Kun täytyy hidastaa tahtia

Hej alla!

Koko meidän yhteiskunta pyörii tehokkuuden ja suorittamisen ympärillä. Sen huomaa jokaisen tavasta puhua ja toimia. Kaupungeissa ihmiset ovat keskimääräisesti onnettomampia ja stressaantuneempia kuin maalla ja viime viikonloppuna sain todistaa tämän käytännössä, kun ajoimme kullan kanssa Espoosta Kokkolaan ja takaisin kahden päivän sisällä. Stressin ja kiireen huomaa täällä etelämmässä ihmisten tavasta kommunikoida toistensa kanssa sekä muun muassa ajotavoista tuolla liikenteessä.

Olen 11-vuotiaasta asti ollut "kiltti tyttö", täydellisyyttä tavoitteleva tyttö, suorittajatyttö. Täydellisesti sopeutuva tähän yhteiskuntaan siis... Paitsi että: ennen en ollut raskaana ja pystyin pusertaa itseni ties mistä läpi välittämättä omasta väsymyksestäni tai stressistäni. Se ei vaikuttanut suoranaisesti muihin kuin minuun (tosin voi olla, että mieheni ja äitini ovat eri mieltä tästä). Nyt asiat ovat toisin.

1/3 tentitlukemisesta sekä meidän Minni-rotta

Toinen periodi alkoi yliopistossa ja istuin ensimmäiset luennot eri aineista viime viikon maanantaina.
Bussissa juuduin ruuhkaan (kahdesti) ja kun pääsin kotiin olin todella känkkäränkkä. Purin tämän kaiken tietysti mieheeni, jonka jälkeen illalla puhkesin lohduttomaan itkuun. Tajusin viimein mikä mua vaivaa: stressi, pettymys itseeni ja arkeeni sekä suru: Suru siitä, etten ole ehtinyt nauttia raskaudestani viikkoakaan niin kuin olisin oikeasti halunnut. Alkuraskaus meni pääsykokeisiin lukemiseen ja niiden tekemiseen, sitten oli häiden suunnittelu joka vei KAIKKI mehut, sitten alkoi opiskelut, joihin olen panostanut täysillä, jonka jälkeen piti jo alkaa valmistella muuttoa, jonka jälkeen muutettiin ja nyt ollaan oltu kuukausi niin, että teen hirveästi hommia sekä kotona että koulussa. Ei ihme, jos väsyttää ja harmittaa. Odotan esikoistani ja en ole saanut pysähtyä siihen kunnolla.

viikko 30 - hui kuinka hän kasvaa!

Tajusin viime viikon alussa, että arkeni nyt ei ole sitä mitä haluan. Olen jo viikolla 30 ja haluan nauttia siitä, että tunnen pienen poikani liikkeet, siitä että hän reagoi puheeseen ja lauluun sekä kosketukseen, siitä että halkean onnesta, kun ajattelen ensi tammikuussa syntyvää pientä aarretta. En ehdi pysähtyä, jos yritän suorittaa alle 7 viikossa yli 21 opintopistettä. Jätin siis maantiedon pois ja pidemmän mietinnän jälkeen myös kasvatuspsykologian. Tunnen oloni nyt paljon rauhallisemmaksi ja onnellisemmaksi. Ehdin pysähtyä potkuihin ja vauvahankintoihin. Ehdin suunnitella meidän tulevaa arkea ja vauvaonnea. Näin sen pitääkin olla.

Nautin nyt siis elämästäni suuresti. Suoritan sopivan määrän opintopisteitä ennen joulua, odotan jo äitiyslomaa, nautin pienestä aarteesta ja meidän uusi koti edistyy kovaa vauhtia! Eilen käytiin hakemassa eräältä ihanalta nuorelta äidiltä turvakaukalo ja Bugaboo-ratasosa, joista tulee olemaan meille paljon hyötyä ja iloa! Ne oli tavallaan ensimmäiset isommat hankinnat vauvaa varten, koska lastenhuoneen kimppuun ei olla ehditty vielä yhtään - pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Joskus täytyy hidastaa tahtia niin kaikesta tulee paljon kivempaa. Ehtii sitä myöhemminkin.

Jonkun viesti OKL:n vessassa. Täyttä totta!
Let's all be positive!

Automne et autres choses

suom. Syksy ja muita asioita

 Ja taas liian pitkän tauon jälkeen - Hei! En voi uskoa, että tässä vierähti jo kuukausi viime postauksesta.. En kyllä suoraan sanottuna usko, että mun elämä olisi koskaan ennen ollut näin hektistä ja kiireistä. Koko ajan on asioita, jotka pitäisi hoitaa ja tehdä ja/tai suunnitella...


