Paras käsirasva

Näin joulun ja kaukana Etelä-Suomesta pysyvän talven kunniaksi ajattelin jakaa teille salaisuuden: maailman parhaan käsirasvan.

Mulla on ihan älyttömän kuivat kädet suurimman osan vuodesta, kuivuvat helposti ja halkeilevat kynsien ympäriltä, jolloin sattuu ja verta valuu. Sain kuitenkin vuosi sitten äidiltäni joululahjaksi Body Shopin hamppukäsirasvan ja -jalkavoiteen. Ihan parasta ikinä. Enää ei kädet halkeile, kivut on poissa ja pehmeys saatu takaisin!

Suosittelen siis ehdottomasti teille kaikille tätä käsirasvaa ja sen kumppaniksi voi hyvin ostaa jalkarasvan, joka myös pitää kovat kantapäät ja päkiät poissa! Näitä myydään sekä erikseen että yhdessä samassa paketissa! Rasva on hyvin riittoisaa ja imeytyy hyvin. Käytän sitä enimmäkseen iltaisin mennessäni nukkumaan. Olen myös kuullut mm. yhdeltä opiskelijakaveriltani, että tämä rasva on paras, joten en ole mielipiteeni kanssa yksin ;)

Kokeilkaa!
Plussana tuotteen ekologisuus ja eläinystävällisyys tietenkin ;)

10 asiaa, joita kukaan ei kertonut minulle raskaudesta

Viikko 34

Täytyy todeta, että olen pienestä asti ollut vauvahullu, lukenut vauvakirjoja, katsonut elokuvia, jossa aiheena on lapsen saaminen ja haaveillut perheen perustamisesta. Siitä huolimatta oli paljon asioita, joista minulla ei ollut aavistustakaan ennen kuin olin oikeasti raskaana. Oi tätä kaikkea mitä minulle ei kukaan etukäteen kertonut...

1. Aamupahoinvointi ei välttämättä sisällä oksentamista, eikä välttämättä rajoitu aamuun, vaan voi kestää vuorokauden ympäri ja monta viikkoa. Pahoinvointi voi myös tulla takaisin keskellä raskautta tai sen loppupuolella tai kestää läpi koko raskauden! Jee.
2. Itsestäsi huolehtiminen on vaikeaa. Kävin eilen pedikyyrissä, koska en mitenkään enää yllä jalkoihini. En ole oikeastaan yltänyt moneen kuukauteen. Täysin mahdotonta sheivata tai lakata varpaankynsiä. Oikeasti, kauneushoitoloiden korvaamaton apu on tarpeen ellei halua näyttää luolanaiselta.
3. Ihosi ei välttämättä hehku kauneuttaan, kuten väitetään. Voi olla, että saat aknen. Voi olla, että hormonit pelleilee sun naaman kustannuksella koko 9kk ajan.
4. Hajuaistisi ei vain ole hieman parempi, vaan muutut joksikin supersankariksi, joka haistaa 100 metrin päähän, jos joku on tänä aamuna polttanut yhden tupakan. Yhden. Ja kyllä, se lisää pahoinvointia.
5. Kaikki mitä rakastat syödä ei ole enää ok. Okei, liioittelen. Mutta oikeasti: ei alkoholia, ei ranskalaisia juustoja, ei punaista lihaa muuten kuin läpikypsänä, ei graavilohta, ei mätiä, ei maksapasteijaa tai paté'ta, ei savustettuja asioita kuten poroa, ei mereneläviä.. Yhtäkkiä joulupöydästä ei löydy enää mitään syömäkelpoista :D Tämän lisäksi voi olla, että ikuiset herkut, kuten suklaa, eivät enää mene alas ja oliivit suoraan purkista alkaa tuntua todella hyvältä ajatukselta. Weird, I know.
6. Jumalattomat kivut. Sitä jotenkin olettaa, että raskaus on kivutonta ja se kärsimys alkaa sitten vasta synnytyksen käynnistyttyä. No joillakin, kuten minulla, voi tulla kovia kipuja selkään tai nivusiin, johtuen raskaushormoneista ja paikkojen löystymisestä sekä kohdun isosta koosta. A.K.A välillä en kävele, asennon vaihtaminen on kivuliasta ja en pysty edes ottamaan sukkiani itse pois jaloista. Kuukausi jäljellä.
7. Hengittäminen on yliarvostettua. Näytän ja kuulostan keuhkoahtauman saaneelta valaalta. Ihan jees, siihen tottuu. Mut.. miltä tuntuikaan, kun pystyy vetää keuhkot täyteen happea? Olen unohtanut.
8. Hyvästi naiselliset alusvaatteet. Millään muulla ei ole merkitystä kuin mukavuudella raskauden aikana. En olisi ikinä uskonut sanovani näin. Pitsi on out, kaarituelliset liivit on out. Oikeastaan kaikki mikä ei näytä mummoalusvaatteilta on out ja ihaninta maailmassa on tisseihin asti ylettyvät alushousut sekä imetysliivit, jotka näyttää trikootopeilta. En välitä, kunhan on mukava olla. 
9. Mahalaukkusi on rusinan kokoinen. Rusinan. Kerralla saa syötyä älyttömän pieniä annoksia, mikä tarkoittaa sitä, että syö pitkin päivää, koska ei saa yhdellä aterialla alas kuin ehkä 4v lasten annoksen.
10. Millään näistä ei oikeasti ole mitään väliä. Joo, on kipuja, ei saa syödä mitään, hengittäminen on vaikeaa ja on paha olo. So what? Raskauden aikaisten liikkeiden tunteminen ja vauvan kasvun seuraaminen sekä jokainen vuorovaikutustilanne, jonka syntymättömän lapsensa kanssa käy ei voi sanoin kuvailla. Mikään ei ole näin ihanaa ollessa samalla näin tukalaa. En vaihtaisi tätä mihinkään.

