Fiancée

No niin!
Luvattua arkipäivitystä vähän myöhässä tietenkin, koska sehän kuuluu asiaan. Ja sekin kuuluu täysin asiaan, että kirjoitan tätä keskellä yötä.

Viime aikoina on tapahtunut aivan hirveästi asioita hyvinkin lyhyessä ajassa..

Aloitin IKEAssa viime viikon tiistaina perehdytyksellä ja tilojen läpikäymisellä. Sain myös osallistua heti palaveriin ja nähdä tulevia työtovereitani. Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina mua koulutettiin ja olin kolmessa vuorossa putkeen. Ei varmaan tarvitse mainita siitä kuinka uupunut ja fyysisesti rikki olin perjantain vuoron jälkeen. IKEAssahan seisotaan kassoilla (tosin minulla ja eräällä toisella on käytössä halutessa hyvin epäergonominen puujakkarapenkki), joka on terveellekin ihmiselle totuttelemisen arvoinen juttu - saatika sitten tämmöiselle selkävammaiselle. Onneksi olen kuitenkin sitkeä likka ja tottunut selkäkipuiluun. Jalathan myös on olleet kovilla, kun en ole tottunut seisomaan 5 tuntia putkeen. Kaikkeen tottuu, vai mitä?

Oon rakastanut IKEAssa työskentelyä! Ihmiset on sairaan mukavia, mulla on omat koodit ja laatikot ja vaatteet yms. sekä oikeasti varsinaisia työkavereita. Kaiken lisäksi näin "entisenä" vuokratyöläisenä voin sanoa, että on mielettömän ihana tunne, kun sua kutsutaan töissä etunimellä. Et olekaan enää "ööm" tai "hei sinä" tai "exra", vaan ihminen, jolla on nimi. Ehkä "pieni" asia, mutta hyvin tärkeä.

Työsuhde-etuudetkin on todella hyviä ja siellä ollaan oikeastaan aika joustavia. Tällä hetkellä koitan vaihtaa yhtä vuoroa. Saa nähdä onnistuuko..


Viikonloppuna sain rakkaan avomieheni kotiin rankan viikon jälkeen (minulla töitä, hänellä metsäleiri) ja hän yllätti minut täysin.. kosimalla! Olen siis onnellisesti kihloissa. Kosinnasta ei sen enempää kuin että se oli täysin odottamatonta ja hyvin romanttista. Häiden päivämääräkin on vielä auki eli yhdessä vielä mietitään asioita ja suunnitelmia läpi. Voi tätä onnea ja rakkautta! Täytyy kyllä todeta "ääneen", että rakastan mun sormustakin niin paljon.. Miten se mies osasikaan valita niin mun näköisen ja oloisen sormuksen.. <3 On se kyllä aina omanut hyvän maun korujen suhteen. Sormus on koon tai puoli liian pieni eli pitää jossain vaiheessa käydä sitä suurentaa. Kyllä mä sitä pystyn hyvin käyttämään, mutta puristaa hieman jos oon vähänkin turvoksissa, heh.. Kuvastakin sen vähän huomaa.

Viikonlopun aikana ehdittiin myös käydä IKEAssa (kyllä, menin sinne takaisin neljän työpäivän jälkeen) ostamassa ison läjän joulukoristeita ja hyötymässä henkilökunta-alennuksesta <3 Muutenkin shoppailtiin ja käytiin ruokakaupoilla ja kahvilassa juomassa biohiilihappomehut (kuulostaa oudolta, mutta tosi hyvää). Sunnuntaina sitten juhlittiin kullan syntymäpäivää hänen sukunsa kanssa.

Tällä viikolla olen saanut yhden työvuoron hoidettua, ryhmätyötunnit käytyä ja verokortin hankittua. Tässä jo sinänsä on ollut paljon tehtävää kolmelle päivälle, mutta lisäksi oon tehnyt viikkosiivouksen (tai enempi jo kuukaussiivous krhm) ja vastaanottanut isäni Ranskasta asti tänne. Hän viipyy sunnuntaihin asti ja veljeni saapuu seuraamme huomenna. Erilainen viikko siis tulossa. En ole vielä ihan perillä siitä mitä me tehdään, mutta voisinpas koittaa kuvata meidän seikkailuja. Helsinkihän on isälleni aika tuttu paikka.

Tämmöistä kuuluu meikäläisen arkeen. Ensi viikolla luvassa töitä ja tenttikirjan aloittamista. En aio osallistua ekaan tenttikertaan, koska saan kirjat niin myöhään käsiini. Seuraava tentti on sitten marraskuun loppupuolella.