Me ollaan nyt siis muutettu ja virallisesti espoolaisia. Tää asunto on ihana ja ollaan viimein nyt viikon jälkeen saatu tänne isoimmat huonekalut paikoilleen eli sohva, sänky ja ruokapöytä. Ja kyllä, siinä meni yli viikko.. Asioita on hankaloittanut mun raskaus ja pienet mokailut, jotka saatiin hyvin paikattua. Täytyy kyllä ehdottomasti suositella IKEAa siinä mielessä, että vaihto- ja palautus toimii siellä todella hyvin. Ollaan myös todella paljon käytetty aikaa siivoamiseen (se pahvi- ja muoviroskan määrä, kun pystyttää huonekaluja), huonekalujen kokoamiseen ja koulussa käymiseen. Aviomieheni tärkein hankinta - grilli - myöskin komeilee tuolla takapihalla :D

Opiskelut etenevät ja siinäkin suhteessa menee hyvin. Ensi viikolla on tenttejä ja täytyy nyt oikeasti lukea nuo kolmisen kirjaa loppuun, heh.. Liian paljon tehtävää ja liian vähän aikaa, tuttu fiilis teille muillekin? Meillä on ollut paljon nyt ryhmätöitä (tai mulla, koska mullahan on näitä ykkös- ja kakkosvuositason kursseja päällekkäin), jotka on nekin vieneet oman aikansa. Opiskelut ja muutto erikseen toimisi oikein hyvin, mutta tää molempien palloittelu samaan aikaan on haastavaa. Varsinkin, kun haluaisin tehdä molempia niiiiin täysillä ja en voi tehdä kumpaakaan 100%:sti. Täytyy hillitä tätä mun perfektionismia ja mennä omien rajojen mukaan.

Rv 26 - kasvaa, kasvaa!

Raskausviikkoja on koossa nyt huomenna 27 ja kaikki on mennyt tähänkin asti hyvin! Muuton
yhteydessä tuli isompi lonkka-/selkäongelma, mutta sekin on nyt liian kalliilla lääkärikäynnillä ja kylmägeelillä hoidettu lähes kokonaan kuntoon. Tyyppi kasvaa silmissä ja vahvistuu joka päivä. Uusin trendi on nyt potkia mua kylkiin, kun koitan keskittyä luennolla opetettavaan asiaan :D Haastetta ja iloa mun päivään <3

Huomenna meillä on lähtö Kööpenhaminaan! Varattiin matka jo reilusti ennen raskautta ja saan vielä lentää ilman erillistä lääkärintodistusta, joten tehdään tästä meidän "viimeinen" kahdenkeskinen pieni romanttinen matka ennen vauvan tuloa. Rottaset pääsee mun ihanalle veljelle hoitoon ja me saadaan olla vain me, ilman mitään muuttohommia. Kuulostaa taivaalliselta, vaikka pieni osa minusta haluaisikin tässä juuri muutettuani jäädä kotiin rakentamaan pesää. Onneksi sitä ehtii tehdä sitten se loput 89 päivää ennen vauvan tuloa! Harmittaa, etten ole oikeastaan ehtinyt kauheasti tutustua Kööpenhaminan mahdollisuuksiin, mutta koitan tässä viime hetken googlailulla löytää meille kivoja paikkoja, missä käydä. Ehdotuksiakin otetaan vastaa, jos kukaan ehtii lukea tätä ennen meidän matkaa :D Kolmisen yötä ollaan siellä ja sitten takaisin arkeen ja tentteihin..

Aamut hautautuneina isoon villakangastakkiin
ja huiviin on parhautta!

Taaaaas tuli tällainen "päivitetään sikana kuulumisia"-postaus, mutta toivon mukaan nyt saisin itseäni niskasta kiinni, kun muuttokin pikkuhiljaa etenee. On muuten aivan mahtavaa, että meillä on pieni takapiha, toimivat kodinkoneet ja TILAA sekä erillisia huoneita! Aika erilainen meininkin kuin meidän edellisessä yksiökaksiossa. Ainoa miinus täällä on se, että ilmeisesti hämähäkitkin viihtyy täällä meidän kodissa, joten meillä (lue: minulla) on menossa valtataistelu tämän kodin herruudesta. Aion voittaa. Ja ei, tämä ei tarkoita, että niitä vilisee seinillä niin kuin asuttaisiin jossain metsässä kiven alla, vaan sitä että niitä on näkynyt viikon aikana mun makuun ihan liikaa eli viisi. Jokaisella saa olla se oma kammo ja tää valitettavasti sattuu olemaan minun.. Mielummin pelkäisin jotain meritähtiä tai pellejä tai jotain.