Tämmöinen pieni valitushuumoripläjäys tälle päivälle!

Ihanaa huomista kolmatta adventtia kaikille! <3 

Kasvamassa aikuiseksi?

Rakastan asua täällä.

Syksyn toinen flunssa saapui ja olen maannut nyt kotona kolme päivää kipeänä. Huonoja puolia tässä sairastelussa on tylsistyminen elävältä, kun haluaisin tehdä sata tekemätöntä asiaa, mutta vointi ei anna periksi. Hyviä puolia? Olen saanut paljon aikaa rentoutua, ajatella ja neuloa. Toisin sanoen tämän voisi ottaa henkisenä terapialomana.


Olen ajatellut paljon elämääni ja itseäni viimeiset päivät. Olen todella syventynyt omaan sielunelämääni, oikein silleen länsimaalaisen itsekkäästi. Olen 33 viikkoa raskaana ja minulla on noin 6,5 viikkoa itsekeskeistä elämääni jäljellä, eikä oikeasti edes sitä, koska raskaus ja tuleva äitiys ovat muuttaneet minua jo nyt. Välillä tuntuu siltä, että olen muuttunut nyt jo niin paljon, eikä kukaan - ei edes minä itse - ymmärrä sitä vielä. Tarkastelen tätä yhden elämänalueeni kautta, koska tässä se ehkä näkyy eniten:

Monet minut tuntevat tietävät, että vaikka olen henkisesti oikeasti suhteellisen rikas ihminen niin olen myös hyvin ulkonäköpainotteinen ajoittain. En tiedä onko se jotain mikä on peritty Ranskan puolelta vai vain minun tapani olla ja kontrolloida maailmaani. En ole se turhamaisin ihminen, enkä laita älyttömiä summia rahaa ulkonäkööni, mutta tykkään näyttää hyvältä ja ennen kaikkea haluan huolehtia kehostani. Pahimpiin pelkooni kuuluu ylipaino, löllöisyys ja voimattomuus. Raskaus on muuttanut tätä asiaa paljon. Viime keväänä minulla oli personal trainer-kausi, enkä ole oikeasti koskaan voinut fyysisesti paremmin kuin silloin. Liikuin paljon ja söin grammalleen oikein, olo oli mahtava. Tulin raskaaksi aika pian tämän kauden aloittamisen jälkeen, jolloin tuli sellaisia maallisia ongelmia kuin raskauspahoinvointi. Liikkumisen oli pakko loppua hetkeksi ja en saanut suustani alas mitään muuta kuin sämpylää ja kalkkunaleikkeleitä. Tätä kesti jonkin aikaa.

Neulominen on parasta kipeänä
- kunhan ei oo liian huono olo heh..

Kun pahin aamupahoinvointi väistyi tuli häiden suunnitteluaika. On ihme, että ylipäätänsä ehdin
nukkua tuon reilu 1,5 kuukauden aikana. Painokaan ei pahemmin noussut, vaikka raskaus eteni vauhdikkaasti, sillä tein jatkuvasti jotain tai ravasin jatkuvasti jossain, vaikka en aitoa liikuntaa harrastanutkaan. Välillä unohdin jopa syödä, hyi minä. Häiden jälkeen tuli koulun aloitus ja iso flunssa. Sitä ei muuten uskoisi kuinka paljon aikaa luokanopettajakoulutus vie! Olen käsittänyt kavereihin verrattaessa, että meidän opintopiste on ilmeisesti sama kun muiden kaksi työmäärän perusteella. Meitä ei päästetä helpolla ja on paljon kasaantuvaa tehtävää jatkuvasti. Lisäksi päätimme tietenkin muuttaa samaan aikaan eli tekemistä riitti ja raskauskin alkoi jo tuntumaan enemmän.

Elämäni on hieman rauhoittunut nyt. Koti on kovalla vauhdilla melkein valmis, lastenhuonetta on hieman aloiteltu ja koulu kevenee koko ajan joulua kohti. Olen nyt kuitenkin ollut liikkumatta noin puoli vuotta ja se näkyy: olen leventynyt kyljestä, takapuolesta, käsivarsista.. Se myös tuntuu. Alan olla jo sen verran isokokoinen, että liikkuminen on hankaloitunut. En voisi kuvitellakaan meneväni jumppaamaan, enkä oikein uskaltaisi tehdä salilla mitään, koska tauko on ollut jo niin pitkä ja kroppani on minulle hieman vieras. Olen siis yrittänyt käydä kävelyillä ja olla muuten vain aktiivinen ihminen. Olen myös suunnittelut aloittavani mammajoogan ensi viikolla, kun olen toipunut flunssastani. Olin jotenkin tuudittautunut sellaiseen maailmaan, että "on jo liian myöhäistä", "minkäs tälle enää voi". Koskaa ei ole liian myöhäistä. Jos aloitan nyt niin ehdin liikkua pari kuukautta ennen lapseni syntymää ja siinä ajassa ehtii jo tehdä paljon. Olen todella nuori, kehoni vahvistuu nopeasti.

