tai on hankalaa. Hyvä äitiys ei ole kiinni kantorepun merkistä tai siitä minkä ikäisenä lapsi nukkuu omassa sängyssään kokonaisia öitä. Hyvä äitiys on rakkautta.

Äidit, olkaamme toisillemme armollisempia, sillä armoa jokainen pienen lapsen äiti tarvitsee -päivittäin.

Blondimpi blondi

20 vuotta olen ollut olemassa ja koskaan en ole värjännyt hiuksia... paitsi nyt. Päätin äitiyden myötä, että olisi ihanaa saada tähän päähän jotakin vaihtelua, mutta en kuitenkaan halunnut tapani mukaan leikata tukkaa lyhyemmäksi. Näin hirveästi vaivaa saadakseni tämän olkapäihin asti kasvatettua, enkä mielelläni heti sabotoisi yritystäni saada pitkät hiukset.

Alunperin halusin lähes platinablondiksi, mutta juteltuani kampaajani kanssa totesimme yhdessä, että on parempi minun elämäntilanteessani (toisin sanoen en pääse kampaajalle kovin usein) ja minun värjäämättömällä hiuslaadullani vaalentaa jonkin verran säilyttäen tyvessä sitä omaa väriä. Näin minun ei tarvitse murehtia tyvikasvua ja vaalennus ei mene pieleen.

Kiharaa!

Värjäyksessä käytettiin Olaplexia. Jos ette ole kuulleet niin tämä on kolmivaiheinen käsittely, jota jotkut kampaamot voivat käyttää värjäämisen yhteydessä. Ensimmäisessä vaiheessa väri- tai vaalennusaineeseen sekoitetaan Olaplex Bond Multiplier. Aine suojaa hiusten rikkisiltoja ja korjaa jo vaurioituneita. Toisessa vaiheessa hiuksia hoidetaan Olaplex Bond Perfector-aineella värikäsittelyn jälkeen. Tämä sitoo rikkisillat tiukasti kiinni toisiinsa. "Kolmas vaihe" sisältää Olaplex Hair Perfector-aineen, jonka saa mukaan kotiin. Tämä ei ole pakollista, mutta vahvasti suositeltavaa. Olaplex Hair Perfectoria käytetään 1-2 kertaa viikossa hiusnaamiomaisesti korjaten näin hiusvaurioita. Itse ainakin huomaan selkeän eron aina Olaplex-käsittelyn jälkeen kotona. Laitan sen pestyihin, pyyhekuivattuihin hiuksiin vaikuttamaan noin 30-60 minuutiksi, jonka jälkeen pesen hiukset uudelleen. Ihanuutta. Kiitos Qhairille ja kampaajalle tästä uudesta ystävästä.


Pidän todella paljon lopputuloksesta. Olen selkeästi blondimpi, mutta omaakin väriä on seassa, mikä
tekee tästä eläväisen ja helppohoitoisen. Olaplex-hoito kotona tekee sen, että hiukseni ovat aika hyvässä kunnossa, vaikka ne on värjätty. Ja kaiken lisäksi, koska oma hiustyyppini on sellainen taipuisa ja lasimainen niin värjäys on tehnyt tästä paljon helpomman käsiteltävän! Nutturat, letit ja kiharat pysyy!! Taisin nyt ainakin vähäksi aikaa jäädä värjäyskoukkuun... Hups.

Ennen ja Jälkeen

Äiti

Pienelle ihanalle pojalle hankitut
pienet ihanat siniset tossut

On ihmeellistä kuinka paljon on tapahtunut alkuvuodesta. En ole ehtinyt kirjoittamaan tänne ollenkaan. Oikestaan en ole ehtinyt tehdä paljon mitään, en edes neuloa. Äitiys on intenssiivistä ja jokapäiväistä puuhaa - mutta ihanaa.