Täytyy myös tähän loppuun hehkuttaa sitä, että musta on ihanaa, että on KYLMÄ ja SYKSY, vaikka huulet rohtuu ja kädet koivuu ja hiukset sähköistyy! Oon jotenkin niin fiiliksissä ja on ihanaa laittaa tätä kotia, kun tuntuu oikeasti siltä, että rakentaa semmoista pesää itselleen, jonne voi paeta kylmyydeltä ja pimeydeltä.

Joten: ihanaa syksyn alkua, syyslomaa (niille, jolla sellainen on) sekä viikonloppua kaikille!

Fuksivuosi starttaa

Hei kaikki!

Arki on lähtenyt rullaamaan kovaa vauhtia, jonka vuoksi en ole ehtinyt häämatkan jälkeen päivitellä tänne yhtikäs mitään. Takana on kaksi orientoivaa viikkoa, joiden aikana olen tutustunut ihaniin uusiin ihmisiin ja sairastanut flunssan.

Eilen alkoi ensimmäiset kurssit eli ensimmäiset kaksi varsinaista koulupäivää on nyt takana. Kahdeksasta neljään piti tsempata molempina päivinä ja välissä oli kätevä kahden tunnin hypäri, jonka aikana minä ja pari muuta hommattiin meidän kurssikirjat kirjastosta ja syötiin. Aikamoinen pino pitäisi lukea kahdessa viikossa. Yes I can. Luennot on olleet enimmäkseen todella mielenkiintoisia! Historian luennolla käytiin läpi erilaisia murhia, joita meidän piti kuvien ja vihjeiden perusteella ratkaista. Pointtina oli, että me ymmärrettäisiin miten me käytetään kaikkea tietoa, mitä meille on tullut muualta kuin koulusta - kuten poliisisarjoista. Aika hyvin meni ja jäi oikein innostunut fiilis koko historian didaktiikan kurssista! Mahtavaa kerrankin opiskella jotain, mikä oikeasti kiinnostaa ja jaksaa innostaa iltapäivälläkin 5,5h yöunien jälkeen. Tajuan vasta nyt kuinka todella tärkeää on, että tekee jotain mistä aidosti tykkää. Ei noita kirjojakaan saisi kyllä luettua, jos ei kiinnostaisi.. ;)

Kahden viimeisen viikon aikana on tapahtunut muutakin kuin koulujuttuja. Ollaan aloiteltu pakkaamisia meidän muuttoa varten eli asun nyt virallisesti taas laatikkolandiassa. Ihan kamala välivaihe ja on todella tuskallista, kun tuntuu, että joka käännöksellä osuu johonkin laatikkoon tai sen kulmaan... Onneksi, onneksi ajatus ihanasta uudesta rivaripäädystä innostaa ja sen avulla jaksaa puurtaa kotonakin eteenpäin. Lisäksi minä hullu järjestelmällinen ihminen olen suunnittelut meille pakkausaikataulun, joka on ainakin tähän mennessä pitänyt. Hyvä me!

Meidän pieni Tyyppi rv 20

Käytiin myös toisessa ultrassa ja todettiin, että meille on tammikuussa syntymässä ihana, pieni, erittäin todennäköisesti terve poika! Koko raskauden ajan ollut fiilis sukupuolesta meni siis aivan oikein! Ollaan nyt vähän innostuttu kullan kanssa ja hommattu jo kolmisen vaatekappaletta. Kunnon materialismionni alkaa kyllä vasta sitten muuton jälkeen, kun vauvatavaroille on se OMA paikka, eikä niitä tarvitse sulloa mun alusvaatelaatikkoon. Tavallaan onni, että tulossa on poika, koska sille meillä onkin näitä nimiehdotuksia keksittynä. Tytölle oli jotenkin kamalan vaikeaa miettiä mitään, joten se on sitten mahdollisesti toisen ajan murhe, jos joskus tulee tyttö! :D

Parin viikon takainen raskausmaha, joka on tuosta jo
kasvanut aivan hurjan paljon!!! Lähiaikoina lisää kuvia ;)

Muuten olo on aika hyvä. Väsyttää kamalasti kaikki uusi ja flunssasta vielä hieman toipuilen, mutta olen motivoitunut ja innoissani opiskelusta. Raskausmaha kasvaa kasvamistaan (Rv 22 menossa) ja eilen sain ekan kerran kuulla jonkun ulkopuolisen suusta, että olen raskaana, joten ilmeisesti olen viimein päässyt "söin kesällä liikaa jätskiä"-vaiheesta kunnon raskausmasu-vaiheeseen!!! Ainakin vaatekaappiuudistukset ovat olleet sen mukaisia, koska piti hommata vaikka mitä, ettei tarvitsisi mennä alasti kouluun... Jossain vaiheessa ajatuksena on kirjoitella äitiysvaatekaapista päivitys, jossa on vinkkejä siitä miten pärjää uusimatta koko vaatekaappia :) Toivottavasti löydän tällekin postaukselle lähiaikoina aikaa!