Koko tämän ajatusketjuni pointti on se, että vuoden takainen minä olisi tullut hulluksi. Vuoden takainen minä ei kestäisi omaa peilikuvaansa nyt. En voi väittää, etteikö tässä olisi ollut heikkoja hetkiä. Tuntuu siltä, että raskaus muuttaa kehoani päivittäin. Olen joka päivä vähän isompi, vähän erilainen. Tajusin kuitenkin, että kroppani on edelleen minun, vaikkakin tuntuu kovin omituiselta usein. Raskausarpia on alkanut ilmestyä, eivätkä ne ole yhtään niin kamalia kuin miltä aluksi tuntui tai mitä pelkäsin.. Toivoin oikeasti, että kuuluisin siihen 10% joka ei saa raskausarpia, mutta olisihan se pitänyt arvata, että turha toivo :D Eikä se haittaa.

Sisälläni kasvaa pieni ihme. Pienen pieni ihme, jonka kanssa kommunikoin päivittäin. Hän on aktiivinen heiluja, joka ilmaisee ärtymyksensä, jos istun liian lysyssä ja reagoi isänsä lauluun. Hän on pieni aarre ja äitiäni lainatakseni: minä olen aarteenkantaja.
Se on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Eikä sillä ole väliä, että se tulee näkymään kehossani tulevaisuudessa. Aion palautua mahdollisimman hyvin ja aion tehdä töitä sen eteen, että olisin taas hyvässä fyysisessä kunnossa. Mutta en aio hävetä arpiani, enkä aio vihata peilikuvaani. En ole oikeasti edes antanut itseni mennä niin huonoon kuntoon kuin mitä olin jossain vaiheessa päässäni kuvitellut. Ylimääräistä toki löytyy, mutta iso osa on raskauden aikaansaannosta, ei liikkumattomuuden. Kaikki järjestyy ajallaan.

Peilistä tuijottaa takaisin hyvin onnellinen nuori nainen. Nuorella naisella on hyvin kiva, pyöreä raskausmaha. Maha muljahtelee, kun siellä liikuskelee hyvin ihana pieni poika. Millään muulla ei ole mitään väliä.

..
Olenkohan viimein kasvamassa aikuiseksi?

Kun täytyy hidastaa tahtia

Hej alla!

Koko meidän yhteiskunta pyörii tehokkuuden ja suorittamisen ympärillä. Sen huomaa jokaisen tavasta puhua ja toimia. Kaupungeissa ihmiset ovat keskimääräisesti onnettomampia ja stressaantuneempia kuin maalla ja viime viikonloppuna sain todistaa tämän käytännössä, kun ajoimme kullan kanssa Espoosta Kokkolaan ja takaisin kahden päivän sisällä. Stressin ja kiireen huomaa täällä etelämmässä ihmisten tavasta kommunikoida toistensa kanssa sekä muun muassa ajotavoista tuolla liikenteessä.

Olen 11-vuotiaasta asti ollut "kiltti tyttö", täydellisyyttä tavoitteleva tyttö, suorittajatyttö. Täydellisesti sopeutuva tähän yhteiskuntaan siis... Paitsi että: ennen en ollut raskaana ja pystyin pusertaa itseni ties mistä läpi välittämättä omasta väsymyksestäni tai stressistäni. Se ei vaikuttanut suoranaisesti muihin kuin minuun (tosin voi olla, että mieheni ja äitini ovat eri mieltä tästä). Nyt asiat ovat toisin.

1/3 tentitlukemisesta sekä meidän Minni-rotta

Toinen periodi alkoi yliopistossa ja istuin ensimmäiset luennot eri aineista viime viikon maanantaina.
Bussissa juuduin ruuhkaan (kahdesti) ja kun pääsin kotiin olin todella känkkäränkkä. Purin tämän kaiken tietysti mieheeni, jonka jälkeen illalla puhkesin lohduttomaan itkuun. Tajusin viimein mikä mua vaivaa: stressi, pettymys itseeni ja arkeeni sekä suru: Suru siitä, etten ole ehtinyt nauttia raskaudestani viikkoakaan niin kuin olisin oikeasti halunnut. Alkuraskaus meni pääsykokeisiin lukemiseen ja niiden tekemiseen, sitten oli häiden suunnittelu joka vei KAIKKI mehut, sitten alkoi opiskelut, joihin olen panostanut täysillä, jonka jälkeen piti jo alkaa valmistella muuttoa, jonka jälkeen muutettiin ja nyt ollaan oltu kuukausi niin, että teen hirveästi hommia sekä kotona että koulussa. Ei ihme, jos väsyttää ja harmittaa. Odotan esikoistani ja en ole saanut pysähtyä siihen kunnolla.

viikko 30 - hui kuinka hän kasvaa!