Pieni ihana poikamme R, syntyi 13.01.2016 klo 15:30. Synnytys kesti ikuisuuden (lue: 31,5 tuntia), mutta viimein pieni ihmeemme saapui maailmaan. Pari ensimmäistä päivää eivät menneet ihan niin kuin toivottiin ja vauva joutui viettämään aikaa lastenosastolla. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja pikkuinen kotiutui 5 päivän ikäisenä sairaalasta.

Arki on ollut aikamoista ja hyvin erilaista. Ollaan kuitenkin aika nopeasti päästy kärryille ja nyt kaikki tuntuu jo ihan normaalilta. Rutiinit ovat muodostuneet ja pikkumiehen persoona on tullut esille. Hän on hirmuisen hurmaava, kiltti, hymyilevä ja utelias. Juuri tuli kaksi kuukautta täyteen. Vaikea uskoa, että aika on oikeasti mennyt niinkin nopeasti.

Päivää ennen synnytystä!

Mulla on päässä sata postausideaa, joista osa liittyy toki äitiyteen. On tullut huomattua ja oppitua niin paljon uutta tässä viime aikoina.. heh. Tämä viikonloppu menee tosin nyt isäni ja veljeni kanssa olemiseen. Ovat molemmat nyt meillä kylässä ja yötä, mikä on oikeastaan aika kivaa ja ihanaa. Isänikin saa viettää kunnolla aikaa  lapsenlapsensa kanssa ja hyvin heillä on mennytkin. Meidän pieni hurmuri on vienyt isänikin sydämen mennessään.

Ihanaa kevään alkua teille kaikille! Lupaaaan yrittää postailla useammin, koska ihan oikeasti tekee mieli. Hän vain niin vähän vielä antaa minulle sitä vapaa-aikaa.. ;)

Siiri

(Kirjoitettu jo tammikuun alussa, mutta jäänyt julkaisematta...)

Vuoden ensimmäinen postaus ja joudun suruissani toteamaan, ettei uusi vuosi alkanutkaan parhaimmalla mahdollisella tavalla ja ilon merkeissä...

Meidän perheeseen on heinäkuusta 2014 alkaen kuulunut ihania kesyrottaneitejä. Lokakuussa 2014 laumaan liittyi uusi pieni neiti ja siitä lähtien heitä on ollut kolme ilahduttamassa meidän arkeamme <3 Tuntuu täysin turhalta edes yrittää selittää miten ja miksi ne ovat niin rakkaita kuin ovat, koska sitä ei vaan voi tajuta ennen kuin rottia hankkii.. Rotta ei ole perusjyrsijä. Rotat on jotain ihan muuta.

Totesimme mieheni kanssa joitakin päiviä sitten, että Siiri-rakas on mennyt liian huonoon kuntoon. Hänellä on varmaankin ollut aivoissa kasvain, sillä oireina oli oikeanpuolimmaisten raajojen toimintakyvyttömäksi muuttuminen pikkuhiljaa, väsymys ja rottapieni näytti välillä myös vähän pahoinvoivalta. Lopulta hänen alkoi tehdä tiukkaa pestä itseään sekä syödä ja juoda. Teimme siis sen vaikeimman, mutta oikean, päätöksen ja veimme hänet eläinlääkäriin eilen viimeiselle matkalleen...

Olemme kiitollisia siitä, että saimme Siirin elämäämme ja erityisen kiitollisia siitäkin, että saimme viettää hänen kanssaan kolme vikaa päivää täysillä syöttäen hänelle ihan mitä tahansa hän halusikin ja viettäen hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa. Lähtö oli liian nopea ja yllättävä, mutta saimme sentään sanoa hyvästit kunnolla.