Edessä on nyt kaksi ihanaa "vapaapäivää", jotka käytän täysin lepäämiseen, nukkumiseen, neulomiseen, lukemiseen ja pakkaamiseen. Voisin myös käydä jossain kävelyllä, kun ehdin. Oma aika on kiva ja aliarvostettu juttu!

Ihana, kamala arki on siis alkanut ja minä olen täysin sen lumoissa!
Välillä tuntuu, että oma elämä on pelkkää erilaisia päällekkäisiä onnentunteita... Miten voikin olla kaikki yksinkertaisesti niin hyvin  - vaikka väsyttääkin näin paljon.

Ihanaa syksyistä viikon jatkoa kaikille!
Minusta on ihanaa, että on vähän viileämpää ja syksy selkeästi lähestyy hirmuista vauhtia.

PS. Jos joku ihmettelee, että "missä häistä postaus ja kuvat?!" niin ymmärrän ja pahoittelen :D En ole vielä saanut hääkuvia, kun ovat vielä muokattavina ja niistä tehdään albumi yms., mutta päivittelen tänne koko päivän heti kun saan kuvat käsiini! Tässä voi toki mennä hetki ;)

Just married!

Olen virallisesti rouva!! Häät olivat torstaina ja kaikki meni ihan superhyvin! Vieraat vaikuttivat oikein tyytyväisiltä, puhumattakaan meistä. Seremonia oli ainakin meille kahdelle emotionaalinen hetki ja juhlat olivat yllättävän nopeasti ohi. Hullua miten aika rientää, kun on todella hauskaa ja ihanaa. Näillä näkymin on tulossa myös upeita hääkuvia!

Ollaan nyt häämatkalla Kreetalla ja täällä on kuuma! 30-32 astetta joka päivä sekä kirkas taivas. Ollaan päivittäin käyty uimassa altaassa, otettu aurinkoa ja maattu varjossa. Raskaana on kivempaa, kun ei tarvitse olla auringossa koko ajan. Ruoasta en nyt nauti niin paljoa, koska en voi oikein mitään syödä :'D Maitotuotteita alkaa olla ikävä, juomat pitää juoda ilman jäitä ja salaattejakaan en uskalla syödä, kun ei ole tietoa siitä onko ne pesty hanavedellä. Ei se mitään, nautin kaikesta muusta aivan suunnattoman paljon! Mielummin olen liian varovainen tässä kohtaa.

Eilen nautin mother-to-be-hieronnasta, joka teki todella hyvää. Ei tarvinnut maata mahallaan ollenkaan, vaan kyljelleen ja hieman selälteen. Vatsaakaan ei pahemmin hierottu, kevyesti vaan siliteltiin :D Hieroja ihmetteli kovasti sitä montako kiloa olen saanut raskauden aikana, kun en todellakaan näytä siltä, että melkein 5kk raskautta takana. Täytyy kyllä myöntää näin "julkisesti", että tähän mennessä vain kolme kiloa. Aika vähän silleen, mutta eiköhän ne kilot sieltä tule ja kovaa tän alkusyksynkin aikana :D En ole asiasta huolissani.

Vaikka tällä hetkellä vain nautin olemisesta ja rentoudun täysillä, niin päässä pyörii jo vähän koulujuttuja. Mutta silleen sopivasti. Oon jo aika innoissani aloittamassa opiskeluja, vaikka jännittää näiden normijuttujen (saanko kavereita, miten viihdyn, pääsenkö nopeasti kärryille jne...) lisäksi mun raskauden kanssa opiskelujen järjestely ja se miten muut ottaa sen, että jään aika pian äitiyslomalle. Kovasti toivon, että saisin hyviä ystäviä ja ymmärrystä tähän. Mutta katsoo sitten!