Kaiken kaikkiaan olen mielettömän tyytyväinen elämääni siitä huolimatta, että kultani lähtee perjantaina RUKiin eikä ole ihan varma miten me seuraavien kolmen kuukauden aikana nähdään. Toivon kuitenkin parasta ja iloitsen täysillä siitä mitä minulla nyt on.

Ihanaa ja pirtsakkaa syksyä teille <3 Minä ainakin rakastan ulkona olevaa syysilmaa ja ruskaa.. Joka vuosi se on yhtä ihanaa..


ps. Ehkä turha tän postauksen jälkeen edes erikseen mainita, mutta.. tulisipa jo joulu! Terveisin "pienoinen" jouluihminen ;)

Alive

Pieni päivitys siitä, että täällä olen vielä, enkä ole suinkaan unohtanut blogiani.

Oikeastaan on tehnyt mieli kirjoitella vaikka mistä, mutta IKEA-duuni alkoi tiistaina ja maanantaina oli alustus, joten joka päivä olen ollut töissä ja on ollut kiireellisempää tehtävää joka ikinen päivä töiden jälkeen. Lienee sanomattakin selvää, että olen hyvin uupunut. Lisäksi on mennyt totutella 5 tunnin seisomiseen, sillä IKEAssahan ei kassoilla ole penkkejä. Jalat ja selkä siis hellänä.

Lisää duunista ja arjesta päivittelen myöhemmin ja siis viimeistään ensi maanantaina.

Kuulemiin!

ps. Kuvassa väsynyt ja .. vääristynyt minä :D

Palmikkounelma

Hei!
Iloisia uutisia!

Pitkään taas väkersin lapasten kimpussa, sillä nämä olivat elämäni toiset sellaiset ja jotenkin peukalon saaminen oikeaseen paikkaan on mulle hemmetin vaikeaa :D Vaikeuksien ja järkyttävien langanvaihtojen kautta kuitenkin voittoon!

Lapaset sopivat käteen kuin unelma ja ovat ihan minun näköiset! Palmikkoa oli todella kiva ja helppo neuloa eli suosittelen kaikille! Kun saa ajatuksesta kiinni niin aloittelijakin onnistuu! Kavennukset jostain syystä menivät vähän vinoon, mutta suoristuvat tässä käytössä aika hyvin. Nämä toimittavat nyt siis syys-/kevätlapasten virkaa ja suunnitteilla on samasta väristä ja langasta tehty tuubihuivi. En tosin tiedä milloin tuo projekti toteutuu, kun rahaa ei tällä hetkellä lankoihin ole :)

Ohje: Ann-Mari Nilssonin Neulo pipot, käsineet, sukat! -kirjasta
Puikot: 3,5mm
Lanka: Novitan Isoveli (väri muistaakseni 759 punaluumu)
Vaikeusaste: helpohko

Seuraavana projektina on villasukat syntymäpäivälahjaksi kullaleni! En yhtään vielä tiedä millaiset tulee.. Tällä hetkellä menossa inspiraatio-/suunnitteluvaihe ;)

Ihanan syksyistä viikon alkua teille kaikille!

Päivän biisi: I love it when you...

Uusi tuttavuus kiitos Ellen Show'n.

Viikonloppu meni mukavasti ulkona syödessä, ruokakaupassa käydessä ja leipoessa kullan synttäreiden vuoksi (ovat tiistaina, mutta raukka on silloin metsässä leirillä, joten sai muffinsseja mukaan). Pikkuiset on myös viety eläinlääkäriin, mutta siitä lisää parin päivän sisällä.

Lähden tästä lukemaan kasvatustieteitä, jotka suoraan sanottuna juuri nyt, tänä iltana, eivät kiinnosta minua pätkän vertaa.

Tentti on huomenna, pitäkää peukkuja!

VICTORY

JES!
Uskokaa tai älkää, mutta minä sain viiiiimein töitä. Viimein on vakkarityöpaikka, jonne mennä joka viikko. Viimein saan tietyn verran kuukaudessa. Viimein saan aina maksettua vuokran ilman itkua, ahdistusta tai paniikkikohtauksia.

Musta tulee IKEA Espoon uusi kassahenkilö!
Haastattelu kesti viime perjantaina melkein tunnin eli ovat aika tarkkoja työntekijöistään. Soittivat tänään sopiakseen aloituspäivän lokakuun alulle ja muutamia työvuoroja. Lisää työvuoroja saan tietooni viikonloppuna.