Pieni raksu on haudattuna takapihalle, jonne sytytimme myös hautakynttilän. Kynttilä sammui tänään samalla hetkellä, kun saimme koko häkin syväputsattua Siirin hajuista ja kaksi jäljelle jäävää tyttöä takaisin sinne. Lähdöstä teki kauniin myös todella kaunis eilinen päivä ja ensilumi ..  <3 Kuten mieheni sanoi, tää oli vähän kuin jostain satukirjasta tietyllä tavalla.. Pienen ei ainakaan tarvinnut enää kärsiä.

Emme vielä tiedä jatkammeko rottaharrastusta kahden jäljellä olevan neidin poismenon jälkeen. Se riippunee vähän siitä jaksammeko haudata lemmikkejä niinkin tiheään tahtiin.. Jää nähtäväksi. Nyt kuitenkin nautimme Minnistä ja Lotasta täysillä.

Lepää rauhassa Siiri (viralliselta nimeltään Sanders Flashing Images) 5.6.2014-5.1.2016 <3

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Vuosi 2015 hupenee silmissä ja tänään elellään viimeistä päivää tätä vuotta! Sen kunniaksi on aika katsoa mitä tuli luvattua tämän vuoden alussa ja miten on mennyt.. :D Täytyy sanoa, että vuosi on ollut aika radikaalisti erilainen kuin alunperin ajattelin.

Tässä nyt kuitenkin alkuvuoden lupaukset:

1. " Saan itseni kiinteään ja hyvään kuntoon ennen häitä. Tämä pitää sisällään säännöllisen tehokkaan treenin sekä terveellisen ja monipuolisen syömisen. Aikaa kymmenen kuukautta, alkaa NYT!
2. Kasvatan pitkän tukan!
3. Teen parhaani pääsykokeiden suhteen. Ruoskin itseäni eteenpäin.
4. Yritän järjestää upeat ja ihanat häät ilman liikaa stressiä. Hyvin se menee, eikä jokaisella yksityiskohdalla ole todellakaan väliä.
5. Uusin vaatekaappini. Tämä on iso vuoden 2015 projekti, jonka olen jo aloittanut. Ja käyttämättömät vaatteet pois kaapista lojumasta ja kierrätykseen!
6. Menen käymään parhaan ystäväni luona Tallinassa, kun mulla on siihen varaa.
7. Menen Ranskaan ja tapaan sukulaiseni.
8. Pidän blogia säännöllisesti, enkä "pelkää" kirjoitella laajasti asioista."

Katsotaas... Kohdat 1, 5 ja 8 ei ihan menneet suunnitelmien mukaan, mutta muuten näyttää aika hyvältä! Tukka on jo jotakuinkin olkapäihin asti,  häät oli mahtavat ja selvisin stressistä aika hyvin, pääsykokeista pääsin läpi ja Tallinna ja Ranska toteutuivat. Ensimmäinen kohta piti paikkansa hetken aikaa, kunnes tulin raskaaksi, 5. kohta ei toteutunut babybumpin takia ja 8. kohta ei vaan onnistunut minulta tänä vuonna... Harmi, koska olisin oikeasti halunnut pitää tätä blogia enemmän. Ei vaan kerta kaikkiaan rahkeet riittäneet. Tästä oli enemmän stressiä kuin terapeuttista hyötyä kaiken "myrskyn" keskellä.

Luin muutenkin blogipostaukseni tammikuulta uudelleen ja sieltä pomppasi silmään eräs kohta:

"Uusi vuosi tuntuu musta aina ihan uudelta mahdollisuudelta. Viime vuonna tapahtui paljon isoja juttuja, kuten yhteenmuutto ja lukiosta valmistuminen, mutta tää vuosi on paljon isompi. Kulta pääsee armeijasta, haen taas yliopistoon, mennään naimisiin, muutetaan.. Täytetään 20 vuotta! Tältä vuodelta odotan paljon ja isosti. Ja jostain syystä olen ihan täynnä intoa - eri tavalla kuin yleensä. "