Oon myös ollut nyt ahkera ottamaan kuvia, kun jaksaa taas olla ja tehdä kaikkea kivaa. Ollaan myös leikitty meidän Polaroid-kameralla, joka ostettiin häihin ja otettu yks kuva päivässä. Välillä menee pieleen, mut se kuuluu asiaan :'D Instagramia on tullut siis päivitettyä säännöllisesti, mutta enpä koe huonoa omaatuntoa, koska se on vaan tajuttoman kivaa ja tavallaan välillä harrastus. Mikä sen kivempaa, kun kuvata arkea ja lomaa ja lisätä siihen filtteri? ;) 

Kaiken kaikkiaan siis olen onnellisesti nyt naimisissa, kasvatan mun mahaa, joka oikeasti nyt suurenee kovaa vauhtia ja rentoudun täysillä ennen arjen alkua. Kun mä tuun täältä takas niin oon niin latautunut ja niin ready! Sit voidaankin jo siirtyä muuttoprojektiin koulun ohella :P

Hyviä kesäpäiviä kaikille!

Suomessakin kuulemma ihana sää!

Rouva C. 

Sokerointi

Näin häiden kunniaksi olen käynyt monessa kauneushoidossa. Kerran sitä vain mennään naimisiin,
eikö? Ainakin toivon mukaan. "Villein" kokeiluni on ollut sokerointi!

Sokerointi on "uusi" tapa poistaa karvoja, joka on paljon hellempi kuin vahaaminen. Sokeroinnissa käytetään sellaista sokerimassamöykkyä, jota käytetään aina yhden alueen karvojen poistoon. Tuote on täysin orgaaninen ja sitä voisi jopa syödä. Samalla kun sokeri poistaa karvat se myös kuorii ihoa. En ole koskaan kokeillut vahausta, joten en voi sanoa omasta kokemuksesta sattuuko tämä vähemmän kuin se, mutta näin minulle on kerrottu! Itse kestin "kivun" todella hyvin. Hieman nippasi välillä, mutta oli todella helpottavan ok tunne. Jokaisen sokerointikerran jälkeen karva heikkenee ja harventuu. Tällä menetelmällä voi myös jopa 3mm pituisia karvoja.

Itse vahautin kainalot ja sääret ja jäin jo koukkuun! Sokeroinnista on nyt 5 päivää ja iho on sileä, hyvinvoiva ja KARVATON! Joitakin "untuvakarvoja" ilmestyy hieman, koska osa karvatupoista on sokeroinnin aikaan ns. levossa eli eivät juuri sillä hetkellä kasvata karvaa. Untuvakarva on kuitenkin aivan vaaleaa ja pehmeää, joten todella helppo itse epiloida tai sheivata kotona pois, eikä näy mihinkään! Useamman sokeroinnin jälkeen untuvakarvatkin häviävät!

Kaiken kaikkiaan suosittelen tätä jo nyt lämpimästi! Itse harkitsen käyväni säännöllisesti (ainakin keväällä/kesällä) hoitamassa siellä kainalot. Kävin kauneushoitolassa nimeltä Serené Helsingissä ja voin sitäkin suositella lämpimästi kaikille :) Hyvä palvelu, hienosti hoidettu homma ja kanta-asiakkuuskortinkin saa bussikorttiin! :D

Sokerointi on uusi heikkouteni.

Long time no see

En voi uskoa, että kirjoitin viimeksi 6. toukokuuta! Miten aika on voinut mennä näin nopeasti?!
Tässä on tapahtunut yhtä sun toista, joten olen viimeiset kolme kuukautta järjestänyt hirveästi asioita ja saanut elämästä taas kiinni!

Häihin on jäljellä nyt 6 päivää, joten viime hetken järjestelyjä on PALJON. Joka päivä juostaan asioilla, ostetaan asioita, tilataan asioita, sovitaan asioita.. Tuntuu, että tää on ihan loputon työmäärä. Luojan kiitos tämä on kohta ohi ;) Alkaa myös pikkuhiljaa jännittämään häät näin muutenkin, mikä on kai suhteellisen normaalia. En voi uskoa, että alle viikon päästä astelen alttarille..!