Työ tulee eroamaan aika paljonkin ruokakaupassa olemisesta, mutta olen varma, että opin nopeasti. Lisäksi IKEAlla on kummisysteemi, jonka avulla saan opastusta ensimmäisellä kolmella vuorolla aina kun tarvitsen. Jännittää aivan pirusti, mutta samalla olen vain todella, todella tyytyväinen ja innoissani! Ja kaiken lisäksi olen aina rakastanut IKEAa. Ihan oikeasti. Se on kuin iso ihana Muumimaailma.

Tähän päivään mahtui siis suurta helpotusta ja iloa pakkomielteisen tenttilukemisen lisäksi.
Nyt väsyttää ja taidan juhlia tätä saavutustani neulomalla lapaseni loppuun ja katsomalla NCIS:iä.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille!

Päivän biisi: Would you stay with me?

Tämähän soi melkein joka radiokanavalla. Kuuntelen tässä GrooveFm-kanavaa ja täytyy sanoa, että sopii jotenkin tähän päivään.
Inttileski jäi taas yksin ja ensi viikolla odottaa monenmoiset haasteet! Ja niistä selvitään ;)

Keeping busy

Kun mä aloitin avoimen yliopiston niin mä en ihan sisäistänyt mitä tarkoittaa 25 opintopistettä. Tiesin toki, että pitää tehdä töitä. Ja tiesin, että tämä vaatii perslihaksia (jotka omaan kyllä tiettyyn pisteeseen asti). Minut on kuitenkin yllättänyt tämä työnmäärä ja ennen kaikkea aikataulu.

Olen juuri käynyt lukion eli opiskelu ja tiukka opiskelutahti on minulla hyvin tuoreessa muistissa. Ylppäreistä selvittiin ja koeviikot handlattiin. Tästä huolimatta tuntuu siltä, että avoin yliopisto vetää kiireen vielä pidemmälle..

Saimme eilen tietää, että 1.10 mennessä meidän kaikkien on pitänyt ottaa yhteyttä johonkin kouluun ja käytävä siellä havainnoimassa kolme oppituntia. Eihän tässä olisi sinänsä muuten mitään, mutta käytännössä on siis mentävä kouluun ensi viikon aikana ja sen lisäksi meillä on yksi ryhmätyötunti maanantaina ja kaksi luentoa tiistaina ja torstaina. Ja tentti on 29. päivä, joten lukutahti sen kun kiristyy.

Tällä hetkellä olen vielä nolosti ensimmäisessä tenttikirjassani, jonka ajattelin lukea loppuun viiiiiiimeistään maanantaina. Ei ole onneksi paljoa jäljellä. Seuraavasta tenttikirjasta tuli muistiinpanoja jo luennolla eli osaan rungon jo tavallaan etukäteen. Pitää kuitenkin panostaa siihen, koska on kuulemma se hankalempi kirja näistä kahdesta.

Seuraavan jakson (eli se, mikä mulla on tällä hetkellä menossa) kirjat on mulla varattuna
kotipaikkakunnan kirjastosta, mutta jonossa on 3-4 ihmistä.. Toivon kuitenkin saavani ne ensi kuun aikana, jotta ehdin lukea ne läpikotaisin molemmat. Kirjojen hankinta on oikeastaan yksi stressaavimmista asioista. Sitä ei sentään lukioaikana tarvinnut murehtia. En kuitenkaan aio ostella itselleni näitä kirjoja, sillä sen verran kalliita ovat, enkä todennäköisesti lue niitä enää ikinä ensimmäisen lukukerran jälkeen.

Monta rautaa on siis tulessa. Varsinkin, kun työtulevaisuus on vielä kovinkin epäselvä. Eiköhän ensi viikon aikana järjesty aika monta asiaa tavalla tai toisella.

Tämmöinen pieni avaus avoimen yliopiston maailmasta. Tällä hetkellä menossa jakso nimeltään Didaktiikka, joka on 7 opintopisteen arvoinen. Kaiken tuon edellä mainitun lisäksi meidän täytyy vielä pitää ryhmätyötunneilla alustukset jostain aiheesta koko muulle ryhmälle ja raportoida meidän koulumaailman havainnot. Pitää siis ennen 1.10 myös kirjoittaa havaintoraportti.