Tajusin viime viikon alussa, että arkeni nyt ei ole sitä mitä haluan. Olen jo viikolla 30 ja haluan nauttia siitä, että tunnen pienen poikani liikkeet, siitä että hän reagoi puheeseen ja lauluun sekä kosketukseen, siitä että halkean onnesta, kun ajattelen ensi tammikuussa syntyvää pientä aarretta. En ehdi pysähtyä, jos yritän suorittaa alle 7 viikossa yli 21 opintopistettä. Jätin siis maantiedon pois ja pidemmän mietinnän jälkeen myös kasvatuspsykologian. Tunnen oloni nyt paljon rauhallisemmaksi ja onnellisemmaksi. Ehdin pysähtyä potkuihin ja vauvahankintoihin. Ehdin suunnitella meidän tulevaa arkea ja vauvaonnea. Näin sen pitääkin olla.

Nautin nyt siis elämästäni suuresti. Suoritan sopivan määrän opintopisteitä ennen joulua, odotan jo äitiyslomaa, nautin pienestä aarteesta ja meidän uusi koti edistyy kovaa vauhtia! Eilen käytiin hakemassa eräältä ihanalta nuorelta äidiltä turvakaukalo ja Bugaboo-ratasosa, joista tulee olemaan meille paljon hyötyä ja iloa! Ne oli tavallaan ensimmäiset isommat hankinnat vauvaa varten, koska lastenhuoneen kimppuun ei olla ehditty vielä yhtään - pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Joskus täytyy hidastaa tahtia niin kaikesta tulee paljon kivempaa. Ehtii sitä myöhemminkin.

Jonkun viesti OKL:n vessassa. Täyttä totta!
Let's all be positive!

Automne et autres choses

suom. Syksy ja muita asioita

 Ja taas liian pitkän tauon jälkeen - Hei! En voi uskoa, että tässä vierähti jo kuukausi viime postauksesta.. En kyllä suoraan sanottuna usko, että mun elämä olisi koskaan ennen ollut näin hektistä ja kiireistä. Koko ajan on asioita, jotka pitäisi hoitaa ja tehdä ja/tai suunnitella...


Me ollaan nyt siis muutettu ja virallisesti espoolaisia. Tää asunto on ihana ja ollaan viimein nyt viikon jälkeen saatu tänne isoimmat huonekalut paikoilleen eli sohva, sänky ja ruokapöytä. Ja kyllä, siinä meni yli viikko.. Asioita on hankaloittanut mun raskaus ja pienet mokailut, jotka saatiin hyvin paikattua. Täytyy kyllä ehdottomasti suositella IKEAa siinä mielessä, että vaihto- ja palautus toimii siellä todella hyvin. Ollaan myös todella paljon käytetty aikaa siivoamiseen (se pahvi- ja muoviroskan määrä, kun pystyttää huonekaluja), huonekalujen kokoamiseen ja koulussa käymiseen. Aviomieheni tärkein hankinta - grilli - myöskin komeilee tuolla takapihalla :D

Opiskelut etenevät ja siinäkin suhteessa menee hyvin. Ensi viikolla on tenttejä ja täytyy nyt oikeasti lukea nuo kolmisen kirjaa loppuun, heh.. Liian paljon tehtävää ja liian vähän aikaa, tuttu fiilis teille muillekin? Meillä on ollut paljon nyt ryhmätöitä (tai mulla, koska mullahan on näitä ykkös- ja kakkosvuositason kursseja päällekkäin), jotka on nekin vieneet oman aikansa. Opiskelut ja muutto erikseen toimisi oikein hyvin, mutta tää molempien palloittelu samaan aikaan on haastavaa. Varsinkin, kun haluaisin tehdä molempia niiiiin täysillä ja en voi tehdä kumpaakaan 100%:sti. Täytyy hillitä tätä mun perfektionismia ja mennä omien rajojen mukaan.

Rv 26 - kasvaa, kasvaa!

Raskausviikkoja on koossa nyt huomenna 27 ja kaikki on mennyt tähänkin asti hyvin! Muuton
yhteydessä tuli isompi lonkka-/selkäongelma, mutta sekin on nyt liian kalliilla lääkärikäynnillä ja kylmägeelillä hoidettu lähes kokonaan kuntoon. Tyyppi kasvaa silmissä ja vahvistuu joka päivä. Uusin trendi on nyt potkia mua kylkiin, kun koitan keskittyä luennolla opetettavaan asiaan :D Haastetta ja iloa mun päivään <3

Huomenna meillä on lähtö Kööpenhaminaan! Varattiin matka jo reilusti ennen raskautta ja saan vielä lentää ilman erillistä lääkärintodistusta, joten tehdään tästä meidän "viimeinen" kahdenkeskinen pieni romanttinen matka ennen vauvan tuloa. Rottaset pääsee mun ihanalle veljelle hoitoon ja me saadaan olla vain me, ilman mitään muuttohommia. Kuulostaa taivaalliselta, vaikka pieni osa minusta haluaisikin tässä juuri muutettuani jäädä kotiin rakentamaan pesää. Onneksi sitä ehtii tehdä sitten se loput 89 päivää ennen vauvan tuloa! Harmittaa, etten ole oikeastaan ehtinyt kauheasti tutustua Kööpenhaminan mahdollisuuksiin, mutta koitan tässä viime hetken googlailulla löytää meille kivoja paikkoja, missä käydä. Ehdotuksiakin otetaan vastaa, jos kukaan ehtii lukea tätä ennen meidän matkaa :D Kolmisen yötä ollaan siellä ja sitten takaisin arkeen ja tentteihin..