Jännää miten elämä tuo isoja yllätyksiä eteen. Odotin tältä vuodelta paljon ja sain niin paljon enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Seuraava vuosi 2016 tulee olemaan erilaisin ja jännittävin kaikista. Meistä tulee vanhempia. Minusta tulee äiti. Ei se elämä tule pyörimään minkään muun asian ympärillä, koska tää on vaan niin iso juttu. Jään äitiyslomalle ainakin vuodeksi, jolloin pääasiallinen "työni" on olla läsnäoleva ja rakastava äiti. Vuodesta tulee varmasti äärimmäisen erilainen ja omalla tavallaan haastava, mutta uskon sen olevan myös todella antoisa ja täynnä rakkautta. En malta odottaa tämän seikkailun alkamista!

Aion nyt tehdä perinteiset uudenvuoden lupaukseni ensi vuodelle. Voidaan sitten taas katsoa miten kävi ;)

1. Lupaan olla itselleni armollinen mitä tulee kehon asioihin. Ymmärrän sen, ettei synnytyksestä ja 9kk raskaudesta palauduta hetkessä.
2. Neulon ainakin 10 erilaista asiaa oli kyseessä sitten sukkapareja, pipoja tai lapasia!
3. Menen kesällä Ranskaan vähintään kahdeksi viikoksi aviomiehen ja vauvan kanssa.
4. Aloitan urheilun uudelleen ja teen siitä osan arkea.
5. En jää yksin kotiin lusimaan neljän seinän sisään. Meen johonkin mammajumppaan tai vastaavaan ja tutustun ihmisiin.
6. Palautan kuvataiteen portfolion ja matematiikan esseen tammikuun alussa.
7. Löydän aikaa välillä itselleni ja miehelleni.

Enempää lupauksia en uskalla tehdä, enkä oikeastaan haluakaan, sillä elämäntilanne muuttuu niin rajusti, ettei sitä voi etukäteen käsittää. Innolla odotan mitä vuosi 2016 tuo tullessaan! En olisi ikinä uskonut vuosi sitten, että elämäni olisi nyt tällaista..

Aivan ihanaa uutta vuotta 2016 teille kaikille!

Juhlikaa hyvin, olkaa kunnolla ja nauttikaa uusista mahdollisuuksista!

Kuvailua

Pakko päivittää tännekin hieman kuvia, joita on nyt tullut otettua tolla Olympus Penillä. Kyseessä siis peilitön minijärkkäri eli on todella kätevän kokoinen ja laatu osaa todella yllättää! Perusobjektiivilla mennään ja oon leikitellyt tällä aina, kun valoa on ollut (ja pimeässäkin) eli ei niin paljon kuin toivoisi ;) Kamerassa myös wifi-ominaisuus, joka on sellainen hauska turhuus. Saan siis kuvia suoraan siirrettyä kamerasta puhelimeen tai käytettyä puhelinta ns. kaukosäätimenä kameraan. Ajatuksena minulla oli tätä toivoessani joulupukilta, että saisin kätevän kokoisen kameran, jolla kuvata meidän tulevaa lasta ja vauvantäytteistä elämää ihan liikaa :P

Anopin takapihalta otettu

IKEAn lamppu makkarissa

Lotta-rotasta on kuoriutunut linssilude! 

Jouluja

Lauttasaaresta

En saa tarpeekseni tästä.. Olin hukannut kuvaamisen innon, kun tuntui hankalalta kanniskella sitä mun (oikeasti vieläpä pientä) järkkäriä joka paikkaan, mutta tän pikkuisen pedon saa minne tahansa laukkuun mukaan! Efektejäkin löytyy itse kamerasta ja niitä olen testaillut osassa näistä kuvista. Vielä on niin paljon kuvailtavaa ja kokeiltavaa maailma täys!

Jouluaaton auringonlasku

IKEA-lamppu

Näihin kuviin päätän tämän postauksen. 

Olisi ihanaa päästä kuvailemaan lisää lähipäivinä - kunhan vauvavalmisteluiltani ehdin!