Paljon tsemppiä teille muille kanssastressailijoille! Tämä syksy voitetaan.
Kuulemiin! ;)

Pätkätyöläinen

Mun elämä on tällä hetkellä suoraan sanottuna aika hektistä.
Olen etsinyt töitä jo pidemmän aikaa ja tänään sain viimein pyynnön työhaastatteluun (mistä olen järjettömän iloinen). Haastattelu on perjantaina eli näemme sitten miten se menee.. Jos tämän työn saan niin aion pitää vuokratyöni ja käydä siellä, kun kivoja vuoroja ilmaantuu. Lisätienesti on aina hyvä asia.

Koska olen järjettömän työkaipuinen niin olen lupautunut auttamaan avomiehen äitiä näyttelynsä pitämisessä. Tänään käänsin hänelle hankalahkon tekstinpätkän suomesta englanniksi ja olen myös luvannut mennä valvomaan näyttelyä kuutisen kertaa. Mukavaa hommaa ja rahaa taskuun ;) Äidilleni olen myös lupautunut eläväksi malliksi parina iltana.

Lisäksi olen kohta 20-vuotias ja koiranulkoiluttaja. Ei tässä mitään.. Päätin, että kaikki raha on tervetullutta, joten vastasin koiranulkoiluttajailmoitukseen. Jaan pestin kahden muun ihmisen kanssa, joten pääsen aina välillä kohottamaan kuntoa ja tienaamaan rahaa! Koira on nimeltään Sylvi ja rodultaan leonberginkoira, joten kokoa riittää.. Ihana nalle yllettää mua lähestulkoon lantiolle saakka :D Odotan innolla tätä mun uutta lenkkikaveria. Eläinrakas ja liikunnankaipuinen kun olen niin tämä duuni oikeastaan tuli elämääni juuri sopivasti.

Koska lisäksi opiskelen avoimessa niin kalenterini muodostuu pienistä erivärisistä paloista, jotka summittelen parhaani mukaan. Olen luonteeltani ihminen, joka tarvitsee säännöllisyyttä ja rutiinia elämäänsä, joten tämä ei aina ole sitä helpointa elämää mulle, mutta olen sopeutunut :) Iloinen olen jokatapauksessa siitä, että niin moni ihminen tarjoaa mulle pätkätöitä ja tukea. Lisäksi olen oikeasti oppinut huimasti ajankäytöntaitoja.

Tenttiin lukua!

Haluaisin myös jakaa uskomattoman asian, mitä minulle on tapahtunut tällä viikolla.
Olin harmissani laittanut yhteen facebooksukkaryhmään, ettei mulla ole varaa lankoihin opiskelijabudjetillani, vaikka hirveä sukkakuume vaivaa. Kolme ihanaa ihmistä tarjoutui lähettämään mulle heidän ylijäämälankojaan postitse. Yksi heistä on käsityöopettaja ja sanoi, että haluaa tukea nuorten käsityöintoa. Voitteko uskoa tätä?
Odotan lankoja innolla kotiin ja pääsen piakkoin sitten aloittamaan uutta sukkaparia. On niin monta mallia, mitä haluaisin tehdä! Tällä hetkellä mulla on vuosi sitten ostamista langoista tulossa ne palmikkolapaset, jotka saan varmaankin parin päivän sisällä valmiiksi syksykelejä odottamaan.

Kaikenkaikkiaan hyvin menee ja iloinen olen, vaikka täytyy sanoa, että rahatilanne ahdistaa lähes joka päivä. Ehkä siihen on lähiaikoina tulossa odotettu helpotus.

Ihanaa viikon jatkoa teille kaikille!

3 mois

Meidän likat täytti viime viikon torstaina kolme kuukautta! En voi uskoa, että aika mennyt jo näin nopeasti. Ovat olleet meillä jo yli kuusi viikkoa <3

Molemmat on kasvaneet ihan hirveästi. Ovat isompia ja paljon itsevarmempia otteissaan ja liikkumisessaan. Meillä on täällä kaksi sirkustaiteilijaa, jotka kiipeilee niin taidokkaasti, että välillä sitä vain jää tuijottamaan ihmeissään kuinka taitavia ovatkaan.
Rotta on täysikasvuinen noin puoli vuotiaana eli kasvumatkaa on vielä puolet jäljellä! En malta odottaa, että näen lisää kehittymistä.

Ovat muutenkin kiintyneet muhun enemmän ja enemmän joka päivä. Me luotetaan toisiimme täysillä. Uskokaa tai älkää, rotat on älysosiaalisia ja ihania lemmikkejä. En luopuis näistä typyköistä mistään hinnasta!