Aamut hautautuneina isoon villakangastakkiin
ja huiviin on parhautta!

Taaaaas tuli tällainen "päivitetään sikana kuulumisia"-postaus, mutta toivon mukaan nyt saisin itseäni niskasta kiinni, kun muuttokin pikkuhiljaa etenee. On muuten aivan mahtavaa, että meillä on pieni takapiha, toimivat kodinkoneet ja TILAA sekä erillisia huoneita! Aika erilainen meininkin kuin meidän edellisessä yksiökaksiossa. Ainoa miinus täällä on se, että ilmeisesti hämähäkitkin viihtyy täällä meidän kodissa, joten meillä (lue: minulla) on menossa valtataistelu tämän kodin herruudesta. Aion voittaa. Ja ei, tämä ei tarkoita, että niitä vilisee seinillä niin kuin asuttaisiin jossain metsässä kiven alla, vaan sitä että niitä on näkynyt viikon aikana mun makuun ihan liikaa eli viisi. Jokaisella saa olla se oma kammo ja tää valitettavasti sattuu olemaan minun.. Mielummin pelkäisin jotain meritähtiä tai pellejä tai jotain.

Täytyy myös tähän loppuun hehkuttaa sitä, että musta on ihanaa, että on KYLMÄ ja SYKSY, vaikka huulet rohtuu ja kädet koivuu ja hiukset sähköistyy! Oon jotenkin niin fiiliksissä ja on ihanaa laittaa tätä kotia, kun tuntuu oikeasti siltä, että rakentaa semmoista pesää itselleen, jonne voi paeta kylmyydeltä ja pimeydeltä.

Joten: ihanaa syksyn alkua, syyslomaa (niille, jolla sellainen on) sekä viikonloppua kaikille!

Fuksivuosi starttaa

Hei kaikki!

Arki on lähtenyt rullaamaan kovaa vauhtia, jonka vuoksi en ole ehtinyt häämatkan jälkeen päivitellä tänne yhtikäs mitään. Takana on kaksi orientoivaa viikkoa, joiden aikana olen tutustunut ihaniin uusiin ihmisiin ja sairastanut flunssan.

Eilen alkoi ensimmäiset kurssit eli ensimmäiset kaksi varsinaista koulupäivää on nyt takana. Kahdeksasta neljään piti tsempata molempina päivinä ja välissä oli kätevä kahden tunnin hypäri, jonka aikana minä ja pari muuta hommattiin meidän kurssikirjat kirjastosta ja syötiin. Aikamoinen pino pitäisi lukea kahdessa viikossa. Yes I can. Luennot on olleet enimmäkseen todella mielenkiintoisia! Historian luennolla käytiin läpi erilaisia murhia, joita meidän piti kuvien ja vihjeiden perusteella ratkaista. Pointtina oli, että me ymmärrettäisiin miten me käytetään kaikkea tietoa, mitä meille on tullut muualta kuin koulusta - kuten poliisisarjoista. Aika hyvin meni ja jäi oikein innostunut fiilis koko historian didaktiikan kurssista! Mahtavaa kerrankin opiskella jotain, mikä oikeasti kiinnostaa ja jaksaa innostaa iltapäivälläkin 5,5h yöunien jälkeen. Tajuan vasta nyt kuinka todella tärkeää on, että tekee jotain mistä aidosti tykkää. Ei noita kirjojakaan saisi kyllä luettua, jos ei kiinnostaisi.. ;)

Kahden viimeisen viikon aikana on tapahtunut muutakin kuin koulujuttuja. Ollaan aloiteltu pakkaamisia meidän muuttoa varten eli asun nyt virallisesti taas laatikkolandiassa. Ihan kamala välivaihe ja on todella tuskallista, kun tuntuu, että joka käännöksellä osuu johonkin laatikkoon tai sen kulmaan... Onneksi, onneksi ajatus ihanasta uudesta rivaripäädystä innostaa ja sen avulla jaksaa puurtaa kotonakin eteenpäin. Lisäksi minä hullu järjestelmällinen ihminen olen suunnittelut meille pakkausaikataulun, joka on ainakin tähän mennessä pitänyt. Hyvä me!