Hääjärjestelyväsymystä ei ole helpottanut se, että olen ollut lähes koko sen ajan raskaana. Onneksi, onneksi pahoinvoinnit ja muut on takana! On jotain voimia, millä tehdä ja toteuttaa tärkeät jutut ajoissa. Lisäksi en voi ylistää tarpeeksi ihanaa tulevaa aviomiestäni, joka niin kovasti tsemppaa, auttaa ja hoitaa. Häämekkoa on jouduttu raskauden vuoksi suurentaa, vihkisormusta ei vielä ole, koska sen tilaus meni pieleen ja pitäisi kuulemma saapua perille viimeistään maanantaina (ei stressaa, ei) ja vielä hoidetaan muitakin asioita, joiden piti olla valmiita jo kaksi viikkoa sitten :D Tavallaan kaikki on nyt niin stressaavaa, etten enää edes jaksa kunnolla välittää. "Ai kakkuun ei voi tehdä tällaista? Joo, tehkää mitä haluatte", "ai että näin paljon tämä maksaakin? ihan sama, antaa palaa". En tiedä onko hyvä vai huono juttu.

13+1 viikkoa

Raskaus on edennyt hyvin, pian on 18 viikkoa jo täynnä ja hyvin pienokainen jakselee. Häiden jälkeen päästään viikoksi Kreetalle häämatkalle, jonka jälkeen alkaa karu paluu arkeen ja YLIOPISTOOOON! Eli KYLLÄ, mä pääsin sisään! En voi uskoa tätä vieläkään todeksi, mutta kai se todellisuus pikkuhiljaa hahmottuu, kun kävelen koulun ovista sisään parin viikon päästä. Hyvin piakkoin koulun aloituksen jälkeen alkaa kunnon muuttohommat eli pitäis saada tää kämppä pakettiin. Pakkaamiseen olen varannut sellaiset 3,5 viikkoa eli eiköhän se hoidu siinä koulun lomassa. En kyllä osaa edes kuvitella kuinka ihanaa ja rentouttavaa tulee olemaan, kun lokakuussa olen päässyt jyvälle yliopistomaailmasta, istun omalla sohvalla ihanassa uudessa kodissani ja voin vain rauhassa keskittyä loppuraskauteen ja pienokaisen vastaanottamiseen ensi vuoden alussa. Haluan vain normiarjen ja pikkuhiljaa lähestyn sitä!

Ranskanmatka kesäkuussa

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, etten ole varmaan koskaan ollut näin onnellinen! Kaikki on
superhyvin, sain kaiken haluamani ja vielä enemmän, enkä voisi toivoa mitään enempää tähän. Paljon isoja muutoksia edessä, mutta odotan niitä niin innolla! Nyt myös, kun arki alkaa ja kaikki tasapainottuu pikkuhiljaa aion kirjoitella tänne enemmän. On ollut niin hektistä ja omituista viimeiset kuukaudet, että jäi tämän blogin pitäminen kokonaan. Olen kaivannut tänne, vaikka ette olisikaan kaivanneet minua ;)

Aurinkoista elokuun alkua kaikille ja eikö olekin ihanaa, että se kesä viimein saapui tänne, vaikkakin myöhässä?

ps. Ja JEEEE inttileskeys loppui yli 1,5 kuukautta sitten!!!

Ohi on!!!

Koska liikunta on ihanaa.

Selvisin. En voi uskoa tätä todeksi. Pääsykoe oli eilen ja mä selvisin. Tosin ei mitään hajua lopptuloksesta - paitsi että meni paljon paremmin kuin viime vuonna.. kai.

Mitä olen tehnyt? Käynyt Body Shopissa ostamassa kaksi kynsilakkaa ja naama-aineen (kuulostaa pahasti huumeelta), neulonut, katsonut tv-sarjoja ja ollut tekemättä kertakaikkisesti yhtään mitään. Ihanaa. Tänään piti mennä salille JA joogaan. Päädyin siihen lopputulokseen, että aivan liian rankkaa ja menen vain joogaan - nukkumaan. Huomenna sitten salille, perjantaina tanssia ja lauantaina uusi salikerta. Joo, tiedetään, ei ihan mee putkeen ja pitäisi olla lepopäiviä välissä, mutta kyllä se tästä ja ensi viikolla sitten paremmin. Mä vaan tarviin tän tauon NYT. Kaikesta. Syön kuitenkin oikein ja liikun, joten asiat voisivat olla huonomminkin.

Ulkona on karsea ilma ja en välitä. Olen yksin kotona ja en välitä. Olen VAPAA. Mitään ei tarvitse lukea tällä viikolla. Saan olla ihan rauhassa: ei stressiä, ei hermoilua, ei kynsienpureskelua. Happy me.