Onnea vaaveille!

Septembre

Suom. "Syyskuu"

Tuubihuivi on näemmä ihana juttu :D

 Hei! Miten teillä on syyskuu lähtenyt käyntiin?

Minä en ole hirveästi kirjoitellut sillä jonkinmoista kiirettä on pitänyt. Ensinäkin lopetin elokuuni kahteen työvuoroon ja aloitin syyskuuni kolmella sellaisella. Rahaa tulee, mikä on ihana asia, mutta jaksaminen ollut kortilla, kun pitäisi vielä tenttiin jaksaa lukea ja jostain syystä oon ollut koko ajan hirveän väsynyt. Töissä on kuitenkin ollut aika kivaa ja oon nauttinut suuresti siitä, että oon saanut useasti olla ihmisten keskuudessa, enkä yksin omassa pienessä kolossani kahden rotan kanssa (jotka on kyllä ihania, mutta eivät juttele takaisin :D).

Viime viikko meni jonkinmoisessa sumussa, joten tällä viikolla olen päättänyt ryhdistäytyä. Kello on nyt kaksitoista ja olen tähän mennessä maksanut laskut ja hoitanut rottien häkin kuntoon. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään eli ruokakauppakeikkaa pukkaa sekä ajattelin mennä tänään kävelylle, koska siellä on ihana sää! Pyykätäkin pitäisi.

Tenttiin lukeminen on tökkinyt. Turha sitä on kaunistella. Olen ollut laiska ja musta tuntuu, etten
uskalla aloittaa, koska pelottaa, että epäonnistun. Tätä menoa ainakin epäonnistun.. Kävin kotipaikkakunnalta lainaamaassa toisen tenttikirjani, sillä pääkaupunkiseudulla ne on kaikki jo menneet. Nyt siis kolme ja puolisen viikkoa aikaa lukea kaksi kirjaa. Minä yritän - kovasti. Luojalle kiitos siitä, että lukutahtini on nopea ja asiat jää yleensä mulla ihan hyvin päähän.

Tämä viikko on muutenkin nyt vähän erilainen, sillä huomenna mulla on orientaatioluento ja torstaina ensimmäinen varsinainen luento! Pitäisi siis oikeasti tulla nyt sellainen fiilis, että opiskelen, koska musta tuntuu, etten ole sitä ihan tajunnut vielä.. :) Kalenteri on täynnä koulumerkintöjä, luentoja ja ryhmätyötunteja. Tästä vuodesta ei tulekaan niin lepsu kuin luulin! :D Kyllä se avoimessa opiskelu on työlästä - varsinkin, jos sen ottaa tosissaan.

Tämä viikko on muutenkin mukava, sillä olen juuri viettänyt viikonlopun porukoillani vahtimassa pikkusisaruksia rakkaani kanssa, jota en ollut nähnyt kahteen viikkoon. Eilen sanottiin taas heihei, mutta hän pääseekin jo torstaina takaisin kotiin! Ensi viikonloppu on siis huimasti pidempi meillä kuin yleensä. Hyvä, hyvä.

Täytyy kirjoittaa tännekin, että rahatilanteeni suoraan sanottuna kusee ja pahasti. Olen nyt aktiivisesti etsinyt töitä heinäkuun lopusta/elokuun alusta ja mitään en ole saanut. Edes haastatteluun ei olla kutsuttu, vaikka olen hakenut esimerkiksi paikkoihin, joissa olen ollut monta vuokratyöläiskeikkaa ja osaan hommani! Yritän olla lannistumatta ja toivoa vain parasta.
Tilanne nyt kuitenkin se, että tänään soita työkkäriin, sillä en enää pärjää ilman työttömyystukia. Laskut saan juuri ja juuri maksettua ja velkaa vain kasaantuu.. Aion siis hakea työttömyyskorvauksia ja samalla etsiä yhtä aktiivisesti töitä kuin ennenkin. En aio yhteiskuntalusmuksi! Toivon vain, ettei mua pakoteta töihin minnekään toiselle puolelle Vantaata, koska se ois mulle opiskelun ohella liian rankka juttu...

Näihin tunnelmiin lopetan tämän ja toivotan teille ihanaa viikkoa!
Jotenkin tänään tuntuu tämä arki rahahuolista ja väsymyksestä huolimatta yksinkertaisen ihanalta.

Siiri vetelee sikeitä sohvalla