Meidän pieni Tyyppi rv 20

Käytiin myös toisessa ultrassa ja todettiin, että meille on tammikuussa syntymässä ihana, pieni, erittäin todennäköisesti terve poika! Koko raskauden ajan ollut fiilis sukupuolesta meni siis aivan oikein! Ollaan nyt vähän innostuttu kullan kanssa ja hommattu jo kolmisen vaatekappaletta. Kunnon materialismionni alkaa kyllä vasta sitten muuton jälkeen, kun vauvatavaroille on se OMA paikka, eikä niitä tarvitse sulloa mun alusvaatelaatikkoon. Tavallaan onni, että tulossa on poika, koska sille meillä onkin näitä nimiehdotuksia keksittynä. Tytölle oli jotenkin kamalan vaikeaa miettiä mitään, joten se on sitten mahdollisesti toisen ajan murhe, jos joskus tulee tyttö! :D

Parin viikon takainen raskausmaha, joka on tuosta jo
kasvanut aivan hurjan paljon!!! Lähiaikoina lisää kuvia ;)

Muuten olo on aika hyvä. Väsyttää kamalasti kaikki uusi ja flunssasta vielä hieman toipuilen, mutta olen motivoitunut ja innoissani opiskelusta. Raskausmaha kasvaa kasvamistaan (Rv 22 menossa) ja eilen sain ekan kerran kuulla jonkun ulkopuolisen suusta, että olen raskaana, joten ilmeisesti olen viimein päässyt "söin kesällä liikaa jätskiä"-vaiheesta kunnon raskausmasu-vaiheeseen!!! Ainakin vaatekaappiuudistukset ovat olleet sen mukaisia, koska piti hommata vaikka mitä, ettei tarvitsisi mennä alasti kouluun... Jossain vaiheessa ajatuksena on kirjoitella äitiysvaatekaapista päivitys, jossa on vinkkejä siitä miten pärjää uusimatta koko vaatekaappia :) Toivottavasti löydän tällekin postaukselle lähiaikoina aikaa!

Edessä on nyt kaksi ihanaa "vapaapäivää", jotka käytän täysin lepäämiseen, nukkumiseen, neulomiseen, lukemiseen ja pakkaamiseen. Voisin myös käydä jossain kävelyllä, kun ehdin. Oma aika on kiva ja aliarvostettu juttu!

Ihana, kamala arki on siis alkanut ja minä olen täysin sen lumoissa!
Välillä tuntuu, että oma elämä on pelkkää erilaisia päällekkäisiä onnentunteita... Miten voikin olla kaikki yksinkertaisesti niin hyvin  - vaikka väsyttääkin näin paljon.

Ihanaa syksyistä viikon jatkoa kaikille!
Minusta on ihanaa, että on vähän viileämpää ja syksy selkeästi lähestyy hirmuista vauhtia.

PS. Jos joku ihmettelee, että "missä häistä postaus ja kuvat?!" niin ymmärrän ja pahoittelen :D En ole vielä saanut hääkuvia, kun ovat vielä muokattavina ja niistä tehdään albumi yms., mutta päivittelen tänne koko päivän heti kun saan kuvat käsiini! Tässä voi toki mennä hetki ;)

Just married!

Olen virallisesti rouva!! Häät olivat torstaina ja kaikki meni ihan superhyvin! Vieraat vaikuttivat oikein tyytyväisiltä, puhumattakaan meistä. Seremonia oli ainakin meille kahdelle emotionaalinen hetki ja juhlat olivat yllättävän nopeasti ohi. Hullua miten aika rientää, kun on todella hauskaa ja ihanaa. Näillä näkymin on tulossa myös upeita hääkuvia!

Ollaan nyt häämatkalla Kreetalla ja täällä on kuuma! 30-32 astetta joka päivä sekä kirkas taivas. Ollaan päivittäin käyty uimassa altaassa, otettu aurinkoa ja maattu varjossa. Raskaana on kivempaa, kun ei tarvitse olla auringossa koko ajan. Ruoasta en nyt nauti niin paljoa, koska en voi oikein mitään syödä :'D Maitotuotteita alkaa olla ikävä, juomat pitää juoda ilman jäitä ja salaattejakaan en uskalla syödä, kun ei ole tietoa siitä onko ne pesty hanavedellä. Ei se mitään, nautin kaikesta muusta aivan suunnattoman paljon! Mielummin olen liian varovainen tässä kohtaa.

Eilen nautin mother-to-be-hieronnasta, joka teki todella hyvää. Ei tarvinnut maata mahallaan ollenkaan, vaan kyljelleen ja hieman selälteen. Vatsaakaan ei pahemmin hierottu, kevyesti vaan siliteltiin :D Hieroja ihmetteli kovasti sitä montako kiloa olen saanut raskauden aikana, kun en todellakaan näytä siltä, että melkein 5kk raskautta takana. Täytyy kyllä myöntää näin "julkisesti", että tähän mennessä vain kolme kiloa. Aika vähän silleen, mutta eiköhän ne kilot sieltä tule ja kovaa tän alkusyksynkin aikana :D En ole asiasta huolissani.

Vaikka tällä hetkellä vain nautin olemisesta ja rentoudun täysillä, niin päässä pyörii jo vähän koulujuttuja. Mutta silleen sopivasti. Oon jo aika innoissani aloittamassa opiskeluja, vaikka jännittää näiden normijuttujen (saanko kavereita, miten viihdyn, pääsenkö nopeasti kärryille jne...) lisäksi mun raskauden kanssa opiskelujen järjestely ja se miten muut ottaa sen, että jään aika pian äitiyslomalle. Kovasti toivon, että saisin hyviä ystäviä ja ymmärrystä tähän. Mutta katsoo sitten!