Mitä aion tehdä koko loppukuun? Tässäpä olisi listaa:

Pääsykoejännitystä ennen h-hetkeä

• Kevätsiivous, joka sisältää imuroinnin, pölyt ja kylppärin pesun. Aloitan huomenna.
• Ikkunoiden pesu. Ihan oma aiheensa, koska oon siirtänyt sen tekemistä nyt 14 kuukautta...
• Urheilua, urheilua!
• Vaatekaapin järjestelyn. Sellainen kutina, että UFF saa paljon vaatelahjoituksia minulta tässä kuussa. Samoin rotat ja kaatopaikka.
• Papereiden järjestelyä ja uuden kansion ostamista. Valmistaudun henkisesti jo ensi syksyn muuttoon. Kyllä, aloitan jo muuttojärjestelyn. Onpahan sitten vähemmän tekemistä syyskuussa.
• Ei mitään. Aion olla tekemättä myös ei mitään. Ihanaa.

Tosin pitäisi myös etsiä ranskan pääsykokeiden kirjat ja aloittaa ne, mutta kaikki ajallaan. Älkää hoputtako.

"Kun laiskuus iskee, nauti siitä." Tämän viikon motto.

Nautitaan kevään lopusta tuosta ankeasta säästä huolimatta!

ps. Vasemmalla ihana Body Shopin keltainen uutuusväri! I'm in love.

pps. Tuleehan kesä pian?

Päivän biisi - La vie en rose

Päivän biisinä tänään La vie en rose, jonka melodia on tuttu monelle Up - kohti korkeuksia -elokuvasta. Laitan tähän kaksi versiota, joista tykkään kovasti. Toinen näistä on Louis Armstrongin ja toinen (alkuperäinen versio) Édith Piaf'in.

Sateinen sunnuntai

Tuntuu siltä, että mulla ei ole ollut rauhallista ja hiljaista aamupäivää viikkoihin. Tavallaan se on kyllä ihan totta. Eilen illalla päätin, että saan tänään nukkua pitkään. Päätin, että pidän ihan rennon aamun ilman aamupänttäämistä ja niin teinkin.

Tarkoitus olisi kyllä tänään päntätä kirjan toisen artikkelin nimiä ja lukuja sekä kerrata kolmannen samanmoiset tiedot, mutta sen ehtii tehdä kyllä. Tarkoitus olisi myös mennä salille vetämään jalkatreenin ja menenkin heti lounaan jälkeen.

Tänään olen ihan relax. En stressaa, en hypetä, en huuda, en riehu, en juokse ympäriinsä pää kolmantena jalkana enkä juttele päivällä kenellekään puhelimessa tai livenä - illalla vasta. Tänään aion nauttia siitä, että ulkona sataa vettä (luitte oikein), villasukat jalassa, sisällä melkein koko päivän. Aion mennä salille ja tuntea kävelymatkalla kuinka naamalleni sataa. Aion hengittää raitista ilmaa ja rauhallista energiaa itseeni. Salilla nostan painoja ja vedän itseni piippuun. Adrenaliinin laskiessa voin sitten tuntea sen rentouden ja seesteisyyden. Sen jälkeen on helppo keskittyä lukemiseen.

 

Mutta miksi tämä rentous ja rauhallisuus?

Koska kaikki on hyvin. Tiedän, että VAKAVA-koe on 10 päivän päästä, mutta mitäs muuta minä sille voin kuin lukea. Sain yhden viikonlopun aikana ostettua älyttömän helposti ja nopeasti häämekon ja -kengät ihanassa seurassa. Se oli niin uskomattoman yksinkertaista. Jopa meidän isoin häästressiaihe eli hääpaikka on nyt viimein varattu ja se on ihana. Ja tämä kaikki kahden päivän sisällä. 

Uusimmat villasukat,
varren mallina Olga

En aio postailla mitään hääasukuvia tänne, sillä se on yllätys kaikille sitten lokakuussa. Sen verran voin vain sanoa, etten ole ihan sellainen kuin alunperin kuvittelin olevani - ja hyvä niin. Tulen olemaan min täydellisessä hääpaikassa, jossa voin nauttia kaikesta ympärilläni.

Kaiken kaikkiaan tunnen oloni tänään siis hyvin onnekkaaksi. Jostain syystä minulla on tänään myös kova ikävä kultaa, mutta torstaina sitten nähdään...  Eka kiinnioloviikonloppu hänellä pitkään aikaan. Ehkä vain nautin siitä kuinka yksin saankaan olla tänään.. Ei sitä aina saa.

Rauhallista sunnuntaita kaikille!

Hengittäkää hetki syvään ja hiljentykää. Sateiset sunnuntait on sitä varten ja se tekee todella hyvää.

20 vuotta ja paljon muuta!

Rakkaan ostama synttärikimppu <3

Mun piti ihan tarkistaa milloin viimeksi tuli näpyteltyä tänne yhtikäs mitään. Vastaus? Pääsiäisenä. Pääsiäisen jälkeen on tapahtunut aika monta asiaa.