Oon myös ollut nyt ahkera ottamaan kuvia, kun jaksaa taas olla ja tehdä kaikkea kivaa. Ollaan myös leikitty meidän Polaroid-kameralla, joka ostettiin häihin ja otettu yks kuva päivässä. Välillä menee pieleen, mut se kuuluu asiaan :'D Instagramia on tullut siis päivitettyä säännöllisesti, mutta enpä koe huonoa omaatuntoa, koska se on vaan tajuttoman kivaa ja tavallaan välillä harrastus. Mikä sen kivempaa, kun kuvata arkea ja lomaa ja lisätä siihen filtteri? ;) 

Kaiken kaikkiaan siis olen onnellisesti nyt naimisissa, kasvatan mun mahaa, joka oikeasti nyt suurenee kovaa vauhtia ja rentoudun täysillä ennen arjen alkua. Kun mä tuun täältä takas niin oon niin latautunut ja niin ready! Sit voidaankin jo siirtyä muuttoprojektiin koulun ohella :P

Hyviä kesäpäiviä kaikille!

Suomessakin kuulemma ihana sää!

Rouva C. 

Sokerointi

Näin häiden kunniaksi olen käynyt monessa kauneushoidossa. Kerran sitä vain mennään naimisiin,
eikö? Ainakin toivon mukaan. "Villein" kokeiluni on ollut sokerointi!

Sokerointi on "uusi" tapa poistaa karvoja, joka on paljon hellempi kuin vahaaminen. Sokeroinnissa käytetään sellaista sokerimassamöykkyä, jota käytetään aina yhden alueen karvojen poistoon. Tuote on täysin orgaaninen ja sitä voisi jopa syödä. Samalla kun sokeri poistaa karvat se myös kuorii ihoa. En ole koskaan kokeillut vahausta, joten en voi sanoa omasta kokemuksesta sattuuko tämä vähemmän kuin se, mutta näin minulle on kerrottu! Itse kestin "kivun" todella hyvin. Hieman nippasi välillä, mutta oli todella helpottavan ok tunne. Jokaisen sokerointikerran jälkeen karva heikkenee ja harventuu. Tällä menetelmällä voi myös jopa 3mm pituisia karvoja.

Itse vahautin kainalot ja sääret ja jäin jo koukkuun! Sokeroinnista on nyt 5 päivää ja iho on sileä, hyvinvoiva ja KARVATON! Joitakin "untuvakarvoja" ilmestyy hieman, koska osa karvatupoista on sokeroinnin aikaan ns. levossa eli eivät juuri sillä hetkellä kasvata karvaa. Untuvakarva on kuitenkin aivan vaaleaa ja pehmeää, joten todella helppo itse epiloida tai sheivata kotona pois, eikä näy mihinkään! Useamman sokeroinnin jälkeen untuvakarvatkin häviävät!

Kaiken kaikkiaan suosittelen tätä jo nyt lämpimästi! Itse harkitsen käyväni säännöllisesti (ainakin keväällä/kesällä) hoitamassa siellä kainalot. Kävin kauneushoitolassa nimeltä Serené Helsingissä ja voin sitäkin suositella lämpimästi kaikille :) Hyvä palvelu, hienosti hoidettu homma ja kanta-asiakkuuskortinkin saa bussikorttiin! :D

Sokerointi on uusi heikkouteni.

Long time no see

En voi uskoa, että kirjoitin viimeksi 6. toukokuuta! Miten aika on voinut mennä näin nopeasti?!
Tässä on tapahtunut yhtä sun toista, joten olen viimeiset kolme kuukautta järjestänyt hirveästi asioita ja saanut elämästä taas kiinni!

Häihin on jäljellä nyt 6 päivää, joten viime hetken järjestelyjä on PALJON. Joka päivä juostaan asioilla, ostetaan asioita, tilataan asioita, sovitaan asioita.. Tuntuu, että tää on ihan loputon työmäärä. Luojan kiitos tämä on kohta ohi ;) Alkaa myös pikkuhiljaa jännittämään häät näin muutenkin, mikä on kai suhteellisen normaalia. En voi uskoa, että alle viikon päästä astelen alttarille..!

Hääjärjestelyväsymystä ei ole helpottanut se, että olen ollut lähes koko sen ajan raskaana. Onneksi, onneksi pahoinvoinnit ja muut on takana! On jotain voimia, millä tehdä ja toteuttaa tärkeät jutut ajoissa. Lisäksi en voi ylistää tarpeeksi ihanaa tulevaa aviomiestäni, joka niin kovasti tsemppaa, auttaa ja hoitaa. Häämekkoa on jouduttu raskauden vuoksi suurentaa, vihkisormusta ei vielä ole, koska sen tilaus meni pieleen ja pitäisi kuulemma saapua perille viimeistään maanantaina (ei stressaa, ei) ja vielä hoidetaan muitakin asioita, joiden piti olla valmiita jo kaksi viikkoa sitten :D Tavallaan kaikki on nyt niin stressaavaa, etten enää edes jaksa kunnolla välittää. "Ai kakkuun ei voi tehdä tällaista? Joo, tehkää mitä haluatte", "ai että näin paljon tämä maksaakin? ihan sama, antaa palaa". En tiedä onko hyvä vai huono juttu.