Ensinnäkin, täytin 20 vuotta! Tuntuu ihan sekopäiseltä, aika menee jotenkin niin nopeasti. Vastahan mä katsoin, että mun synttäreihin on puoli vuotta. Lahjojakin sain, mutta niistä enemmän sitten myöhemmin! Olo ei ole tietenkään mitenkään erilainen, mutta tavallaan kyllä tosi kiva, etten ole enää "teini". Tuntuu, että saa ikänsä puolesta enemmän nyt kunnioitusta ja tietynlaista arvostusta mun tekemisiin ja puheisiin. Ehkä ihmiset ei nyt katso niin kieroon, kun kerron meneväni naimisiin tänä vuonna..? :D

Sitten se oikeasti jännä asia: lukuaikaa on jäljellä enää 12 päivää. Tähän mennessä olen lukenut kirjan lukemattomia kertoja läpi eri tekniikoilla. Lisäksi olen osallistunut valmennuskurssin tunneille, tehnyt todella paljon tehtäviä, pistareita, välikokeen.. Nämä viimeiset 12 päivää olen varannut yksityiskohtien hiomiseen. Pääasiat osaan jo, ainakin uskon ja toivon niin. Mutta vuosiluvut, nimet, kuka on sanonut mitäkin, teoriat, kenen teoria... Tässä riittäisi ikuisesti pänttäämistä.. Pitää vain valikoida.

Mikä tulee mun elämäntapamuutoskin niin se on edistynyt! Viimeksi, kun kirjoitin niin tuskailin oikean maitorahkan valinnassa sekä aikataulutuksessa. Pakko sanoa, että enää en osaisi elää ilman aamupalaa ja löysin sen täydellisen maitorahkan.  Nälkä on nykyään 3-4 tunnin välein ja syöminen on vain luonnollinen osa mun arkea. Osaan ottaa automaattisesti eväät mukaan, kun lähden jonnekin. Osaan aikatauluttaa. Lisäksi juon vettä enemmän kuin koskaan. Sekin on vain tapa. Kaikenpuolin voin paremmin, näytän paremmalta ja olen onnellisempi näin.

Jo kuukaudessa on kroppa muuttunut tosi paljon! Kiloja on lähtenyt sellainen 3-4kg eli ei liikaa. Lisäksi lihasmassaa on tullut lisää ja paljon ns. "löllöä" on lähtenyt pois :D Kiinteytymistä näkyy siis jo nyt. Aineenvaihdunnan pelittäminenkin on tässä todella tärkeä asia. Niin sanottu "hiilariturvotus" on poissa! Ja vinkkinä teille, lukijat, juokaa sitä vettä! Iso osa kropan toiminnasta on todella siitä kiinni.

Tässä oli myös eduskuntavaalit, joissa toki äänestin, sillä mielestäni, jos ei äänestä niin ei ole oikeutta valittaakaan. Kuten tästä blogista voi päätellä niin kannatan vihreitä ja olen ylpeä siitä. En kuitenkaan aio kirjoittaa ajatuksia vaalien lopputuloksesta (ainakaan vielä), koska koen, että tarvitsen aikaa sulatteluun ja haluaisin nähdä millainen hallitus meillä nyt on... Mutta pettynyt ja kauhistunut olen ollut - sen myönnän - ihmisenä, ihmisoikeuspuolustajana, eläintenpuolustajana, naisena ja puoliksi ulkomaalaisena.

Joka tapauksessa tässä pikapäivitys elämästäni tällä hetkellä. Päivä menee siis aikalailla lukemiseen, treenaamiseen ja neulomiseen sekä toki syömiseen :D Aion ehdottomasti kirjoitella enemmän pääsykokeen jälkeen. Tätä on ollut ikävä, mutta aika ja jaksaminen ei vain tällä hetkellä riitä.

Täytyy vielä jakaa tällä viikolla kirjoittamani viisaus, kun iski pääsykoepaniikki ja äiti sai muhun taas uskoa ja muistin sen miksi mä tätä teen:

"Kun elämä murjoo ja epätoivo vie, soita äidille."

Oikein ihanaa viikonlopun alkua kaikille!

Tämä nuori nainen lähtee nyt nukkumaan ja menee huomenna metsästämään häämekkoaan seuranaan monta ihanaa naista! 

Jotenkin tuntuu, että tuli tosi sekava päivitys, mutta ei mikään ihme - mun ajatukset on näin myöhään vähän sekaisin.