13+1 viikkoa

Raskaus on edennyt hyvin, pian on 18 viikkoa jo täynnä ja hyvin pienokainen jakselee. Häiden jälkeen päästään viikoksi Kreetalle häämatkalle, jonka jälkeen alkaa karu paluu arkeen ja YLIOPISTOOOON! Eli KYLLÄ, mä pääsin sisään! En voi uskoa tätä vieläkään todeksi, mutta kai se todellisuus pikkuhiljaa hahmottuu, kun kävelen koulun ovista sisään parin viikon päästä. Hyvin piakkoin koulun aloituksen jälkeen alkaa kunnon muuttohommat eli pitäis saada tää kämppä pakettiin. Pakkaamiseen olen varannut sellaiset 3,5 viikkoa eli eiköhän se hoidu siinä koulun lomassa. En kyllä osaa edes kuvitella kuinka ihanaa ja rentouttavaa tulee olemaan, kun lokakuussa olen päässyt jyvälle yliopistomaailmasta, istun omalla sohvalla ihanassa uudessa kodissani ja voin vain rauhassa keskittyä loppuraskauteen ja pienokaisen vastaanottamiseen ensi vuoden alussa. Haluan vain normiarjen ja pikkuhiljaa lähestyn sitä!

Ranskanmatka kesäkuussa

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, etten ole varmaan koskaan ollut näin onnellinen! Kaikki on
superhyvin, sain kaiken haluamani ja vielä enemmän, enkä voisi toivoa mitään enempää tähän. Paljon isoja muutoksia edessä, mutta odotan niitä niin innolla! Nyt myös, kun arki alkaa ja kaikki tasapainottuu pikkuhiljaa aion kirjoitella tänne enemmän. On ollut niin hektistä ja omituista viimeiset kuukaudet, että jäi tämän blogin pitäminen kokonaan. Olen kaivannut tänne, vaikka ette olisikaan kaivanneet minua ;)

Aurinkoista elokuun alkua kaikille ja eikö olekin ihanaa, että se kesä viimein saapui tänne, vaikkakin myöhässä?

ps. Ja JEEEE inttileskeys loppui yli 1,5 kuukautta sitten!!!

Ohi on!!!

Koska liikunta on ihanaa.

Selvisin. En voi uskoa tätä todeksi. Pääsykoe oli eilen ja mä selvisin. Tosin ei mitään hajua lopptuloksesta - paitsi että meni paljon paremmin kuin viime vuonna.. kai.

Mitä olen tehnyt? Käynyt Body Shopissa ostamassa kaksi kynsilakkaa ja naama-aineen (kuulostaa pahasti huumeelta), neulonut, katsonut tv-sarjoja ja ollut tekemättä kertakaikkisesti yhtään mitään. Ihanaa. Tänään piti mennä salille JA joogaan. Päädyin siihen lopputulokseen, että aivan liian rankkaa ja menen vain joogaan - nukkumaan. Huomenna sitten salille, perjantaina tanssia ja lauantaina uusi salikerta. Joo, tiedetään, ei ihan mee putkeen ja pitäisi olla lepopäiviä välissä, mutta kyllä se tästä ja ensi viikolla sitten paremmin. Mä vaan tarviin tän tauon NYT. Kaikesta. Syön kuitenkin oikein ja liikun, joten asiat voisivat olla huonomminkin.

Ulkona on karsea ilma ja en välitä. Olen yksin kotona ja en välitä. Olen VAPAA. Mitään ei tarvitse lukea tällä viikolla. Saan olla ihan rauhassa: ei stressiä, ei hermoilua, ei kynsienpureskelua. Happy me.

Mitä aion tehdä koko loppukuun? Tässäpä olisi listaa:

Pääsykoejännitystä ennen h-hetkeä

• Kevätsiivous, joka sisältää imuroinnin, pölyt ja kylppärin pesun. Aloitan huomenna.
• Ikkunoiden pesu. Ihan oma aiheensa, koska oon siirtänyt sen tekemistä nyt 14 kuukautta...
• Urheilua, urheilua!
• Vaatekaapin järjestelyn. Sellainen kutina, että UFF saa paljon vaatelahjoituksia minulta tässä kuussa. Samoin rotat ja kaatopaikka.
• Papereiden järjestelyä ja uuden kansion ostamista. Valmistaudun henkisesti jo ensi syksyn muuttoon. Kyllä, aloitan jo muuttojärjestelyn. Onpahan sitten vähemmän tekemistä syyskuussa.
• Ei mitään. Aion olla tekemättä myös ei mitään. Ihanaa.

Tosin pitäisi myös etsiä ranskan pääsykokeiden kirjat ja aloittaa ne, mutta kaikki ajallaan. Älkää hoputtako.

"Kun laiskuus iskee, nauti siitä." Tämän viikon motto.

Nautitaan kevään lopusta tuosta ankeasta säästä huolimatta!

ps. Vasemmalla ihana Body Shopin keltainen uutuusväri! I'm in love.

pps. Tuleehan kesä pian?